Miksei ne ihmiset, joista itse pidän viihdy kanssani?

Ala-asteelta saakka ollut sama juttu. Salaa pidin erästä tyttöä parhaana kaverinani, koska hänen kanssa meillä oli hauskaa, välillä nauroimme niin kovaa, ettei henki meinannut kulkea. Olimme aivan saman tyyppisiä, mutta hän mieluummin vietti aikaansa muiden kavereidensa kanssa kuin mun. Omat kaverini olivat ihan kivoja, mutta todella erilaisia kuin itse olin, sellaisia hiljaisia ja konservatiivisia.

Nyt aikuisena on ihan sama juttu, sekä töissä että naapurustossa. Olen löytänyt ihmiset, joiden seurassa viihdyn ja koen todella vahvaa hengenheimolaisuutta, mutta he eivät koskaan ehdi viettämään aikaa, kun on aina kaiken maailman kissanristiäisiä. Muutama läheisempi kaveri mulla on, mutta jokin puuttuu. Taidan itse olla kavereilleni se, jolla on yleensä jotain menoa, kun pitäisi nähdä.

Mieheni on sentään samanlainen kuin mä, muuten varmaan tulisin hulluksi.