Lue keskustelun säännöt.
Joko olette tavanneet kavereita?
06.05.2020 |
Olen poikkeusaikana tavannut ihmisiä pihalla. Kävin siskoni kanssa lenkillä pari viikkoa sitten hyvällä turvavälillä ja lisäksi olen ollut paljon yhteyksissä puhelimitse.
Nyt on alkanut tulla kutsuja kylään kahville. Meille tulee koira ensi viikolla ja pari kaveria on kysynyt mikä päivä sopisi tulla sitä katsomaan yms..
Tapaamisia ja parin ihmisen kokoontumisia ei ole toki kielletty, mutta olen niitä välttänyt kun se kerran on mahdollista ja siihen on kehotettu. Alan kuitenkin tuntea sosiaalista painetta kavereiden tapaamiseen ja olen tosi epävarma päästäisinkö jonkun asuntooni tai menisinkö kaverin kotiin kahville..
Heinäkuuksi olemme jo kauan sitten vuokranneet mökin (50km päästä, ei siis tarkoitus matkata läoi Suomen) kaveriperheen kanssa ja edelleen sekin on ihan ilmassa.. kaveriperheen mielestä ei mitään ongelmaa ja tietysti mennään, itsestäni se tuntuu arveluttavalta.
Miten te muut? Millä linjalla meette? Ootteko yhtä pihalla ja epävarmoja kuin minä?
Kommentit (15)
Ihan normaalisti ollaan tapailtu. Mistäs tämmöinen kysymys??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran viikossa lähipuistossa naukkailtu 5-8- porukalla. Omat tuolit, 3m välit.
Aurinkoa, poppia, läppää !
Kyllä minä yritän noudattaa tätä sosiaalista eristäytymistä, siinä missä se om mahdollista. Töissä joutuu välillä olemaan lähemmässä kontaktissa asiakkaan kanssa, mutta vapaa-ajalla on voinut itse päättää että tavataankin facetimessa tai soitellaan, eikä nähdä livenä. Tai jos nähdään niin pihalla.
Mutta nyt tosiaan koen sitä painetta.. tuntuu että siitä turvavälin pitämisestä yms ei enää niin puhuta, vaan mullekin on useampi kaveri ehdottanut näitä kyläreissuja. En tiedä mitä ajatella.
Ap
On se niin vaikeeta kun pitäisi ihan itse päättää mitä tekee. Kysynpä vauva-palstalta, siellä Suomen älyköt kokoontuu pitämään huutoäänestyksiä. Toimin sitten äänestystuloksen mukaan 🙄
En ole vielä tavannut, mutta muutama kaveri jo vähän ehdotellut ulkona tapaamista. Ei oikein vielä nappaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalisti olen kokoajan tavannut kavereita.
Koitapa nyt itse tehdä päätökset, varmasti siihen kykenet. Ihan mikä sinusta parhaalta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se niin vaikeeta kun pitäisi ihan itse päättää mitä tekee. Kysynpä vauva-palstalta, siellä Suomen älyköt kokoontuu pitämään huutoäänestyksiä. Toimin sitten äänestystuloksen mukaan 🙄
Niin tai sitten toimitaan sosiaaliselle eläimelle tyypilliseem tapaan ja jaetaan kokemuksia, peilataan omia mietteitä toisten ajatuksista. Kuten ihmiset ovat tehneet tuhansia ja tuhansia vuosia. Ooh kuinka ihmeellistä ja tietysti tuomittavaa. Taukki.
Vierailija kirjoitti:
Koitapa nyt itse tehdä päätökset, varmasti siihen kykenet. Ihan mikä sinusta parhaalta tuntuu.
Haluan tietää miten muut ovat kokeneet tilanteen ja onko samaa epävarmuutta ja painetta kuin minulla.
Vaikka yrittäisit kaikkesi, et onnistuisi tekemään päätöstä puolestani. Tietenkään. Päätän itse. Haluan silti myös keskustella asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi viikkoa sitten ei kuulunut mitään ehdotuksia. Nyt kun säät on lämpimät tulee monta viestiä että mites ois ja grillataanko vkl ja saako tulla käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tavannut lähikontaktissa, enkä tapaa ainakaa vielä toukokuussa
Sun pitää miettiä, miltä sä eristäytydyt, mitä varten ja miten tehokasta eristäytymisesi on. Olen sua vanhempi ja mun tilanteeni on erilainen, mutta kerron, miten minun ja siskoni tilanne ja toimintatapa eroaa toisistaan.
Minä: Teen etätöitä, tilaan kaiken kotiinkuljetuksella, ulkoilen vain koiran kanssa enkä tapaa ketään. Minulla on aikuiset lapset, mutta he eivät voi eristäytyä samalla tavoin vaan he joutuvat käymään kaupassa ja joskus apteekissakin. Muuten he pystyvät olemaan eristyksissä. En ole tavannut heitä moneen viikkoon. Minä en halua saada tartuntaa itseni vuoksikaan, mutta en varsinkaan siksi, että pystyn nyt käymään iäkkäiden vanhempieni luona. En halua sairastua, en halua joutua sairaalaan enkä varsinkaan joutua tehohoitoon. Olen elämässäni ollut vakavasti sairas, ollut useissa isoissa leikkauksissa ja pitkiäkin aikoja sairaalassa. En tykännyt yhtään ja jos vain voin välttää joutumasta taas, vältän mieluummin kuin otan edes riskin.
Siskoni: Tekee vain osittain etätöitä. Käy kaupassa ja muilla asioilla normaalisti. Hänellä on aikuiset lapset, jotka eivät voi tehdä etätöitä. Hänen lapsensa ovat päivittäin lähikontakteissa useisiin ihmisiin, ilman suojavarusteita. Hän ei ole koskaan ollut vakavasti sairas eikä edes sairaalassa kahta päivää pidempään. Hänelle sairaalassaolo ei ollut mitenkään ikävä kokemus. Siskoni tapaa aikuisia lapsiaan, mökkeilee heidän kanssaan jne. Vanhempiamme siskoni ei nyt pandemian aikana tapaa.
Summasummarun: Siskoni riski saada tartunta on jo työn ja kaupoissa asioinnnin vuoksi huomattavasti suurempi kuin minulla. Hänellä ei ole sen paremmin itsensä kuin kenenkään muunkaan vuoksi erityistä syytä välttyäkään saamasta tartuntaa. Hän ei ole menossa tapaamaan ketään, joka ei saisi saada tartuntaa. Myös niillä, joita hän tapaa, tilanne on samanlainen. Kumpikin meistä toimii omien tarpeiden ja tarkoitusperien mukaisesti. Siskoni tilanteessa toimisin melko varmasti kuten hän ja hän minun tilanteessani melko varmaan kuten minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää miettiä, miltä sä eristäytydyt, mitä varten ja miten tehokasta eristäytymisesi on. Olen sua vanhempi ja mun tilanteeni on erilainen, mutta kerron, miten minun ja siskoni tilanne ja toimintatapa eroaa toisistaan.
Minä: Teen etätöitä, tilaan kaiken kotiinkuljetuksella, ulkoilen vain koiran kanssa enkä tapaa ketään. Minulla on aikuiset lapset, mutta he eivät voi eristäytyä samalla tavoin vaan he joutuvat käymään kaupassa ja joskus apteekissakin. Muuten he pystyvät olemaan eristyksissä. En ole tavannut heitä moneen viikkoon. Minä en halua saada tartuntaa itseni vuoksikaan, mutta en varsinkaan siksi, että pystyn nyt käymään iäkkäiden vanhempieni luona. En halua sairastua, en halua joutua sairaalaan enkä varsinkaan joutua tehohoitoon. Olen elämässäni ollut vakavasti sairas, ollut useissa isoissa leikkauksissa ja pitkiäkin aikoja sairaalassa. En tykännyt yhtään ja jos vain voin välttää joutumasta taas, vältän mieluummin kuin otan edes riskin.
Siskoni: Tekee vain osittain etätöitä. Käy kaupassa ja muilla asioilla normaalisti. Hänellä on aikuiset lapset, jotka eivät voi tehdä etätöitä. Hänen lapsensa ovat päivittäin lähikontakteissa useisiin ihmisiin, ilman suojavarusteita. Hän ei ole koskaan ollut vakavasti sairas eikä edes sairaalassa kahta päivää pidempään. Hänelle sairaalassaolo ei ollut mitenkään ikävä kokemus. Siskoni tapaa aikuisia lapsiaan, mökkeilee heidän kanssaan jne. Vanhempiamme siskoni ei nyt pandemian aikana tapaa.
Summasummarun: Siskoni riski saada tartunta on jo työn ja kaupoissa asioinnnin vuoksi huomattavasti suurempi kuin minulla. Hänellä ei ole sen paremmin itsensä kuin kenenkään muunkaan vuoksi erityistä syytä välttyäkään saamasta tartuntaa. Hän ei ole menossa tapaamaan ketään, joka ei saisi saada tartuntaa. Myös niillä, joita hän tapaa, tilanne on samanlainen. Kumpikin meistä toimii omien tarpeiden ja tarkoitusperien mukaisesti. Siskoni tilanteessa toimisin melko varmasti kuten hän ja hän minun tilanteessani melko varmaan kuten minä.
Kiitos tästä! :)
Ap
Ei kuules ole kavereita. Korona ei ole vaikuttanut muutenkaa elämääni.
Yksin ennen koronaa, koranan aikana ja koronan jälkeen.
Se on semmoista. Olen silti onnellinen.