Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde avioeron jälkeen - tuntuu mahdottomalta kehittää samanlaista läheisyyttä
28.05.2020 |
Pitkä liitto päättyi vuosia sitten, ja vaikka siinä oli hyviäkin asioita niin suurimmaksi osaksi suhde oli täysin mahdoton ja se olisi pitänyt lopettaa jo paljon aiemmin.
No, olen eron jälkeen nauttinut sinkkuudesta ja keskittynyt itseeni, mutta käynyt myös treffeillä ja joitakin muutamien kuukausien suhteita on ollut. Ongelmaksi muodostuu se, etten millään tunnu voivan olla yhtä rento, läheinen ja oma itseni kuin eksän kanssa. Ihan kunnollisia miehiä olen tapaillut, mutta kenenkään kanssa ei synny sellaista kotoisaa ja helppoa oloa, vaan tuntuu kuin kylässä olisi vieras, jonka kanssa tuntuu lopulta kiusalliselta olla ja tunnen helpotusta kun toinen on lähtenyt omaan kotiinsa. Tuntuu myös ettei kukaan hyväksy minua sellaisena kuin olen, ihmisenä puutteineni ja vaikkapa ihokarvoineni, vaan helposti sivulauseessa huomautellaan karvoista, satunnaisista finneistä tms. Miehet tuntuu kovin vaativilta ja niin kai olen minäkin, kun kaipaan sellaista täydellistä sielujen sympatiaa.
En haikaile eksääni takaisin, mutta sitä yhdessäolemisen tunnetta kaipaan. Tajuaako kukaan mitä tarkoitan?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, huomannu saman. Kaikki uudet yritykset olleet just näitä huomauttelijoita. Ulkonäöstä huomautellaan, huonekalut ei ole oikeanlaisia, joskus on roskia lattialla. Muutenki ongelmaisia tapauksia. Onko sitten tosiaan parempi vaan olla yksin, kun kerran on oikean pitkän suhteen elänyt.
On niitäkin, jotka ei huomauttele. Pidä vaan rima korkealla.
Helppo yhtyä ajatuksiin, myös näin miehenä.
Mutta olen tiedostanut jo sen että nuorempana sitä ei otettu asioita niin vakavasti silloin pidettiin kivaa. Kun pitkässä suhteessa alettiin jo elämään "eläkeläis"/"perhe" elämää, nyt kaipaisi että voisi suoraan jatkaa siitä.. Vaikeaa on löytää sellaista joka arvostaisi sitä tai haluaisi sitä...
Ensinnäkin, mikä tahansa suhde on tietysti erilainen 1 kuukauden, 1 vuoden ja 20 vuoden jälkeen. Et voi olettaa, että pääset uuden ihmisen kanssa jatkamaan tilanteesta jossa olit vanhassa pitkässä parisuhteessa. Sinulla on edessä uuden suhteen rakentaminen iloineen ja suruineen, hyvine ja huonoine puolineen. On vähän kummallista ajatella, että jos lähtee vanhasta ja homeisesta suhteesta, saa uuden suhteen hyödyt ja samalla vanhan tutun rakkaan vierelleen. Valitettavasti elämä ei mene niin eikä tuosta vain voi edes saada uutta parisuhdetta. Ehkä teille olisi ollut eron sijaan parempi elvyttää suhdettanne terapioilla ja parisuhdeleireillä, jolloin senkaltainen tilanne ehkä olisikin.
Toisaalta, jos tuntuu että pitkänkin ajan jälkeen uusi mies olettaa että näytät yötä päivää barbinukelta ja olet aina hyvällä ja pirteällä tuulella, mies sietää laittaa kiertoon. Hän ei ole oikea ihminen jakamaan arkea ja oikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No läheisyyshän nyt vain syntyy ajan kanssa. Samahan se on ystävien kanssa, uudet ystävät on eri asia kuin vanhat, joiden kanssa pitkä yhteinen historia.
Uudessa suhteessa taas pitäisi olla sitä tuoreutta, innostumista ja virkeyttä. Jos se puuttuu ja on vain huomauttelua ja valitusta, niin eihän sitä kannata pidemmälle viedä.
Eksä oli ilkeä ja arvaamaton, mikä paheni vuosien mittaan, joten elämä hänen kanssaan oli harvoin mitään auvoa. Siksi jääminen ei ollut vaihtoehto, ja siksi niin kovasti ihmetyttääkin että miksi samanlaista "ihmiskemiaa" ei tunnu löytyvän kenenkään muun kanssa. Nähdään yhä silloin tällöin lasten takia ja huomaan miten muutun hänen seurassa rennoksi ja hauskat sutkautukset vain tipahtelee suustani, kun muiden miesten seurassa olen helposti varautunut ja jotenkin tylsä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksä oli ilkeä ja arvaamaton, mikä paheni vuosien mittaan, joten elämä hänen kanssaan oli harvoin mitään auvoa. Siksi jääminen ei ollut vaihtoehto, ja siksi niin kovasti ihmetyttääkin että miksi samanlaista "ihmiskemiaa" ei tunnu löytyvän kenenkään muun kanssa. Nähdään yhä silloin tällöin lasten takia ja huomaan miten muutun hänen seurassa rennoksi ja hauskat sutkautukset vain tipahtelee suustani, kun muiden miesten seurassa olen helposti varautunut ja jotenkin tylsä. Ap
No jos eksäsi oli ilkeä, niin ehkä siksi valitset niitä huomauttelijamiehiä, joilla on jotain ikävää sanottavaa sinusta. Etkä miestä, jonka kanssa alussa olisi hauskaa ja myöhemmin ehkä kehittyisi se läheisyys.
Et vain ole rakastunut. Rakastuminen korvaa kaikki pienet puutteet ja saa sen toisen tuntumaan ainutlaatuiselta sekä ihmiseltä jonka kanssa haluaisi olla koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et vain ole rakastunut. Rakastuminen korvaa kaikki pienet puutteet ja saa sen toisen tuntumaan ainutlaatuiselta sekä ihmiseltä jonka kanssa haluaisi olla koko ajan.
Näin se menee. Sisko jäi leskeksi, ja oli pitkään sen jälkeen sitä mieltä, että hän ei tule muuttamaan kenenkään miehen kanssa enää yhteen. Yksi suhde kaatui jo tuohon tilanteeseen. Mutta kas, kun se oikea ilmestyi myöhemmin kuvioihin, niin yhteenmuutto ei ollutkaan enää yhtään ongelma. Ei se vaadi kuin sen oikean henkilön kenen kanssa synkkaa.
Asiaa auttaa, kun ei vertaile nykyistä entiseen, vaan keskittyy ihan vain siihen nykyiseen ja luo hänen kanssaan uudenlaisen läheisyyden. Jos läheisyyttä ei tunnu löytyvän, on aika lopettaa suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intuitiosi kertoo, kun sinun ei ole määrä jonkun kanssa lähentyäkään.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa auttaa, kun ei vertaile nykyistä entiseen, vaan keskittyy ihan vain siihen nykyiseen ja luo hänen kanssaan uudenlaisen läheisyyden. Jos läheisyyttä ei tunnu löytyvän, on aika lopettaa suhde.
Joo, vertailulla pilaa orastavat suhteet. Itse en ainakaan edes jää suhteeseen, jos huomaan toisen vertaavan mua exäänsä (tai jos ei ole päässyt aiemmasta suhteesta yli).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on joko edellinen suhde vielä käsittelemättä tai sitten etenet noissa suhteissasi ihan liian nopeasti. Tai sitten nuo molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Eksä oli ilkeä ja arvaamaton, mikä paheni vuosien mittaan, joten elämä hänen kanssaan oli harvoin mitään auvoa. Siksi jääminen ei ollut vaihtoehto, ja siksi niin kovasti ihmetyttääkin että miksi samanlaista "ihmiskemiaa" ei tunnu löytyvän kenenkään muun kanssa. Nähdään yhä silloin tällöin lasten takia ja huomaan miten muutun hänen seurassa rennoksi ja hauskat sutkautukset vain tipahtelee suustani, kun muiden miesten seurassa olen helposti varautunut ja jotenkin tylsä. Ap
Sori kuulostaa pahalta mutta siitäkin huolimatta sanon suoraan: tuo ei ole tervettä. Veikkaan huonoa isäsuhdetta ja suosittelen terapeutin puheille hakeutumista, hän osaa selittää mistä tuossa on kysymys 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä oli ilkeä ja arvaamaton, mikä paheni vuosien mittaan, joten elämä hänen kanssaan oli harvoin mitään auvoa. Siksi jääminen ei ollut vaihtoehto, ja siksi niin kovasti ihmetyttääkin että miksi samanlaista "ihmiskemiaa" ei tunnu löytyvän kenenkään muun kanssa. Nähdään yhä silloin tällöin lasten takia ja huomaan miten muutun hänen seurassa rennoksi ja hauskat sutkautukset vain tipahtelee suustani, kun muiden miesten seurassa olen helposti varautunut ja jotenkin tylsä. Ap
Sori kuulostaa pahalta mutta siitäkin huolimatta sanon suoraan: tuo ei ole tervettä. Veikkaan huonoa isäsuhdetta ja suosittelen terapeutin puheille hakeutumista, hän osaa selittää mistä tuossa on kysymys 😊
Tuo on just sitä, että pitäs käsitellä ero loppuun saakka, eikä alkaa vaan uusia virityksiä tekemään.
Sama juttu täällä. 15 vuoden mittainen suhde ex-mieheni kanssa oli alusta lähtien "kaverillinen", meillä oli todella hauskaa ja rentoa yhdessä, mutta ei koskaan sellaista intohimon kipinää varsinaisesti vaikka seksiä olikin. Siihen romantiikan ja intohimon puutteeseen ja pelkkään kämppiselämään se sitten päättyikin, vaikka suhde muuten oli hyvä. Nyt pari vuotta eron jälkeen minulla on uusi miesystävä, intohimoista seksiä ja romantiikkaa (koko ajan vähenemään päin tosin), mutta muuten tappavan tylsää. Mies on huumorintajuton tuppisuu ja tykkää istua möllöttää tuntikausia sohvalla tuijottamassa telkkaria, toisin kuin ex-mieheni jolla sentään oli jotain omia harrastuksia joista oli innostunut. Ei pitäisi vertailla, mutta kaipaan kyllä lennokkaita ja hauskoja keskusteluja exäni kanssa. En usko, että tämänhetkinen suhteeni kantaa enää kovin pitkälle, ei tällaista tylsyyttä vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa auttaa, kun ei vertaile nykyistä entiseen, vaan keskittyy ihan vain siihen nykyiseen ja luo hänen kanssaan uudenlaisen läheisyyden. Jos läheisyyttä ei tunnu löytyvän, on aika lopettaa suhde.
Joo, vertailulla pilaa orastavat suhteet. Itse en ainakaan edes jää suhteeseen, jos huomaan toisen vertaavan mua exäänsä (tai jos ei ole päässyt aiemmasta suhteesta yli).
En minäkään, ensimmäisessä suhteessani sen virheen tein. Vertailu syö todella rankasti itsetuntoa. Koko ajan tiedät ettet tälle ihmiselle riitä etkä tule riittämään, eksä on ja tulee aina olemaan number one.
Aika kipeää haluta uusi pazka suhde. Mä halusin paremman ja sain sen.
Kyllähän tuon moni tajuaa, minäkin. Näin se elämä vaan menee.