Miksi nykylapsille ei enää kesälläkään riitä tavalliset asiat?
Enpä nyt ymmärrä. En käynyt kesällä leireillä ja huvipuistossakin käytiin ehkä kaksi kertaa, kun olin lapsi. En saanut kesällä mitään ihmeellistä uutta, ei ollut kartingautoa eikä muutakaan kallista.
Käytiin pari viikkoa kesässä mummon mökillä. Yhden viikon kesästä olin serkun perheen luona Vantaalla, hän tuli toiseksi viikoksi meille Turkuun.
Uimassa käytiin. Tehtiin lähiseudulla joku kesäretki Naantaliin, Turun linnaan, tms.
Tekemiset piti keksiä itse. Kirjastosta sai kirjoja, pihalla oli polkupyörä ja oli piirustuspaperia ja kyniä ja ne lelut, mitä joulupukki oli tuonut. Niistä piti tekemiset repiä.
Joka kesä oli hauskaa ja ihanaa ja tylsää ei ollut koskaan.[/quote]
Tarkoitan, että koko lapsuusaikana käytiin ehkä se kaksi kertaa huvipuistossa.
Kommentit (19)
Suurinpiirtein samat muistot ja kyllähän se tylsää oli mutta tietysti paljon onnellisempaa kuin kouluaika.
Riittäähän niille. Aikuisethan ne ulkomaille haluavat. Lapset haluaa uimaan, syödä jäätelöä, touhuta kavereiden kanssa ja kerran kesässä johonkin huvipuistoon.
Vierailija kirjoitti:
Riittäähän niille. Aikuisethan ne ulkomaille haluavat. Lapset haluaa uimaan, syödä jäätelöä, touhuta kavereiden kanssa ja kerran kesässä johonkin huvipuistoon.
No mä en ymmärrä sitten, jos lapsille riittää.
Ei minullakaan ollut virveliä, mutta oli mato-onki. Uimassa käytiin luonnonvesissä, ei siitä tarvitse maksaa.
Huvipuistoon melkein joka päivä! 😄
No ei lapsena päästy kuin muutaman kerran kesässä, muuten käytiin ongella ja uimassa ja muuta sellaista pientä.
Tottumiskysymyksiähän nuo on. Jos on pienestä pitäen oppinut siihen, että lomat on täytetty ohjatuilla huvituksilla ja lomamatkoilla niin onhan se vaikeaa hyväksyä, että saavutettu etu jää pois. Enkä kiistä etteivätkö ne toisi lapsille iloa, huvia ja oppiakin.
Ja varsinkin isompien kohdalla näinä someaikoina, on varmasti kovin helppo kuvitella, että kaikkien elämä on yhtä lomailoa vain.
Monelle on ehkä korona-aika ollut jopa helpotus, kun ei ole tarvinnut vertailla.
Ymmärrän, että joillain perheillä on taloudellista ahdinkoa. Kyllä lapsella pitää olla kengät, vaatetta, polkupyörä ja muuta perusjuttua.
Mutta en ymmärrä, että joka ikistä toivetta aletaan lehden palstalla toitottaa. Joulutoiveet vielä OK, mutta nyt kesätoiveet, mitä seuraavaksi?
Vierailija kirjoitti:
ok boomer
Alkaa olla jo väsynyt heitto ja väärin käytetty useimmiten. Viittaa baby boomereihin, joka on sodan jälkeinen sukupolvi.
Sen jälkeen on syntynyt muitakin sukupolvia, jotka ymmärtävät ap.n viestin. Nykylapset ovat säälittävässä asemassa, kun mikään ei riitä.
Kommenttiisi voi vastata: ok loser.
Onko se sitten oikeasti tuo some, jonka seurauksena mikään tavallinen kiva ei enää riitä?
Järjestin lähipiirin lapsille aarteenetsintään viime kesänä, oli kartta ja vihjeet ja kaikki. Aarteena oli pihapeli, jota pelattiin kaikki, lakupatukka jokaiselle ja tarroja.
Lapset oli pettyneitä. Etsintä oli kivaa, mutta kun aarre ei ollut timantteja! Kyse alle kouluikäisistä.
Minusta olisi ollut kiva käydä ulkomailla ja huvipuistoissa jne. Mummolassa ja mökillä oli kuolettavan tylsää, ja teininä jäinkin kotiin katsomaan tv:tä mieluummin. Olisin pelannut, jos olisi pelikone ollut.
Ei ne lapsetkaan aina nauti siitä "yksinkertaisesta ja ilmaisesta" vaikka halvemmaksihan se toki tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ok boomer
Alkaa olla jo väsynyt heitto ja väärin käytetty useimmiten. Viittaa baby boomereihin, joka on sodan jälkeinen sukupolvi.
Sen jälkeen on syntynyt muitakin sukupolvia, jotka ymmärtävät ap.n viestin. Nykylapset ovat säälittävässä asemassa, kun mikään ei riitä.
Kommenttiisi voi vastata: ok loser.
Joo, oma lapsuus 80- ja 90-luvulla oli juuri ap:n viestissä kuvatun kaltainen.
Koska vanhemmille ei riitä? Kuvittelevat että hyvä vanhemmuus on sitä, että lapsi tukahdutetaan leluilla, miljoonilla harrastuksilla, joka päivä vietävä jonnekin, aina oltava jotain isompaa. Ihan hullua menoa mutta menkööt jos persus kestää.
Minun mielestäni ap:n lapsuuden kesässä on monta extraa, joita ei esim. minun lapsellani ole:
Ei ole mummolla mökkiä, johon mennä pariksi viikoksi.
Vantaalla tai missään kaupungissa ei asu serkkua, jonka luokse mennä viikoksi.
Ei ole serkkua, jota kutsua viikoksi omaan kotiin.
Ei ole Turun linnaa tai Naantalia, johon mennä kesäretkelle. Nuohan ovat elämyksiä, eikä mitään tavallista.
Tekemiset tehdään itse: piirretään, käydään kirjastossa ( toivottavasti ei taas suljeta), on polkupyörä. Kaikilla hänen kavereillaan ei ole varaa edes tuohon polkupyörään. Käydään uimassa rannalla, tehdään metsäretkiä. Joka kesä ei todellakaan päästä huvipuistoon.
Voi, kun lapseni pääsisikin jonnekin mökille, olisi samanikäinen serkku, jonka luona vierailla toisella paikkakunnalla, olisi pieniä retkikohteita lähikaupungeissa, jonne pääsisi helposti julkisilla.
Ei se ole lasten vika, vaan syy on kasvatuksessa ja tässä vertailun kulttuurissa. Pikkulapset hukutetaan hienoihin lahjoihin ennen kuin edes osaavat kävellä tai puhua, eivät ymmärtäisi sellaisia lahjoja kaivata. Jos lapsi saa 1v syntymäpäivälahjaksi tällaisen https://www.jollyroom.fi/lelut/sahkoautot-sahkoajoneuvot/autot/volvo-xc… ja 2v oman jättitrampoliinin, mikä sille enää riittäisi? Ehkä olen vanhanaikainen mutta en ymmärrä. Esimerkki omasta tuttavapiirissä.
Millä perusteella kesäleirit eivät ole tavallisia juttuja?
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ap:n lapsuuden kesässä on monta extraa, joita ei esim. minun lapsellani ole:
Ei ole mummolla mökkiä, johon mennä pariksi viikoksi.
Vantaalla tai missään kaupungissa ei asu serkkua, jonka luokse mennä viikoksi.
Ei ole serkkua, jota kutsua viikoksi omaan kotiin.
Ei ole Turun linnaa tai Naantalia, johon mennä kesäretkelle. Nuohan ovat elämyksiä, eikä mitään tavallista.
Tekemiset tehdään itse: piirretään, käydään kirjastossa ( toivottavasti ei taas suljeta), on polkupyörä. Kaikilla hänen kavereillaan ei ole varaa edes tuohon polkupyörään. Käydään uimassa rannalla, tehdään metsäretkiä. Joka kesä ei todellakaan päästä huvipuistoon.
Voi, kun lapseni pääsisikin jonnekin mökille, olisi samanikäinen serkku, jonka luona vierailla toisella paikkakunnalla, olisi pieniä retkikohteita lähikaupungeissa, jonne pääsisi helposti julkisilla.
No turkulaiselle Turun linna tai Naantali nyt ei ole mikään ylimaallinen elämys, koska niissä on käyty useasti. Mutta mukavia paikkoja ovat kyllä. Varmaan joka paikassa on omia retkikohteita, museoita, ym.
Tuohon mökkiasiaan ei tietysti voi vaikuttaa. Ellei ole sellaista kaveria, jonka vanhempien mökille saisi kutsun.
Itse ajattelin kyllä kesäisin kutsua lapsen kavereita meidän mökille pitkäksi viikonlopuksi tai viikoksi sitten, kun lapsi on kouluikäinen. 5-vuotiaalle tulisi varmaan vielä koti-ikävä,
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole lasten vika, vaan syy on kasvatuksessa ja tässä vertailun kulttuurissa. Pikkulapset hukutetaan hienoihin lahjoihin ennen kuin edes osaavat kävellä tai puhua, eivät ymmärtäisi sellaisia lahjoja kaivata. Jos lapsi saa 1v syntymäpäivälahjaksi tällaisen https://www.jollyroom.fi/lelut/sahkoautot-sahkoajoneuvot/autot/volvo-xc… ja 2v oman jättitrampoliinin, mikä sille enää riittäisi? Ehkä olen vanhanaikainen mutta en ymmärrä. Esimerkki omasta tuttavapiirissä.
Meille meinasi sukulainen ostaa tuollaisen auton 3v lapselle. Kun kuulimme suunnitelmista, niin pyydettiin ettei ostaisi. Ei ole tilaa ja muutenkin liian kallis ja iso lahja näin pienelle lapselle.
Ei nämä ole aina kiinni pelkästään vanhemmista. Nyt lapsi on 5v ja olemme torjuneet sukulaisilta lahjaksi jo mm. ison summan rahaa syntymäpäivälahjaksi, älypuhelimen, tuon auton, jättitrampan (lapsi saa sitten isompana säästää viikkorahoista osan tuohon). Ja meillä on kyllä rahaa. Enemmän kuin näillä sukulaisilla.. 2-vuotiaana lapsi sai muuten lahjaksi kauko-ohjattavan auton. Sellaisen mikä annetaan yleensä 5-vuotiaille. Kiva on ollut sitä kaapissa säilyttää pari vuotta, ennen kuin vastasi ikätasoa.
Toivoisinkin että jokainen hoksaisi, ettei osta lapsille lahjaksi mitään todella kallista ja/tai isoa kysymättä kaapata ensin vanhemmilta. Nykyään on lapsenlapsia ja sukulaislapsia vähemmän kuin koskaan, ja valitettavasti se näkyy näinä överilahjoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ap:n lapsuuden kesässä on monta extraa, joita ei esim. minun lapsellani ole:
Ei ole mummolla mökkiä, johon mennä pariksi viikoksi.
Vantaalla tai missään kaupungissa ei asu serkkua, jonka luokse mennä viikoksi.
Ei ole serkkua, jota kutsua viikoksi omaan kotiin.
Ei ole Turun linnaa tai Naantalia, johon mennä kesäretkelle. Nuohan ovat elämyksiä, eikä mitään tavallista.
Tekemiset tehdään itse: piirretään, käydään kirjastossa ( toivottavasti ei taas suljeta), on polkupyörä. Kaikilla hänen kavereillaan ei ole varaa edes tuohon polkupyörään. Käydään uimassa rannalla, tehdään metsäretkiä. Joka kesä ei todellakaan päästä huvipuistoon.
Voi, kun lapseni pääsisikin jonnekin mökille, olisi samanikäinen serkku, jonka luona vierailla toisella paikkakunnalla, olisi pieniä retkikohteita lähikaupungeissa, jonne pääsisi helposti julkisilla.
No turkulaiselle Turun linna tai Naantali nyt ei ole mikään ylimaallinen elämys, koska niissä on käyty useasti. Mutta mukavia paikkoja ovat kyllä. Varmaan joka paikassa on omia retkikohteita, museoita, ym.
Tuohon mökkiasiaan ei tietysti voi vaikuttaa. Ellei ole sellaista kaveria, jonka vanhempien mökille saisi kutsun.
Itse ajattelin kyllä kesäisin kutsua lapsen kavereita meidän mökille pitkäksi viikonlopuksi tai viikoksi sitten, kun lapsi on kouluikäinen. 5-vuotiaalle tulisi varmaan vielä koti-ikävä,
Onhan niitä retkeilykohteita: kaksi julkista uimarantaa, kotiseutumuseo, kirkko, pururata ja leikkipuisto, jossa on pieni liukumäki, keinut ja hiekkalaatikko. Kovin paljon eivät nämä anna enää ( uimaranoja lukuunottamatta) kouluikäiselle, kun niin museossa kuin kirkossakin on vierailtu useita kertoja.
Kesällä pistettiin viikoiksi maalle ja siellä heinätöihin ja kivaa oli ja tekemiset luonnossa.Vain lähinnä opettajat tuolloin lähtivät ulkomaille.
ok boomer