Olen yksinäinen, syön masennuslääkkeitä, olen rahaton ja työtön - mutta onnellinen!

Minulla ei nykykäsityksen mukaan ole elämän perusasiat kunnossa. Olen koko aikuisikäni kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jopa fyysinen terveyskin on ollut koetuksella viime vuosina.

Olen vastoinkäymisten myötä oppinut kuitenkin arvostamaan elämää, vaikkei hirveästi olekaan kertynyt materiaalia instagramiin. Ja masennuslääkkeet jopa auttavat ahdistukeen.

Loputtomassa yksinäisyydessäkin on ollut yksi äärimmäisen suuri etu. Koska en ole käynyt kouluja, eikä minulla ole pahemmin ollut ystäviä, yhteiskunta ei ole vaikuttanut arvoihini juurikaan ja olenkin muodostanut oman arvomaailman lukemalla vanhoja kirjoja. Oppi-isiäni ovat vuosikymmeniä tai -satoja sitten kuolleet kirjailijat ja ajattelijat.

Minulla ei ole lainkaan paineita yrittää saavuttaa niitä asioita joita nykyaikana arvostetaan. Olen vapaa! Suurin osa ihailemistani ihmisistä on ollut köyhiä eläessään. Mutta he ovat olleet ihailtavia ja lahjakkaita persoonia. Heihin minä vertaankin itseäni. Maailmassa voi todella elää niin, että ei tarvitse välittää vallitsevista arvoista!