Lapset muuttaneet pois kotoa, mitä nyt.
Meillä on syksyllä edessä tilanne, että nuorin lapsikin muuttaa jo pois kotoa. Murehdin tätä jo nyt, vaikka luonnollinen asia onkin.
Neljän lapsen vanhempina elämä pyörinyt paljolti lasten ympärillä, mutta nyt alkaa uusi elämänvaihe, kun jäämme miehen kanssa kahdestaan.
Kertokaa kohtalotoverit, mitä positiivisia asioita lasten aikuistumisesta ja pois muuttamisesta seuraa.
Kommentit (18)
Nyt on aika keskittyä itseensä ja puolisoon. Itselläni on uusi työ ja siihen liittyy myös opiskelua. Onneksi on lapset poissa, niin voi keskittyä täysillä.
En tiedä, odotan kauhulla. Meillä edessä parin vuoden sisään sama. Parisuhde pitäis nostaa uudelle tasolle mut en tiedä, haluanko...
Vierailija kirjoitti:
Nyt on aika keskittyä itseensä ja puolisoon. Itselläni on uusi työ ja siihen liittyy myös opiskelua. Onneksi on lapset poissa, niin voi keskittyä täysillä.
Minulla on henkinen aamukampa/digilaskuri tuota varten.
Onneksi pian 19 täyttävä kuopus alkaa ymmärtää sen itsekin. Hän on vieläpä kotona viihtyvää tyyppiä. Muuten ok, mutta tilat on käyneet ahtaiksi monella tavalla.
Toivottavasti hän saa työtä edes kesäksi, ettemme ole koko ajan kaikki toistemme tiellä.
Meillä vielä kuopus (19v) kotona, muut lapset asuneet vuosien ajan omillaan.
Miehen kanssa ollaan eron edessä, mitään yhteistä ei ole ollut ainakaan 10vuoteen. Ollaan nukuttu eri huoneissa, liat ja vapaa-ajat ollaan vietetty eri asioiden parissa ja lomat pidetty eri aikaan.
Joten varmaankin vuoden parin kuluttua asun aivan yksin, toivottavasti.
Meille tuli ero parissa vuodessa. Lapset oli kuitenkin näköjään ollut se liima. Seksi loppui kuin seinään. Viimeiset 1.5 vuotta oli seksitöntä. Jokin jännite vain katosi kun jäimme kaksin. Minulle se olisi riittänyt, mutta mies oli sitä mieltä, että tämä on nyt nähty. Hänestä ratkaisu oli helppo, mutta minusta ei. Nyt lapset tulevat käymään sitten äidin yksinäisessä kodissa.
Alettiin elämään miehen kanssa erilailla oikeastaan. Oli todella vaikeaa alottaa ns tyhjästä kaikki, mutta mieheni sanoi, että ollaan me eletty ennenkin ilman lapsia, kun tavattiin ja oltiin 5v kahden ennenkuin eka tuli. Mutta esim mieheni viime lokakuussa, kun varasi matkaa niin hän automaattisesti klikkasi 4 henkilöä. Sanoin ei kun kahdestaan mennään eikä enää tarvitse varailla koko perheelle. Molemmille käyny myös niin, että kun lapset muutti pois, niin soitettiin perään millon tulet kotiin. Lapset oli häh, asun omassa kodissa. Ei sitä vaan tajua ja molemmat odotti pitkään koska ovi aukee ja kuuluu mitä ruokaa. Enää ei kuulu. Tänään molemmat kävi syömässä jne.
Ollaan jotenkin myös tutustuttu toisiimme enemmän, vaikka tämä nyt kuulostaakin varmasti oudolta. Enemmän rakkautta ja sanoja mitä kovin usein kuullut, kun lapset oli kotona. Perjantaina juteltiin viinilasin äärellä siitä, että tuntuu kun kaikki pitäs opetella uudelleen ja antaa sitä aikaa toiselle ja ei tarvitse koko aika miettiä lääkäriä, koulujuttuja jne jne. Kaikki toi on poistunut meidän elämästä. Tehdään enemmän yhdessä asioita koko aika ja todella vapauttavaa olla kahden. Sanoin miehelleni, että nyt oikeastaan tajuan kuinka paljon rakastan sinua ja kuinka hyvä mies sinä olet. Kaikki on vaan mennyt niin nopeasti meidän elämässä ettei aina vaan ymmärrä. Molemmat ollaan myös lopetettu turhat puhelut lapsille. Kyllä he pärjäävät.
Mies sanoin, että oletko muuten ajatellu ollaan vasta 46 vuotiaita ja meillä on todella kaikki aika pitkään ellei jotain ikävää käy.
Lasten muutettua kotoa vanhemmat muuttuvat etävanhemmiksi, mikä myös yleistänyt tämän koronahässäkän aikana kun lapset eivät voi tavata yli 70-vuotiaita vanhempiaan tavalliseen tapaan.
Ihana vapaus viettää juuri niin epäsäännöllistä elämää kuin haluaa. Sitä on kaivannut kaikkien säntillisten lapsiperhevuosien jälkeen.
Nyt sitten voit joko vihdoin alkaa elää "omaa elämää" tai sitten istua kiikkustuoliin ja jäät odottamaan, että ne lapset tulee sulle seuraa pitämään ja suo hoitamaan kuten nuo kuulemma tekevät.
Viimeisin lapsi vuosi sitten ja nyt alkaa sujumaan.
Ensin soitteli perään paljon jne
Kyllä pärjäävät, siihen sitä on kasvatettu.
Yhtedessä ei tarvii minun olla kuopukseen enää päivittäin, viikottain kyllä kuten muihinkin.
Opetellut tekemään vähemmän ruokaa. Pyykkiä vähemmän. Omaa aikaa ulkoiluun enemmän ja muihin rientoihin mitä nyt pystyy rajoitusten kanssa tekemään.
Kaikki olivat paikalla eilen. Vietettiin hyvä päivä!
Mun piti alkaa elämään vihdoin omaa elämää mutta tuli tämä tauti ja sotki kaiken.
En olekaan päässyt mihinkään, pitää vielä vaan odottaa ja möllöttää kotona.
Olen aika pettynyt!
Meillä on vain yksi lapsi, mutta tuli siitä silti jonkinlainen muutos kun lapsi muutti pois. Vaikka emme asuneet ahtaasti (97 neliöinen kämppä), niin silti tuli kotiin lisää tilaa kun lapsen vaatteet ja tavarat lähtivät. Saimme itsellemme lapsen makuuhuoneen, joka on huomattavasti omaamme suurempi ja meidän vanhasta makuuhuoneesta tuli miehelle työhuone. Tiskiä ja pyykkiä on vähemmän, vaikka toki nuori osallistui näiden pyörittämiseen. Ruokalasku ei ole pienentynyt, mutta olemme alkaneet ostaa vähän kalliimpaa ruokaa.
Meillä olisi ollut ensimmäinen kahdenkeskinen ulkomaanreissu 20 vuoteen nyt keväällä miehen kanssa, mutta se ei nyt koronan vuoksi toteutunut. Mutta varmasti jatkossa tullaan näitä reissuja tekemään. Reissasimme lapsenkin kanssa kerran vuodessa, mutta tuleehan se halvemmaksi maksaa kahdesta kuin kolmesta. Voimme myös käydä ravintolassa kahdestaan, eikä tarvitse maksaa kolmesta.
Meillä lapsi ei muuttanut kovin kauas, jäi asumaan samalle paikkakunnalle, joten voimme nähdä aika helposti. Enemmän tulee kyllä pidettyä yhteyttä viestittelemällä. Kun lapsi ei asu enää kotona, niin tuntuu tosi kivalta kun hän käy kylässä. Silloin kun lapsi asui kotona, siinä ei ollut mitään erikoista. Nyt kun nähdään harvemmin, niin se on aina vähän sellainen spesiaali juttu.
Omaan käyttöön jää enemmän rahaa kun ei tarvitse maksaa lapsen menoja. Toisaalta halutessaan voi välillä tarjota lapselle jotain ekstraa, kun oma taloudellinen tilanne on kuitenkin hyvä ja opiskelijalla vähän niukempaa.
Miehen kanssa on mukavaa kahdestaan. Vaikka ei se lapsi mikään riesakaan ollut, niin kyllä silti on mukavaa olla ihan kahdestaan miehen kanssa. Meillä meni niin, että mentiin aika vauhdilla naimisiin ja lapsikin syntyi 1,5 vuotta sen jälkeen kun oltiin aloitettu seurustelu. Että ei ollut kovin paljon sitä kahdenkeskistä aikaa ennen kuin lapsi syntyi. Nyt tuntuu kivalta, kun on saatu lapsi aikuisen kirjoihin ja saadaan olla kahdestaan.
Minä odotan sitä päivää,mettä tuo kuopuskin lähtee.
Meillä on lapset viettäneet pitkiä aikoja muualla jo nyt - koulun asuntolassa, kavereillaan ym. - ja siinä on hiljalleen saanut totuttautua siihen kahdestaan oloon. Itse ajattelin aiemmin, että kuinka meidän käy, kun ei ole paljoakaan yhteisiä jutunaiheita, mutta ihan mukavaa se on olla hiljaakin yhdessä :) Tavallaan on "löytänyt" toisen uudelleen.
Meillä 3/4 muuttaneet kotoa jo aikaa sitten ja nuorinkin lähtee varmaan vuoden parin sisällä. Odotamme sitä todella paljon!
Olemme aina viihtyneet yhdessä mieheni kanssa, touhunneet kaikenlaista (mm rakentaneet 3 taloa, uusimman piha loppusuoralla). Juttua riittää välillä liikaakin:)
Haaveilemme siitä että voimme olla pidempiä aikoja pois Suomesta, itse en ole enää työelämässä ja mieheni voi tehdä töitä etänä. 3 kuukautta yhdessä maassa, 3 toisessa, välillä käydään moikkaamassa lastenlapsia ja mennään taas. Mennään lämpimän peräs ympäri maailmaa, pääosin Euroopassa.
Jos vaan koronasta selvitään niin tämä on pläni, meidän vuoro nauttia "nuorenparin" elämästä
Kaikkea kotona täytyy tehdä vähemmän, sittenkin vaikka ne nuoret olisivat olleet kilttejä kotitöiden tekijöitä. Voi olla laittamatta ruokaa, jos ei jaksa, ei tarvitse ottaa huomioon kuin itsensä ja puolison.