Kysymys huumorista! Miksi autoista, automerkeistä ja niiden kuskeista kerrotaan niin valtavasti vitsejä?

Osaako joku vastata?

Jotenkin tuntuu, että niitä autoaiheisia vitsejä kuuli paljon enemmän 80- ja 90-luvuilla. Itsehän en tietenkään muuten automerkkejä ja niiden kuskeja arvostele, mutta kyllä nykyään Audi on mielestäni profiloitunut sellaisten wannabe-kokoomuslaisten autoiksi. Tahdotaan näyttää menestyviltä vaikkei menestytäkään.

Koska Saabistit eivät ymmärrä huumoria.

Ei noita juttuja kyllä tänäpäivänä oikein ole ja lähinnä sitten 70-luku kun edes jonkinlainen auto oli elintason mitta.

En tietä mutta muistaako joku niitä mentalwearin paitoja? Siis eri automerkin omistajista. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että niitä autoaiheisia vitsejä kuuli paljon enemmän 80- ja 90-luvuilla. Itsehän en tietenkään muuten automerkkejä ja niiden kuskeja arvostele, mutta kyllä nykyään Audi on mielestäni profiloitunut sellaisten wannabe-kokoomuslaisten autoiksi. Tahdotaan näyttää menestyviltä vaikkei menestytäkään.

Tämä on kyllä jännä ilmiö. Audi on melko varmasti nuorella, menestyjää larppaavalla miehellä, jolla on myös sangen raskas kaasujalka ja termi "turvaväli" jäi ilmeisen lukihäiriön vuoksi välistä autokoulun opaskirjaa päntätessä.

Vaikea edes nykyään nähdä muita yhtä stereotyyppisiä automerkkiryhmiä. Bemaritkin kattavat nuorista amiskolleista kolmekymppisten amiskollien kautta kaljuuntuviin keski-ikäisiin miehiin. Volvo on usein vähän varakkaamman keskituloisen perheen autovalinta tai piilorikkaiden tapa olla herättämättä huomiota (on muuten tyyriitä nuo uudet Volvot...). Lexuksella ajelee yleensä harmaantuvat hieman tekniikasta kiinnostuneet eläköityneet insinöörit tai johtajaporras, joka ei halua kuuluttaa ansiotasoaan kaikille ostamalla 200 000 euron Porschea tms.

Vierailija kirjoitti:

Koska Saabistit eivät ymmärrä huumoria.

Niitä ei sentään enää montaa ole.