Nyt ymmärrän turhia jättämisiä ja pettämisiä.

Vaikea sanoa mitään. Emme tiedä, miten ja miltä pohjalta suhde on alkanut. Ei mitään henkilökohtaista sinua ap kohtaan, mutta tällä palstalla on vain tosi paljon aloituksia siihen tyyliin, että eihän ne minun valinnat nyt taas mitenkään liity minun elämäni tilanteeseen. Kyllä ne vain liittyy. Jos olet valinnut miehen, joka alun perinkään ei ole sinusta ollut oikeasti niin kovin kiinnostunut, tässä on lopputulos. Jos taas oikeaa välittämistä on, kannattaa mennä pariterapiaan tai tutkia ensin omalla ajalla suhdeteoriaa, niin oman toimintansa saa myös eri perspektiiviin ja oivaltaa uusia asioita.

Oletko puhunut asiasta miehellesi?

up

Kokeilin. Meni puoli vuotta ilman pienintäkään kosketusta. Keskustelimme. Hän ei kaipaa.

Nyt olet minusta luonut vähän itse ongelmasi. Jos aiemmin asiat olivat hyvin niin teille oli muodostunut kommunikaatiomalli jossa sinä teet aloitteet hellyydenosoituksiin ja vaikuttaa siltä että miehesi osallistui niihin mielellään. Yhtäkkiä sanaton sopimuksenne muuttui tekstisi takia, mistä et kertonut, eikä miehesi tiedä mitä pitäisi tehdä. Veikkaan että on huolissaan parisuhteesta muttei ymmärrä mikä muuttui. Ei se, että sinä teet aloitteet kerro vielä mitään. Terää viikon testi jossa teet taas halailualoitteita vaikkapa tv:n ääressä. Älä heitä hyvää suhdetta harakoille korjattavan asian takia.

Et sitten osaa avata sitä suutasi ja keskustella kunolla miehen kanssa ? Niin, että ajattelit, että pettämällä paranee ? Mitä jos ihan vaikka sitten eroat ja sen jälkeen levittelet niitä haarojasi, kun et kerra puhua osaa. Parisuhteessa PITÄÄ pystyä keskustelemaan silloin kun aihetta on. Jos se ei auta, niin sitten erotaan piste. 

Samanlaista meilläkin ja puhuttu on. Minä puhun. Mies ei ikinä oma-aloitteisesti kerro toiveistaan tai tarpeistaan, pitää kaivella ja arvailla. Ei hän varmaan itsekään oikein tiedä mitä haluaa tai, että onko onnellinen. Ei hän sellaisia asioita mieti. Sen sijaan hän miettii laudan paksuuksia ja käyttääkö ruuvia vai mutteria.

Ärsyttää, että suhteen emotionaalinen hoitaminen jää liian usein naisten tehtäväksi. Miehille tuntuu riittävän, että arki pelaa. Itsekin kaipaan intohimoa niin paljon, että houkutus olisi todella suuri jos kohdalle sattuisi mies joka osaisi ja haluaisi puhua ja pussata. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa mitään. Emme tiedä, miten ja miltä pohjalta suhde on alkanut. Ei mitään henkilökohtaista sinua ap kohtaan, mutta tällä palstalla on vain tosi paljon aloituksia siihen tyyliin, että eihän ne minun valinnat nyt taas mitenkään liity minun elämäni tilanteeseen. Kyllä ne vain liittyy. Jos olet valinnut miehen, joka alun perinkään ei ole sinusta ollut oikeasti niin kovin kiinnostunut, tässä on lopputulos. Jos taas oikeaa välittämistä on, kannattaa mennä pariterapiaan tai tutkia ensin omalla ajalla suhdeteoriaa, niin oman toimintansa saa myös eri perspektiiviin ja oivaltaa uusia asioita.

Tässä on ikävä kyllä perää. Olen ollut vastaavassa tilanteessa tuo hellyydenosoituksiin haluton osapuoli. Ajauduin vain suhteeseen, kun toinen niin innokkaasti siihen pyrki, mutta en ollut tunnetasolla mukana.

Mahdollista on myös, että ilmaisette rakkauttanne eri tavoin. Keskustelkaa, sillä se selviää.

Toi sinun aloituksesi on yksi parhaimmista mitä täällä on ollut. Ja ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu, tai luulen ymmärtäväni.

Erosin 30 vuoden avioliitosta pitkälti sen takia etten saanut mieheltäni mitään huomiota, eli olin itsestäänselvyys hänelle. Ainut milloin edes katsoi tai kosketti minua oli juuri seksin aikana ja sitä oli todella harvoin.

Heräsi vasta siinä vaiheessa kun pakkasin tavaroitani. Oli vielä mukamas hämmästynyt että miksi?? No siksi että rakkaus hävisi siinä missä kosketuskin katosi. En ole katunut.

Olen kysynyt, onko miehellä toiveita minun ja parisuhteemme suhteen. Hän toivoi, että en pitäisi niin monia kenkiä eteisen lattialla ja ilmoittaisin aikaisemmin, jos joudun olemaan ylitöissä, koska sitten hän osaa varautua siihen, että hänen täytyy laittaa ruokaa. Kysyin myös toisen kerran, silloin ei miehelle tullut mitään mieleen. Olin tosin jo ehtinyt korjaamaan nuo miehen aikaisemmin mainitsemat epäkohdat. Mies ei maininnut mitään ulkonäkööni tai painooni liittyvää, mutta varmuudeksi laihdutin pari kiloa, ja nyt ole normaalipainon alarajoilla. Tämä oli turhaa ja tyhmää näin jälkikäteen ajatellen, eikä auttanut ketään tai mitään.

Olen aika haluton ottamaan puheeksi hellyydenkipeyttäni. On vaikea nöyrtyä kerjäämään. En ole myöskään pettänyt. Olen tehnyt havainnon, että olen tällä hetkellä haavoittuvaisempi siinä suhteessa, että parisuhteen ulkopuolelta tuleva huomio saattaisi tuntua liian hyvältä.

ap

Mistä ihmeestä te voitte tietää millainen se parisuhde on ollut alunpitäen?? Joka ainut ihminen muuttuu 20 vuoden aikana. Eihän kukaan mene yhteen ihmisen kanssa joka on jo valmiiksi tunneköyhä tai muutenkin paska.

Täällä aika paljon kuulee sitä että "itseppä kymppanisi valitsit" . Joo, niin valitsin! Hän ei ollut juoppo silloin kun mentiin naimisiin, mutta sitten hänestä tuli sellainen. Sama on pettäjien kanssa. Ei sitä arvannut silloin että mieheni juokseekin vieraissa. "Olisit pitänyt parempaa huolta miehestäsi" .....Tästä lähtien pidän huolta vain itsestäni.