Olenko liian kiinni vanhemmissani? Itsenäistymisongelma?

Onpas hankala tilanne. Meinasin jo sanoa että kun löydät kumppanin niin alat viihtyä myös omassa kodissasi, mutta sitten luin loppuun eikä se ollutkaan auttanut.

Itse olen tosi läheinen vanhempieni kanssa, tuntuu että lähennytään koko ajan vain lisää. Tapaamme vähintään viikottain, viihdyn heidän seurassaan ja selvästikin he myös minun. Olen asunut omillani 9 vuotta.

En silti tunne omassa kodissani olevani yksinäinen tai mitenkään väärässä paikassa. En tuntenut sinkkuna enkä tunne nyt pariuduttuani.

En oikein osaa ehdottaa muuta kuin ammattiapua? Jos siis tilanne häiritsee itseäsi. Ehkä meistä kaikkia ei yksinkertaisest ole tehty asumaan yksin.

Olet vielä tosi nuori. Ei ole mitään huolestuttavaa, olet vain terveellä tavalla perhekeskeinen ihminen kuten monet hyvän lapsuuden eläneet. Kun alat seurustelemaan, viihdyt kyllä kotona. Tyttäreni oli aikoinaan ihan samanlainen.

Tottakai on ok kaivata perhettä ja vaivatonta yhdessäoloa jota läheiset ihmissuhteet tarjoaa. Kuvaat että tilanteessa on ongelmana se että omassa kodissasi olet yksinäinen. Toinen haaste on se, miten saat (jos haluat) perustettua oman perheen jos olet niin voimakkaasti kiinni lapsuuden perheessäsi. Itsenäistyminen tarvitaan tietyssä mielessä juuri sen takia että omassa elämässä ja mielessä olisi tilaa puolisolle. Ymmärrän että poikaystävä ei poista sitä yksinäisyyttä, mutta jos annat itsesi kiintyä ja sitoutua kunnolla, poikaystävä muuttuu vuosien mittaan perheeksi. Sitä vahvistavat kovasti mahdolliset yhteiset lapset. Itse olen nyt 32 ja minulla on oma puoliso ja perhe. Itsekin koin irrallisuutta ja yksinäisyyttä vuosina kotoa pois muuton jälkeen, eikä minulla koskaan ollut ihan turvallinen olo yksin. Silti rohkeasti irrottauduin lapsuudenperheestä ja kokeilin omia siipiäni. Sen seurauksena opin olemaan yksin jollain lailla. Nyt kun minulla on oma perhe, nautin valtavasti siitä että saan elää taas perheessä. Se tuo minulle turvallisen olon. Ennen vanhaan ei ollut sitä yksinäistä sinkkuvaihetta juurikaan ainakaan naisilla. Nopeasti siirryttiin lapsuudenperheestä puolison perheeseen. Nykymallissa on huonojakin puolia, mutta on siinä hyvää ainakin se että naisena et ole niin riippuvainen muista. Voit oppia elättämään itsesi ja hoitamaan asiasi itse. Ja toivottavasti silti pääset elämään itse rakennetussa omassa perheessä jos suinkin sitä haluat. :)

Ompa ihania kommentteja ja saitte tosiaan pointistani kiinni.

Juuri tuo mua huolestuttaakin, että kun oon niin kiinni lapsuuden perheessäni, onko mulla mahdollisuutta antaa tilaa sille jos ikinä löydän puolison. Pidänkö edelleen sitä ydinperhettäni ykkössijalla ja puoliso jää vaan sivuun, ja ongelma on ja pysyy. Tällaista ongelmaa olen havainnut entisissä suhteissa, että automaattisesti ne poikaystävät jäävät aivan sivuun.

Omat sisarukseni ja hyvät ystävät ovat terveellä tavalla löytäneet puolisonsa. Ovat etääntyneet terveellä tavalla lapsuuden perheistään ja ovat luoneet omasta puolisostaan sen perheen ja luoneet sitä kautta lapset ja oman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Ompa ihania kommentteja ja saitte tosiaan pointistani kiinni.

Juuri tuo mua huolestuttaakin, että kun oon niin kiinni lapsuuden perheessäni, onko mulla mahdollisuutta antaa tilaa sille jos ikinä löydän puolison. Pidänkö edelleen sitä ydinperhettäni ykkössijalla ja puoliso jää vaan sivuun, ja ongelma on ja pysyy. Tällaista ongelmaa olen havainnut entisissä suhteissa, että automaattisesti ne poikaystävät jäävät aivan sivuun.

Omat sisarukseni ja hyvät ystävät ovat terveellä tavalla löytäneet puolisonsa. Ovat etääntyneet terveellä tavalla lapsuuden perheistään ja ovat luoneet omasta puolisostaan sen perheen ja luoneet sitä kautta lapset ja oman elämän.

Älä huolehdi tulevaisuudesta, uskon sinulle käyvän samoin kuin sisaruksillesi.

Jos olet noin nuorena asunut jo pitkään pois kotoasi, niin irrottautumisvaihe jäi väliin eli se vaihe, kun nuori jo tuskastuu siihen, ettei asioita voi tehdä omaan tapaansa, vaikka olo tuntuu aikuiselta. Omassa kodissasi olet saanut tehdä oman näköisesi asioita, jolloin kodista olet hakenut vain rusinat pullasta. Jos nyt muuttaisit takaisin kotiin, veikkaan että haluaisit parin viikon kuluttua takaisin ihan omaan kotiisi ja huomaisit, että tilanteesi on sittenkin ihan normaali perhekeskeisen ja hyvän kasvatuksen saaneen tytön tilanne. 

Lämpimät perhesuhteet ovat Suomessa harvinaisia, eteläisemmissä maissa et varmasti olisi tullut edes ajatelleeksi asiaa. Perhettä tavataan jatkuvasti ja siitä kyllä sitten syntyy välillä kahnaustakin :)

Vierailija kirjoitti:

Ompa ihania kommentteja ja saitte tosiaan pointistani kiinni.

Juuri tuo mua huolestuttaakin, että kun oon niin kiinni lapsuuden perheessäni, onko mulla mahdollisuutta antaa tilaa sille jos ikinä löydän puolison. Pidänkö edelleen sitä ydinperhettäni ykkössijalla ja puoliso jää vaan sivuun, ja ongelma on ja pysyy. Tällaista ongelmaa olen havainnut entisissä suhteissa, että automaattisesti ne poikaystävät jäävät aivan sivuun.

Omat sisarukseni ja hyvät ystävät ovat terveellä tavalla löytäneet puolisonsa. Ovat etääntyneet terveellä tavalla lapsuuden perheistään ja ovat luoneet omasta puolisostaan sen perheen ja luoneet sitä kautta lapset ja oman elämän.

Meidän tytär on ainoa lapsi joten meillä ei ole ollut perheessä sellaista vilskettä kuin monilapsisessa perheessä. Ja hän muutti kotoa suoraan yhteen poikaystävän kanssa (josta myöhemmin tuli aviopuoliso) eikä ole koskaan asunut sillä tavalla ypöyksin. Poika on monilapsisesta perheestä ja hyvin läheinen heidän kanssaan ja tuntuu että poika käy lapsuudenperheen luona useammin kuin mitä he käyvät meidän luona, vaikka me asumme samassa kaupungissa ja pojan perhe 250km päässä. 

Useimmiten he käyvät pojan perheen luona yhdessä, mutta poika käy välillä myös yksin. Minulle siitä on tullut jotenkin sellainen olo, että poika on enemmän kiinni perheessään, mutta toisaalta tyttö ei ole kärsinyt siitä että on välillä kotona yksin kun poika on omalla reissullaan, introvertti kun on. Toisaalta kun pojalla on iso perhe ja tyttökin on tosi sydämellisesti otettu siellä vastaan, niin tyttö on saanut siitä pojan perheestä itselleen mukavan toisen perheen, jossa näkee erilaista perhe-elämää kun on enemmän ihmisiä ja lemmikkejäkin. 

Ehkä sinunkin kohdalla voi käydä niin, että poika tutustuu sinun perheeseen ja saa teistä itselleen kivan lisäperheen? Ja toisaalta sinä tutustut pojan perheeseen ja saat heistä uuden perheen itsellesi. Toki on hyvä miettiä etukäteen sitä, että siinä omassa elämässä on tilaa sille poikaystävälle ja sen poikaystävän perheelle. Ei kannata täyttää omaa elämäänsä sillä omalla lapsuudenperheellä siinä määrin, että uusille ihmisille ei ole tilaa.

Meillä on hyvin läheinen suhde sinua vanhempaan tyttäreemme. Hän on tykännyt aikuisenakin matkustella kanssamme ja käy kotona usein, lisäksi tekstailemme paljon ja soittelemme hänen aloitteestaan.

Tytär sitten meni naimisiin miehen kanssa, jolla ei itsellään ole läheistä suhdetta perheeseen ja pidämme vävyä kuin omaamme. Eli hän myös käy meillä paljon ja tykkää matkustellakin yhdessä. On meillä sitten myös omia ystäviä ja menoja molemmille. 

En näe tuossa mitään ongelmaa paitsi sen, että et vielä ole löytänyt sopivaa elämänkumppania, mikä tekee sen, että koet kotona olevasi yksinäinen. Minusta olet ihan normaali ja terve nuori aikuinen nainen.

Kun alat seurustelemaan? Ei kaikki naiset seurustele nuorina.

N24

Ap, tässä vielä vastaaja 3: tuli mieleen vielä sanoa että ehkäpä löydät puolison, jolle perhe on yhtä läheinen ja tärkeä kuin sinulle. Minä olen ainakin huomannut lähipiirissä, että parisuhteessa olevat usein matchaavat tässä asiassa ja se lisää keskinäistä ymmärrystä. Jotkut pariskunnat näkevät jatkuvasti molempien perheitä, jotkut taas satunnaisemmin. Kaverini muutti pari vuotta sitten kumppaninsa kanssa samaan taloon lapsuudenperheensä kanssa, mitä itse en tekisi. Kaverini kumppanille asia oli kuitenkin täysin ok koska hänkin on hyvin perhekeskeinen.