Ihmisen elämään kuuluu sosiaalinen vuorovaikutus, mulla ei sitä ole
Ainoastaan lapseni kanssa puhun, mutta kun menen maalle, olen täysin yksin.
Silloin puhun vain sukulaisen kanssa joka poikkeaa kahville.
Ei ihme että olen alakuloinen ja ahdistunut kun haluaisin tavata muitakin ihmisiä mutta kun niitä ei ole tavattavissa.
Kommentit (8)
Lapsi on ihminen mutta voiko sen kanssa puhua mitä vaan, mietipä sitä.
Lasten kanssa on sama kuin yksin, ehkä vielä tavallista enemmänkin yksin.
Olkaa onnellisia, että on edes niitä lapsia. Kaikilla ei ole niitäkään. Minä olen onnellinen vain ollessani yksin. Ihmisten seurassa masennun.
Kuka sen määrittelee, mitä ihmisen elämään kuuluu?
Luuletko olevasi ainut yksinäisyytesi kanssa?
Missäs lapsen isä on? Uusien sosiaalisten kontaktien laatiminen on sinun vastuullasi.
Niin se lapsi kun ei ole ihminen...
Ei minullakaan tuon kummempaa ole ja siinäkin on liikaa.