Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitkästä suhteesta erottua ei tunnu löytyvän pysyviä kumppaneita?
28.05.2020 |
Oletteko muut huomanneet tämän? Itselläni on paljon tuttavia (38-50v), jotka keski-iän kriisissä eroavat vaimoistaan. Takana usein 20v avioliittoa, lapset teinejä, vakaa talous ja sitten keksitään lähteä pettämään ja/tai etsimään kadotettua nuoruutta vaikka avioliitto sinällään on hyvä. Mutta liitto on ehkä vain muuttunut liian turvalliseksi ja liian ennakoitavaksi. Näitä tapauksia on paljon julkisuuden henkilöilläkin.
Näissä eroissa on oman kokemukseni mukana käynyt niin että jätetty puoliso on löytänyt jonkin ajan päästä vakaan suhteen , mennyt ehkä naimisiin ja jatkanut tasaista elämää.
Mutta sitten se jättäjä, joka lähti etsimään kadotettua nuoruutta ja elämää jääkin tyhjän päälle. On irtosuhteita tai jotain muutaman kuukauden ta vuoden suhteita, mutta ei mitään pysyvää. Syntyy ehkä joku lapsi vielä mutta päädytään etäksi kun uudet suhteet ei kestä. Talous alkaa menemään kurjaksi, asunto vaihtuu pikkuluukkuun jne. Mahtaako näitä jättäjiä kaduttaa myöhemmin että tuli lähdettyä pitkästä, vakaasta ja turvallisen tylsästä liitosta?
Kommentit (4)
Tuskin. Ei ne sinun silmiisi verrannolliset puitteet merkkaa välttämättä mitään, elämä voi olla paljon onnellisempaa ja enemmän omannäköistä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein nää tuollaista kuviota. Kun pitkästä liitosta erotaan on syyt yleensä hyvät. Tietenkin joku voi sotkea omat kriisit ja parisuhteen, mutta yleensä on yritetty pitkään sopeutua eikä ajatukset parisuhteesta tosiaankaan ole mitenkään yliromanttiset. Itse erosin 30 v liitosta ja löysin uuden parisuhteen jossa olemme onnellisena varmaan kuolemaan asti. Monet ikätoverini ovat eron jälkeen joko pariutuneet pysyvänoloisesti tai päättäneet elää sinkkuina. Kyllä ne vaihtuvammat parisuhteet ovat nuorempien juttuja, kaupunkilaisissa 30 + piireissä ei kyky sitoutua vakavasti parisuhteeseen näytä olevan kovinkaan yleistä.
Itse koen sen vähän niin, että tämä on nyt nähty. Siis siinä mielessä, että mun ei tarvitse enää olla kenenkään kanssa vain siksi, että pitäisi olla jonkun kanssa. Toki haluaisin jonkun jonkinlaiseen suhteeseen, mutta pitää tykästyä ihan helvatasti, että viitsin edes yrittää mitään.
No miksi edes pitäisi sännätä heti uuteen suhteeseen? Nykyään saa nauttia vapaudesta.