Suomalainen elinympäristö

Ei tee mieli lomailla Suomessa, kun paikat tahtoo olla rempallaan ja yhtenäiset kylä- ja kaupunkirakenteet ovat melkein kadonneet. Liian harmoninen uusi ympäristö, josta puuttuu ajan kerrostumat, ei sekään ole hyvä, mutta sentään parempi, toivoa herättävämpi, kuin ympäristö, joka on menettänyt yhtenäisyytensä ja josta selkeästi puuttuu toimiva ihmisyhteisökin.

Maaseutua on pilattu rakentamalla esim iso halli maisemallisesti aivan väärään kohtaan ja liian lähelle asuinrakennusta. On ns. omakotitalopeltoja, joissa tonttikoko on pieni. Paikan kaavoittamista ei ole ajateltu maiseman muotojen mukaan, vaan on menty rahan ansainta ja LVI:n helppous edellä. Kerralla kaikille yhtenä massana lämpö, vesi, sähköt ja tiet, mutta puuttuu puita, tilaa ja tonteille ei kehity luonnetta. Naapuri savuttaa vieressä, kun säästävät sähköä!

Täytyy ihmetellä niitäkin suomalaisia omakotitaloalueita, joissa samalla alueella on ties mitä rakennelmia sekaisin. Naapuritalojen värisävyt, tyyli ja muodot voivat olla yhteensopimattomia. Yhteys ympäristöön puuttuu. Pihojen ja rakennusten mittasuhteet ovat tuhoutuneet.

Harvoin tulee vastaan matemaattisesti hyvältä näyttäviä kokonaisuuksia, joissa on säilytetty rakennusten ja pihojen henki seuraaville sukupolville ja jalostettu jopa paremmaksi.

Kivijalkaliikkeet ovat vähentyneet. Missä yöpyä? Missä käydä kahvilla?

On elementtirakennuksia. Esim ikkunanpuitteet ovat tylsiä. Harvoin on erilaisia koristelistoituksia, vaan kaikilla on vain samoja. Entä ulko-ovet? Jotain levyä? No tietenkin uuteen kalliiseenkin taloon valitaan samat ovet kahdesta eri vaihtoehdosta (toisessa on suorakaiteen muotoisia vaakaikkunoita ja toisessa on pyöreämpilinjanen yläikkuna, jossa on ristikko, kumpikaan ovista ei mittasuhteiltaan koskaan sovi yhteen talon muiden ikkunoiden kanssa) Harvoin on mietitty mihin katse kiinnittyy. Suuria maisemallisesti arvokkaita puita puuttuu. Pihan istutukset saisivat olla edukseen myös ohikulkijoille.