Lue keskustelun säännöt.
Äidit, kuinka paljon leikitte lastenne kanssa?
17.02.2009 |
Mulla kaksi poikaa, esikoinen 2.5v ja vauva 2kk. Tunnustan heti olevani maailman laiskin äiti leikkimisen suhteen ja tunnen siitä tietysti aina syyllisyyttä. Kuten äidit aina kaikesta... En vain yksinkertaisesti jaksa päristellä autoilla ym. Leikeissä on sitäpaitsi niin valtavasti ennalta arvaamattomia sääntöjä ja käänteitä etten osaa tehdä mitään oikein ja lapsi sitten hermostuu. Ja äiti pyörittelee silmiään ja huokailee ;) Tai hermostuu juuri siksi että äiti huokailee ja pyörittelee silmiään....
En tiedä johtuuko laiskuuteni leikkimään siitä etten ole ikinä ollut mitenkään lapsirakas ihminen. Tietty omiani rakastan yli kaiken mutta tuo leikkiminen stressaa.
Kommentit (11)
ei kannata stressaantua jos ei tunne oloansa luontevaksi juuri esim. pikkuautoleikeissä. lapselle niin moni asia on leikkiä, meidän tytön (3v) lempi "leikki" on astianpesukoneen tyhjentäminen äidin kanssa tai leipominen.. en minäkään kovin paljon nukeilla ym. leiki, eikä tyttö kyllä usein pyydäkään, nauttii selvästi siitä että saa joskus rauhassa leikkiä. joskus luen lehtiä tytön huoneessa kun hän leikkii, joskus saatan pukea nukkeja ja harjata hiuksia.
mielestäni on tärkeämpää että äiti on läsnä kuin se, että kuinka taitava leikittäjä hän on =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään jaksa leikkiä pojan kanssa autoilla tms. Pelaaminenkin aika raskasta... Mielestäni ihan normaalia, ettei aikuinen ole niin kovin leikkisä.
Mun lapsi on vasta 1v, leikin hänen kanssaan oikestaan koko sen aikaa minkä on hereillä. (tai siis annan leikkiä yksinkin jos niin tekee, silloin vain istun jossain ja katson..) Välillä saatetaan käydä vaikka ripustamassa pyykit, mutta sekinhän on tavallaan leikkiä kun yhdessä tehdään. Tai imuroidaan yhdessä.
En mä edes yritä muuta sen hereillä ollessa. Isänsä saattaa yrittää vaikka surffata netissä tai katsoa telkkaria silloin kun vahtii lasta, kiroaa sitten kun ei siitä mitään tule.
Musta leikkiminen on vielä ainakin toistaiseksi ihan kivaa. Ainut mikä välillä tökkii on kirjojen lukeminen, se kun haluaa aina vaan että luetaan, aina niitä samoja. Kannan kirjastosta selkä vääränä uusia kirjoja, mutta ei, aina se kiikuttaa ne yhdet ja samat luettavaksi. On se toisaalta ihan huvittavaakin välillä, vaikka pari kirjaa tekee kyllä mieli jo piilottaa. ;)
Minä en siis juurikaan suoranaisesti leiki lasteni kanssa. Tarjoan puitteet leikille esim. olohuoneeseen saa perustaa kaupan tai rakentaa majaa, mutta aika harvoin puutun itse leikkiin. Lapset luovat omat leikkinsä ja upeita leikkejä luovatkin ihan ilman, että olen sählämässä mukana. Tosin meillä lapsilla on leikkiseuraa omasta takaa kun lapsia on kolme ja aika pienillä ikäeroilla. Minusta läsnäoleminen on leikkiin sekaantumista tärkeämpää. Muuten kyllä puuhailen kaikkea lasten kanssa kotitöistä lähtien.
Autan kyllä, jos tarvitsee apua vaikka legojen kanssa ja olen välillä ihailevana yleisönä, kun joku hieno temppu esitetään hidastuksena kolmannentoista kerran...
Useamman lapsen kanssa homma on varmasti helpompaa, meillä pikkuveli on vasta vajaa 1.5 v ja leikit eivät ihan vielä käy yksiin isomman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on meitä näköjään muitakin...
Lapsia on kaksi, 4v ja 6v.. Eli heistä on seuraa toisilleen. Välillä kyllä pyytävät leikkimään esim. kauppaa tms. Leikin tietenkin, jos pyytävät (onneksi harvoin pyytävät ;)!).
Pelejä pelataan jonkin verran. Esim. afrikan tähti on tällä hetkellä kova sana, ja joka päivä vähintään yhden pelin pelaan mukana.
Siis eihän vanhemman pidä olla tasavertainen leikkijä. Vanhempi nimenomaan tarjoaa puitteet ja antaa tilaa (siis aikaa ja mahdollisuuksia) leikkiin. Vanhempi saattaa ehdottaa leikkiä tai antaa jonkun idean. Vanhempi on sitten lapsen määräämässä roolissa (ihastelijana, sivustaseuraajana, ristiriitojen ratkaisijana, panttivankina, koirana tms.) leikissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5v. ja 1v. leikkivät keskenään, tai siis lähinnä vierekkäin usein ihan omia juttujaan. Itse kyllä tykkään leipoa ja askarrella, tanssia, käydä luistelemassa, pulkkailemassa, pyöräilemässä tai uimassa lasten kanssa. Ja tuon vanhemman kanssa tykkään pelata (lapsena olin myös innokas lautapelien pelaaja). Eli kyllä touhuan lasten kanssa, mutta tuo leikki ei oikein suju.
mutta ohjaan ja opastan jos sitä tarvitaan. Päivällä on paljon tekemistä joten niissä menee aikaa, poika kulkee mukana ihmettelemässä ja kikkailee omiaan. Illalla yritetään antaa lapselle enemmän aikaa, luetaan kirjoja ja hassutellaan. Joskus jopa koko päivä voi mennä lapsen kanssa touhutessa, käydään pilkillä, makkaran paistossa yms. Pidän enemminkin elämyksien luomisesta lapselle kuin leikkimisestä, lapsi leikkinsä parhaiten osaa =)
Läsnäolo on tärkeintä. Pitäähän lapsen osata yksinkin touhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tytöt ovat 4v ja 5v joten leikkivät enimmäkseen keskenään. Mielummin pelaan tai piirrän lasteni kanssa.
mutta nyt kun toinen lapsista on neljä niin pystytään jo leikkimään.. lapsi on kasvanut kovasti parissa vuodessa ja nyt pystytään esimerkiksi pelaamaan pelejä ja leikit on semmoisia että tyhmä äitikin jo tajuaa.. eli tilanne voi muuttua täysin parissa vuodessa... aikuisen on helpompi leikkiä sitten kun voi pelata kimbleä tai rakentaa linnan tms.