Miksi jotkut parit eroa ja palaa yhteen jatkuvasti?

Siksi, että rakastavat toisiaan, mutta eivät saa suhteelta sitä mitä haluavat. Tietävät että ero on oikea ratkaisu, mutta rakastavat niin paljon, että se on liian vaikeaa.

Mä en usko että tuossa on kyse rakkaudesta, ennemminkin tottumuksesta. Loppuu vasta sitten kun jompikumpi löytää uuden.

Itse tiedän tällaisen parin, molemmat ovat läheisriippuvaisia. Ovat tahoillaan uusissa suhteissa, jotka ovat joskus samanlaisia ja sitten heillä on muutamakin on/off-suhde samaan aikaan. Osa uusista suhteista kariutuu uuden seurustelukumppanin tajuttua kyseessä olevan läheisriippuvainen ihminen.

No siis se että ei saa erottua, johtuu usein vaan esim riippuvaisuudesta tms... Tietää, että pitäs, muttei saa aikaseks vaan ns jämähtää.

Läheisriippuvuus. Itse seurannut sivusta exäni suhdetta. Kumpikin kärsii ja tappelee jatkuvasti. Poliisi on tuttu vieras. Ei voi olla erossa toisistaan. Siinä sivussa seurustellaan ja pannaan muitakin, mutta ei voi olla erossa.

Monesti eroaminen on vaikeaa ja tuntuu ikävältä ja hankalalta. Yksinolo tuntuu vieraalta ja oudolta, ehkä tyhjältä. Näistä ankeista fiiliksistä tulee ajatus että jos sittenkin pitäisi vielä koittaa...

Mitä heikommalla itseluottamuksella ja itsetuntemuksella ihmiset on varustettu, sitä pidempään tätä on-off-kuviota tod. näk. jaksetaan veivata.

Kommentteja niiltä jotka näissä ollut.. sivusta seuranneet eivät voi tuntea ja tietää miksi palataan, ollaan, ei olla.

Omalla kohdalla tunneside toiseen ihmiseen on syvä. Suhde on hyvä, mutta riidat kamalia, monesti liittyy päihteet. Riita on aina niin raastava että haluaa erota, hetken päästä iskee ikävä, katumus ja toista vain rakastaa niin pirusti. Emme näinä taukoina kyllä paneskeli muita. 8v näin, tod.näk loppuelämä, mutta tyytyväinen elämääni olen😊🙏❤

No mä olen ollut tällaisessa suhteessa 8 vuotta. Meillä kyse siitä, ettei kumpikaan kaipaa mitään kovin vakijuttua saati perhettä, joten on ihan ok olla on/off sen mukaan mltä milloinkin tuntuu. Meillä noihin eroihin ei yleensä liity mitään ihmeempää draamaa, jommallakummalla tai molemmilla vaan on kausi jolloin haluaa olla yksin eikä jaksa toisen seuraa ja/tai seksiä. 

OmaKohtaisiaKiitos kirjoitti:

Kommentteja niiltä jotka näissä ollut.. sivusta seuranneet eivät voi tuntea ja tietää miksi palataan, ollaan, ei olla.

No itselläni oli läheisriippuvuus syynä kahdessa suhteessa. Mutta kun jotkut tajuaa lopettaa ja hoitaa päänsä kuntoon. Totuus nyt vaan on se että nuo ei ole terveiden ihmisten tapoja hoitaa ihmissuhteitaan. Mitään muuta oikeaa vastausta ei ole kuin läheisriippuvuus. Puheet rakkaudesta on paskaa.

T. Nro 5

Tein tuota aikanaan. Rakastin tyttöystävääni ja hän minua. Emme kuitenkaan olleet oikeita toisillemme pitkällä tähtäimellä. Ketään lähellekään yhtä hyvää ei kumpikaan kuitenkaan löytänyt. Nyt olemme ikäloppuja sinkkuja molemmat.

Oma nuoruuden avoliittoni oli tällainen. Koin silloin että rakkaus oli niin suurta ja vahvaa että irrottautuminen suhteesta tuntui miltei mahdottomalta. Eroamista tehtiinkin sitten pitkään ja hartaasti, monien yhteenpaluuyritysten kera. Käytiin myös pariterapiassa.

Nyt jälkikäteen en ole varma oliko tuossa suhteessa rakkautta ollenkaan. Eikä sillä ole enää väliäkään. Nyttemmin mietin ennemminkin miksi ihmeessä en tuolloin parikymppisenä vain irrottautunut hankalasta suhteesta ja elänyt hauskaa ja huoletonta opiskelijaelämää, vaan sen sijaan istua kökötin tuloksettomasti jossain pariterapeutin sohvalla.