Käänteinen neljänkympin kriisi

Ei jaksa, säästän sinne 90 kriisiin.

Mulla on tosta väliltä. Paljon on koettu ja saavutettu, mutta tahtoo lisää. Ei halua vanheta.

Eikä tuo ole osaltaan hyväkin asia? On vielä jotain edessä eikä kaikki takana.

Riippuu tietenkin siitä mitä tai miten paljon on kokematta ja saavuttamatta. En usko, että kaikki on.

Eihän tuo ole käänteinen, vaan nimenomaan se ikäkriisi.

Minulla ei ole kriisiä, koska olen seikkaillut maailmalla, koitellut rajojani, rakastunut ja rakastanut, pettynytkin, opiskellut, tehnyt töitä, saanut lapsia, kasvattanut lapset jo isommiksi. Jatko, hmm.?

Pahinta olisi, jos lapset puuttuisivat tässä iässä tai jos en olisi uskaltanut elää.

n+40v

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa, säästän sinne 90 kriisiin.

Jaa. En mä kuitenkaan haluaisi olla 90-vuotiaana samassa tilanteessa.

m40

Jätän kaikki ikäkriisit välistä turhina.

Minäkään en ole saavuttanut mitään vielä. No, tutkinnon, mutten ole tehnyt niitä töitä päivääkään. Hiukan olen remontoinut ja laittanut pihaa, sekä tehnyt puuduttavaa arkityötä, siinä kaikki. En matkustellut tai mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole käänteinen, vaan nimenomaan se ikäkriisi.

Minulla ei ole kriisiä, koska olen seikkaillut maailmalla, koitellut rajojani, rakastunut ja rakastanut, pettynytkin, opiskellut, tehnyt töitä, saanut lapsia, kasvattanut lapset jo isommiksi. Jatko, hmm.?

Pahinta olisi, jos lapset puuttuisivat tässä iässä tai jos en olisi uskaltanut elää.

n+40v

Sama täällä ja suurinpiirtein samoin sanoin. Olen matkustellut, asunut useita vuosia ulkomailla, opiskellut, ollut töissä, löytänyt elämäni miehen, saanut kolme lasta, jotka ovat nyt jo teinejä, suunnitellut ja rakennuttanut oman kodin ja ihan kaikkea mitä olen haaveillutkin.

Mutta ei tässä ole kaikki, ei lähellekään! Odotan innokkaasti tulevaa ja olen onnellinen tästä mukavan leppoisasta ajasta nyt. Vanhempanikin ovat vielä hyvässä kunnossa, joten heistä ei tarvitse paljoa huolehtia, mutta juttelu heidän kanssaan on hyvin mielenkiintoista ja antoisaa nyt kun on aikaa kuunnella. Teinien kanssa elämä on mielenkiintoista ja meillä on kotona pursuavaa teinienergiaa paljon. Tulevaisuudessa odotan aikanaan mm. ihania lastenlapsia, rentoa oleilua, ehkä mökkeilyä omalla mökillä ja kaikkea.

Oma neljänkympin ikäkriisi oli minulla lähinnä sitä, että tempoilin hieman itseäni etsien. Kun mieheni ikäkriisi osui samaan hetkeen, niin Täällä oli aika tulista sanailua välillä ja miettimistä, jäisikö vai lähtisikö.

Mä olen kuin korkki, paskasti menee, mutta aina pompsahdan pintaan. 40 tuli juuri täyteen, eikä mitään kriisiä siihen liittyen. On tosin vakava ptsd, joten se menee kriisistä...

ei ihmisellä ei ole mitään ikäkriisejä. ne ovat keksittyjä juttuja. ihmiset tavoittelevat ikuista nuoruutta ja 

bisnesgurut hierovat käsiään kun marssivat pankkiin.

pikkukakaroilla jo kuulemmma on ikäkriisejä että huh huh sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

ei ihmisellä ei ole mitään ikäkriisejä. ne ovat keksittyjä juttuja. ihmiset tavoittelevat ikuista nuoruutta ja 

bisnesgurut hierovat käsiään kun marssivat pankkiin.

pikkukakaroilla jo kuulemmma on ikäkriisejä että huh huh sanon minä.

Kyllä ikäkriisejä on, mutta sitä väitettäsi miten ne liittyisivät johonkin bisnesguruihin, en ymmärrä. Tai tottakai joillakin saattaa asiat mennä nuoruuden tavoittelemiseen rahaa, mutta heillä nyt on varmasti ongelmia päänsä sisällä muutenkin, joten ikäkriisi on turha syyttää.

Suurin osa ihmisistä pysähtyy aina silloin tällöin miettimään miten elo on mennyt, mitä olisi kiva ehkä tehdä, ja se on terveellistä ajattelua aina! On aina hyvä katsoa historiaa hetken ja tulevaisuutta eteenpäin niin, että on jonkunlaista suunnitelmaa ja mieleistä odotettavaa. Ei siinä normaali ihminen peiliä tuijota, vaan tarkkailee tekemisiään ja kuuntelee sisintään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosta väliltä. Paljon on koettu ja saavutettu, mutta tahtoo lisää. Ei halua vanheta.

Tuokin on varmaan yleistä. Mä taas pelkään ehdinkö kokea tai saavuttaa edes alkua, kun aloitan neljän vuosikymmenen takamatkalta ikätovereihini verrattuna. En voi ainakaan kovin pitkälle päästä, koska olen ollut niin kauan tekemättä mitään.

m40

Vierailija kirjoitti:

Eikä tuo ole osaltaan hyväkin asia? On vielä jotain edessä eikä kaikki takana.

Riippuu tietenkin siitä mitä tai miten paljon on kokematta ja saavuttamatta. En usko, että kaikki on.

Voisi se varmaan ollakin, jos olisi takuu siitä, että saavuttaisin tai kokisin jotain. Nyt sitä ei ole.

Ja kyllä, jos otetaan ne saavutukset ja kokemukset mistä 40-vuotiaat puhuvat tai joita he haluavat niin mulla on ne kaikki saamatta ja kokematta.

m40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosta väliltä. Paljon on koettu ja saavutettu, mutta tahtoo lisää. Ei halua vanheta.

Tuokin on varmaan yleistä. Mä taas pelkään ehdinkö kokea tai saavuttaa edes alkua, kun aloitan neljän vuosikymmenen takamatkalta ikätovereihini verrattuna. En voi ainakaan kovin pitkälle päästä, koska olen ollut niin kauan tekemättä mitään.

m40

Mutta se mikä on mennyttä sitä ei muuksi voi muuttaa. Moni enemmänkin kokenut voi ajatella tulevista saavutuksista, että miksei tajunnut jo aiemmin tehdä niitä. Eli riippumatta menneisyydestämme voimme silti vaikuttaa tulevaisuuteemme ainakin jollain tavalla. Eikä täältä lopulta kukaan mitään mukaansa saa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole käänteinen, vaan nimenomaan se ikäkriisi.

Minulla ei ole kriisiä, koska olen seikkaillut maailmalla, koitellut rajojani, rakastunut ja rakastanut, pettynytkin, opiskellut, tehnyt töitä, saanut lapsia, kasvattanut lapset jo isommiksi. Jatko, hmm.?

Pahinta olisi, jos lapset puuttuisivat tässä iässä tai jos en olisi uskaltanut elää.

n+40v

Ehkä poikkeava olisi ollut parempi sana?

Sulla ei ole kriisiä, koska olet saavuttanut, kokenut ja tehnyt asioita joita haluat ja joista nautit. Sulla on lapsia, onnea ja vaikka mitä. Mulla ei ole noista mitään. Eli mun on siis täysin luonnollista kokea kriisiä? Ja sen kriisin pitäisi mun kohdalla olla niin iso kuin mahdollista?

m40

Vierailija kirjoitti:

Jätän kaikki ikäkriisit välistä turhina.

Taidat siis elää melko täydellistä elämää?

m40

Sain kuopuksen nelikymppisenä. Jos sitä nyt kriisiksi voi sanoa.

Kyse ei koskaan ole iästä vaan elämäntilanteesta. Onpa kyseessä sitten toteutuneet unelmat tai kyvyttömyys keksiä uusia haaveita.

Huomasin ettei kannata kriiseillä, en ainakaan viitsi vertailla omia saavutuksia muiden saavutuksiin, ei tee minusta tai heistä sen parempaa. Elämä vie eri suuntiin eikä aina edes pysty itse jokaiseen asiaan vaikuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole käänteinen, vaan nimenomaan se ikäkriisi.

Minulla ei ole kriisiä, koska olen seikkaillut maailmalla, koitellut rajojani, rakastunut ja rakastanut, pettynytkin, opiskellut, tehnyt töitä, saanut lapsia, kasvattanut lapset jo isommiksi. Jatko, hmm.?

Pahinta olisi, jos lapset puuttuisivat tässä iässä tai jos en olisi uskaltanut elää.

n+40v

Pahempaa olisi, jos olisit sairastunut kroonisesti ja et olisi pystynyt etkä tulevaisuudessa pysty elämään haluamasi laista aktiivista elämää.