Pitäisikö minun liioitella omia psyykkisiä ongelmia
että pääsisin työkyvyttömyyseläkkeelle? Monenkin mielestä kuulun sille jo fyysisistä syistä. Pikkuhiljaa tilanne aiheuttaa jo psyykkistäkin rasitusta aika paljon. Mietin myös, että ehkä oikeasti kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta aika paljon. En myönnä tätä, eikä oloni mielestäni ole ahdistunut. Kuitenkin lykkään ihan kohtuuttomasti jopa asiapuheluiden soittamista ja sähköpostiin vastaamista.
Kommentit (2)
Minulla lääkäri varmaan ajatteli, että valehtelen ja en saanut edes sairasloman jatkoa saatikka työkyvyttömyyseläkettä. Lääkäri vaihtui kesken kaiken ja tuo uusi olikin kaikesta eri mieltä ja enemmän keskittyi sättimään minua. "Eikös sinun pitäisi itse tehdä jotain vaikka tuolle painollesi. Sitä ei voi kukaan muu pudottaa kuin sinä itse". Ja tämän lisäksi kirjoitti lähetteen terapiaan, joka pitäisi itse maksaa 30€/kerta ja sitä olisi ainakin kerran viikossa monta vuotta odotettavissa. Sanoi lisäksi ottavansa yhteyden työkkäriin, jotta minulle etsitään nyt töitä. Aiemmin olin hänelle kertonut, että pelkään mennä töihin, koska joka paikassa minua on kiusattu paljon ja viimeisimmässä työpaikassa suunnittelin tappavani kiusaajani ja menin jo niin pitkälle, että hommasin työpaikalle välineet sitä varten. Se miksi en toteuttanut sitä johtui vaan siitä, että työni loppui siellä yllättäen. Epäilen ettei edes uskonut tuota. Pelkästä töihin menemisestäkin saan psyykkisiä ja fyysisiätuntemuksia enkä nuku öisin. En poistu kotoa ulos, ei ole kavereita, ei sukulaisia. BMI53 ja nousemaan päin valitettavasti. Olen nyt tuloton(emme saa mieheni palkan takia toimeentulotukea), oma asunto menee alta kesän aikana(siitä velkaa useampisatatuhatta enemmän kuin sen arvo-homesädesienitalo) ja kuulemma oikein työkykyinen. Lopputulos oli, että kun psykiatrinen sairaanhoitaja soitti viime viikolla haistatin sillä p..kat. Sanoin etten tule sinne enää kiusattavaksi piste. Yhdenkään p..kiaisen sieltä psyykenpolilta ei tarvitse ottaa minuun yhteyttä ja sanoin, että minua ei enää edes huvita parantua vaan kauna ihmisiä kohtaan on vaan kasvanut sen h..vetin lääkärin toimesta. Sanoi yrittävänsä soitella kesällä ja josko olen silloin rauhoittunut. En ole. Olen yhä vaan entistä vihaisempi. Mietin jossain vaiheessa, että yrittääkö se lääkäri, että alkaisin sitä uhkailemaan niin saa minut vielä isompiin ongelmiin. Noh, minulla ei ole tapana uhkailla perättömästi vaan ainoastaan toimia. Masentunutkaan en kuulemma ole, mutta omasta mielestäni olen mennyt sen yli. En ole selättänyt sitä vaan masennus on kasvanut suureksi vihaksi, kaunaksi ja tunteettomuudeksi muita kohtaan.
Toisaalta tuo ahdistus asioiden hoitamisesta voi olla myös autistista ylikuormitusta. Ei minua jännitä kaupan kassalla asiointi, junassa oleminen jne.