Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla sukukytköksiä Karjalaan?
Kommentit (19)
en halua, en ole ikinä käynyt, eikä ole nuo karjalaiset sukulaisenikaan sen jälkeen, kun olivat tuolla valtion järjestämällä, vain menon sisältävällä seuramatkalla 40-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työttömyyttä, huumeita, saastunut se on. Pilattu maa, vaikka joskus kaunis oli. Isänäitini on Karjalasta, Sortavalasta.
ite käynyt kerran "toivioretkellä" isoäidin kanssa. Pelkkää metsää ja hunningolla oli ne kaikki paikat mitkä minä näin, aikamoinen korjaustyö olisi edessä jos sen takaisin saisi.
En taida haluta takaisin, itse en ainakaan muuttaisi. Tiettyä katkeruutta kyllä on tietää että siellä on sukupolvia vanhoja sukutaloja ja omaisuuksia jäänyt täysin ilmaiseksi muille. Aika kirkonrottameiningillä menty suvuissa sen jälkeen ja vaikka kuinka väitetään että raha ei ole tärkeää niin kyllä sen avulla on ihan eri edellytykset edetä elämässä.
Se että Karjalan saisi takaisin ja evakkokarjalaiset ja perillisensä pitäisi sinne palata, olisi yhdenlainen karkoitus taas kun viimein vuosikymmenien saatossa juurruttu muualle (ainakin me lapset/lapsenlapset).
Sen olen analysoinut että tuo isovanhempien evakkoretki "nyrjäytti" kyllä jotain syvältä sisältä heissä. Jos suvun lauseenakin on että "hymyillä pittää vaikka syän märkänis" niin ei ihan terveellä pohjalla ole elo. Siitä sitten kasvatettu seuraavat sukupolvet ja nyt minä niitä pähkäilen. "Iloisia karjalaisia" näistä ei ole kukaan.
Ei, en halua Karjalaa takaisin, koska siitä seuraisi vain suuria ongelmia koko Suomelle. Tunnetasolla asia olisi houkutteleva, mutta järki sanoo ettei koko hommassa olisi mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi. Kommunistien väestösiirrot ovat taanneet sen, ettei Karjala ole enää Suomea kulttuurisesti tai väestön kannalta.
Haluaisin Karjalan takaisin niin että mummoni vielä näkisi sen palautuksen, mutta en mistään muusta syystä. Sitä kaunista Karjalaa ei enää ole.
Minusta muuten Ahvenanmaakin voisi jo itsenäistyä. Koen Karjalankin enemmän suomalaiseksi kuin Ahvenanmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan enemmän on maita ja rikkauksia metetty mitä kyseisellä alueella koskaan on ollutkaan---
Koti on aina koti, mutta en ymmärrä miksi aina tästä asiasta puhuttaessa nousee sinnen jäänyt omaisuus liki 1. asiaksi...
Vai onko niin, ettei se köyhä karjalaisrenki tmv. niin kaipaa Karjalaan takaisin, kun ei mitään menettänyt (elintaso jopa köyhimmillä nousi kun saivat menetetyistä "maista" korvauksia...)
Olisihan se ajatus houkutteleva etta saataisiin takaisin, mutta niin karseaa siella nykysin on, etta ei kiitos! Viipurissa olen kaynyt ehka viitisen kertaa, ja enoni on kaynyt "kotitilalla" jossa oli vain rauniot jaljella.
Ja joku kirjoitti tuossa ylla etta jos pitaisi evakkojen ja heidan jalkelaisten muuttaa sinne takaisin, ei, Suomeahan se sitten olisi jos palautettaisiin ja maan sisalla nyt saa kuka tahansa muuttaa ihan mihin pain maata haluaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenelläkään ole minkäänlaista jälleenrakennushenkeä. Kerran kun on hyvinvointi (?) valtio saatu niin ei evääkään liikutettaisi. Yhdytään vaan samaan lauluun kaikki niin on helpompi peittää huono omatunto.
En kiellä etteikö rajantakainen Karjala olisi nykypäivänä surkeassa kunnossa mutta sehän antaisi vain mahdollisuuksia. Minä olisin ainakin valmis muuttamaan sinne ja osallistumaan eri projekteihin. En itkisi hetkeäkään sitä että minulla ei välttämättä olisi Pentikkiä ja Marimekkoa kämppä pullollaan vaan tuntisin tekeväni jotakin rakentavaa.
Lähes kaikki isovanhempani ovat sieltä lähteneet ja suurin osa jo haudassa. Heidän kanssaan olen siellä käynytkin. Miksi Suomen pitää aina luopua ja nöyristellä??
enkä halua takaisin - maantieteellistä aluetta enkä olutpulloa (jälkimmäinen kai voitaisiin kirjoittaa pienellä kuten ap on tehnyt?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei ole minkäänlaista pakkomiellettä saada sitä takaisin. Missään nimessä en kannata sotatoimia tai kireitä neuvotteluja asian suhteen! Ihan hyvä meillä on näin.
niille vajaalle miljoonalle slobolle, jotka siellä asuu? En haluaisi Suomeen noin suurta venäläisvähemmistöä ja emme kai nyt sentään voi heitä leireillekään sulkea? Heidän "katoamisensa" huomattaisiin varmaan myöskin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ottaisin ja jopa ostaisin Karjalan takaisin, jos sitä vain tarjottaisiin. Pala kauneinta Suomea ja monien suomalaisten kotiseutua.
Yhdytään vaan samaan lauluun kaikki niin on helpompi peittää huono omatunto.
En kiellä etteikö rajantakainen Karjala olisi nykypäivänä surkeassa kunnossa mutta sehän antaisi vain mahdollisuuksia.
Jos isäni suku on sieltä aikoinaan pakolla lähtenyt, niin mikä ihmeen huono omatunto minulla nyt siitä on? Pitäköön itänaapuri alueensa kun kerran sen aikoinaan halusi. Noita mahdollisuuksia en kanssa näe, se antaisi minusta vaan mahdollisuuksia käyttää järkyttävän paljon rahaa ihan turhaan. Mummo aina haikaili rajan taakse ja pitihän isäni käydä katsomassa että mikä maanpäällinen taivas siellä sitten oli. Jotain pusikkoa ja lahonneita taloja.
Ottaisin takaisin. (Ei minkäänlaista älyllistä perustelua- pelkät tunnesiteet vaikuttaa)
Minä se kirjoitin sukutiloista ja omaisuuksista :-) Tarkoitin siis että kun mummoni suku oli sukupolvia asunut samassa torpassa pienellä maapläntillään niin sekin on se suvun tila/suvun omaisuus mitä nurkkiin oli kertynyt. Varmaan hurrrja määrä rahallisia aarteita mitä tuossa irvisteltiin.
Minusta olisi ihanaa tietää, että "tuo arkku on ollut isoisomummon kapioarkkuna, tuon jakkaran isoisä on itse veistänyt pienenä poikana, tänne seinänväliin putosi isän puuhevonen kun oli pieni" ym. Mulle ne olisivat omaisuus ja aarre jota sieltä kaipaan. Meillä sellaisia on kovin vähissä, muutama hassu koinsyömä riepu 60-luvulta.
Tosin en pistäisi pahakseni sitäkään sukutilaa joka äidinpuolelta jäi Koivistoon: rantatontti ja iso talo :-)
Kumma juttu että kaikilla karjalaisilla on jäänyt suuret kartanot rajan taakse
Varmaan enemmän on maita ja rikkauksia metetty mitä kyseisellä alueella koskaan on ollutkaan---
Koti on aina koti, mutta en ymmärrä miksi aina tästä asiasta puhuttaessa nousee sinnen jäänyt omaisuus liki 1. asiaksi...
Vai onko niin, ettei se köyhä karjalaisrenki tmv. niin kaipaa Karjalaan takaisin, kun ei mitään menettänyt (elintaso jopa köyhimmillä nousi kun saivat menetetyistä "maista" korvauksia...)
En todellakaan. Mitä me sillä tehtäis?