Kerro joku syy, miksi ei kannattaisi hankkia lapsia?

ekologisuus siis. Yksikin lisäkuluttaja on lisärasite pallollemme.

Vanhemmuus on kokonaisuudessaan niin sitovaa, vastuullista, vaativaa ja vaihtelevaa, että en suosittelisi kenellekään tällä kokemuksella. :)

Yritän nimittäin karistaa ainakin vielä joksikin aikaa orastavaa " vauvakuumetta" (minulla tosin ei ole mitään varsinaista kuumetta eikä koskaan ole ollutkaan, mutta pieni haave lapsesta, jonka järkiperäisyyttä kuitenkin epäilen). -Ap

ja jos on luonteeltaan tosi laiska tai itsekeskeinen, niin kannattaa jättää väliin. On luonteen vastaista sitten tehdä koko ajan pieniäkin ratkaisuja, jotka perustuvat siihen että jollain MUULLA kuin itsellä olisi hyvä olla :)

niin lykkäämisen syyksi voisi käydä se että lapseton elämä on ehkä kuitenkin hauskempaa nuorena kuin vanhempana. Tarkoitan että jos saa lapsensa 25-vuotiaana niin se on täysi-ikäinen kun sinä olet 43 - mutta ehkä sinä nautit enemmän siitä elämästä ilman kotona asuvia lapsia nyt kuin sitten...



Tai mistä minä tiedän kun en ole vielä sen ikäinen. Mutta itse ainakin nautin kovasti lapsettomasta elämästä alle kolmekymppisenä, vaikka sitten päälle kolmekymppisenä olenkin nauttinut lapsiperheen elämästä vastaavasti täysillä.

sillä kuka ihmeessä haluaa vanhana seuraa, hoivaa, lasten tai lastenlasten soittoja, käyntejä, seuraa?

Ei tietenkään lapsia, kuka nyt välittäisi hassuttelusta, aidosta elämänilosta, tässä hetkessä elämisestä. Ja pah elämän pitää olla kiireistä, suunniteltua, tehokasta, itsenäistä.

Ei kannata hankkia lapsia sillä nyt on aikaa meikata vaikka tunnin kerrallaan, nyt on aikaa tehdä ylitöitä, ja vähän lauantaina ja sunnuntaina sitten tehokkaasti siivoilla ja tehdä kaikkee muuta.

Ei kannata hankkia lapsia koska ilman niitäkin olen viisas, en tarvi enää elämänkokemusta, ei minussa ole mitään mikä tarvii enää muuttua.

Älä vaan hanki lapsia, sillä voit nyt suunnitella joka askeleen, joka minuutin ja tunnin. Lapset järjestää yllätyksiä, ja vievät väärään suuntaan.

Ei lapsia, sillä tärkeää kotona on peilipuhtaat pinnat, hiljaisuus, lukuunottamatta omaa kirkunaa ja riitelyä avokumppanin kanssa ja kauheaa musiikinjytkettä.

Ei lapsia, sillä vain meillä ja minulla on oikeus elää täällä maailmassa. Minulla on valta päättää saako tai mahtuuko tänne lisää lapsia.

Ei todellakaan lapsia, sillä karsastan vastuuta. Jopa töihin pääseminen aamulla on työn takana. Elämän kuuluu olla helppoa ja itsekästä.

Sulla on pointtejakin, mutta siinä olen ihan eri mieltä, että lapseton elämä olisi (ainakaan negatiivisella tavalla) itsekästä tai helppoa. Ainakaan omalla kohdallani. -Ap

en tarkoitakaan että lapsettomalla olisi elämä helpompaa. Kyllä sellasellekin ihmisille annetaan taakkoja, vastuuta, hankaluuksia, mutta ne on erilaisia. Mutta mielestäni se on itsekäs ajatus, ettei lapsilla olisi täällä sijaa. Mun mielest aika valtaapitävä ihminen voi tollasta lausua.

Ihminen, jolla ei ole lapsia, voi kokea elämän niin vaikeaksi, että lapsi siihen olisi liikaa.

Mutta kun lapsi saadaan, otetaan vastaan lahjana, tuleekin elämään voimia ja iloa sen lapsen mukana. Tulee uusia " näköaloja" mistä ennen lasta ei voi tietää.

Ja olkaapa hienotunteisia kirjoituksissa, kuinka täällä on niitäkin jotka eivät ole lasta saaneet.

maha kipeä, iho kutisee, suonenvetoja, närästystä, selkä pois pelistä, turvotusta, mieliala maissa, joudut ehkä makaamaan sairaalassa supistelun takia, vuodat verta...



Synnytykseen voi kuolla. Jos ei kuole, niin ainakin toivoo kuolevansa niihin kipuihin. Joillakin se menee kuitenkin ihan hyvinkin.



Vauva saattaa itkeä ensimmäisen elinvuotensa. Tai valvoa kaikki yöt ja päivät torkahdellen max. 15 minuutiksi kerrallaan. Ikinä siitä ei tiedä, että miksi se itkee. Välttämättä rinta ei kelpaa, eikä pullo. Tulee mahavaivoja, kuumeita ja ihottumia, korvatulehduksia ja allergioita.



Yksivuotias saattaa olla ihan kiva, tai sitten ei, jos on niitä allergioita tms.



Kaksivuotiaana tulee uhma. Mitään ei uskota, mikään ei kelpaa. Koko ajan kiristetään hermoja, ei nukuta, ei syödä. Kokoajan sairastetaan.

Autossa huudetaan, puhe saattaa olla niin epäselvää että kukaan ei tiedä miksi lapsi itkee. Jos jotain kysyt, mitä vain, niin vastaus on " EI" !!



Töissä ei kerkeä käymään, kun aina on lapsi sairaana. Se hävettää ihan vietävästi. Tulee täitä ja kihomatoja. Halutaan sitä ja tätä ja tuota.



Ja kukaan ei halua sitä riiviötäsi ainakaan hoitoon ottaa hetkeksikään, ei vauvana eikä isompanakaan, eli olet AINA hänessä kiinni. Vessaankin pitää ottaa mukaan, ja suihkuun. Ja jos joku ottaisikin hoitoon, niin et uskalla antaa kun eihän kukaan osaa sitä erikoisruokavaliota ja rasvailua tai ei ymmärrä lapsen omaa kieltä, ja ikäväkinhän sille tulee.



Tämän kirjoitin ilman hymynhäivää, täysin tosissani.

jatkuva epävarmuuden tunne: enhän minä osaa näitä lapsia kasvattaa, kun en ole ennen ketään kasvattanut. Joku koulu tähänkin hommaan pitäisi olla, vaan kun ei ole. Entä jos kasvatankin ihan pieleen???

-enemmän aikaa itselle ja ihmissuhteille

-lapset ei rajoita tekemisiä (työt, menot, harrastukset, sisustus, muut hankinnat jne)

ketään ole ottanut vessaan mukaan, jostain pidän kiinni, enkä kyllä suihkuunkaan.

Neuvolassa ollessani olen ollut lasten kanssa yhdessä wc:ssä kylläkin...

vessan ulkopuolelle odottamaan matkoilla ja muuten liikenteessä? Minä en kyllä jätä. Sen verran kahjoa porukkaa on tässä maailmassa.

Parempi olla kokonaan ilman kuin valita sopivat ja tuhota eisopivat.

sitten vielä jos joku sen lapsen hoitoon ottaisikin joskus, niin ei kehtaa antaa. Lapsi huutaa ja räyhää ja narisee 24/7 joten ei sitä kehtaa antaa kenenkään muun riesaksi. Hävettää vaan että ei ole osannut kasvattaa sitä yhtään enempää. Koko ajan on riittämätön olo ja vaikka teet mitä tahansa, vaikka seisot päälläsi aamusta iltaan niin lapsi valittaa koko ajan.

oletko valmis siihen?



Minulla ainakin muuttui kaikki: työpaikka piti jättää/vaihtaa, harrastukset unohtaa ja lapsen vuoksi en pääse ilman suuria järjestelyitä kotoa pois - mutta lapsen kanssa ihanasti ihmettelemään elämää eri tavalla.



t sairaan lapsen onnellinen äiti

Ennen olin ihan mukavaa seuraa, nykyisin ei pääse kehumaan. En jaksa lähteä minnekään enkä tavata ketään. Lapset vievät minulta KAIKKI voimavarat. Tässä elämässä pärjää jotenkin kun ajattelee, että aikansa kutakin.

Kai sinunkin suvussasi on jotain sairautta ja vikaa, joiden ei tarvitsisi siirtyä tuleville polville.

Itsekeskeinen, mukavuudenhaluinen luonteeni ei kestä lapsen kanssa tiivistä olemista. Huulta purren pysyn kotona, vaikka tosiasiassa tahtoisin jo laittaa muksun hoitoon...

Jostain syystä kaikki on aina äidin syytä. Siitäkin huolimatta että isää ei olisi näkynyt viime joulun jälkeen. Hänen syynsä ei ole koskaan mikään.



Jos jäät kotiin hoitamaan lapsia, olet laiska läskiperse ja lapsistasi tulee epäsosiaalisia. Lapset tottuvat siihen että olet aina läsnä, joten muutut vähitellen kodinkoneeksi. jos menet töihin, olet itsekeskeinen uraäiti, vaikka työsi olisi Anttilassa ja tekisit sitä ihan vaan saadaksesi niille kiljukauloille ruokaa. Jos olet ihan todellinen uraäiti, joku suvilinden niin joudut tilittämään ratkaisuistasi koko maalle.



Töissä sinua ei oteta tosissaan seuraavaan 5 vuoteen paluusi jälkeen, koska kaikki suunnitelmat tehdään kuitenkin sitä silmällä pitäen, että jäät kohta äitiyslomalle (vaikka kohtu olisi poistettu etkä harrastaisi koskaan seksiä).