70-luvulla syntyneiden lapsuuden vääryydet. Oletteko miettineet

Ainoa lohtu kiusaamistapauksissa oli "mitäs olet tuommoinen" ja ohje "lyö takaisin."

Olen miettinyt. Olen myös miettinyt, että kaikkea ei voi eikä pidä selittää vaikealla lapsuudella. Sillä logiikalla minäkin voisin selittää, että en voi mitenkään olla hyvä äiti lapsilleni, koska minua on pienenä hakattu.

Toki aina on helpompaa löytää se vika edellisestä sukupolvesta kuin itsestään.

Ei se poista lapsuuden traumoja, että vanhemmillakin on lapsuuden traumoja, koska vauriot syntyy lapselle, joka ei ala järkeillä että "ymmärrän että isä uhkaa minun tappamisellani koska hänellä oli rankkaa, tämä on ihan fine".

Vierailija kirjoitti:

Sillä logiikalla minäkin voisin selittää, että en voi mitenkään olla hyvä äiti lapsilleni, koska minua on pienenä hakattu.

No minä ainakin päätin että omien lasten ei tarvitse kokea samaa, ei minun eikä muiden taholta. Ja se päätös on pitänyt.

70-luvulla lapset olivat ne jotka "osoitttivat kunnioitusta" ja odottivat vuoroaan. Nyt me vanhemmat olemme ne jotka kunnioittavat lastaan ja odottavat vuoroaan kun lapsen pitää saada kaikki ensin…. Tunnen olevani jonkinlainen väliinputoaja joka ei ikinä saa itse määrätä omasta elämästään tai kaapin paikasta kotona, se jonka toiveet joutuu aina joustamaan jonkun muun mukaan.

Jos olen joissain asioissa tullut kohdelluksi mielestäni väärin nuorena/lapsena ja nyt omalle lapselle yritän tehdä toisin…. niin kyllä tuo 12v on jo aika monta kertaa kertonut että mun tavat on täysin vääriä ja hän haluaa jotain aivan muunlaista elämää. Ts. mulle saneltiin -> yritän antaa lapsen päättää asioista itse ja tehdä itse -> lapsi ei halua päättää eikä tehdä mitään vaan odottaa saavansa kaiken valmiina pureskeltuna nenänsä eteen. Tekisi mieli antaa lapsi äidilleni adoptioon :)