Miksi aina alan puhumaan ns. läpiä päähäni, kun keskustelen jonkun vähän hiljaisemman ja vieraamman henkilön kanssa??
Ihan kuin yrittäisin pälpätykselläni saada tilanteen hallintaan, koska en kestä vaivautunutta hiljaisuutta. Sitten tulen päästelleeksi kaikkea helvetin typerää suustani, jota saan myöhemmin hävetä/katua.
Plääh. Kellään muulla samaa ongelmaa?
Kommentit (8)
Ei siis alan puhumaan.
Ja minä teen ihan samoin.
Ärsyttävä piirre, inhoan vaan sitä hiljaisuutta, jos toinen mököttää hiljaa seurassa. Puhun paljon myös toisten seurassa, mutta en pidä mitään monologeja muuten.
Vierailija:
mä alan paikata tilannetta hölisemällä kaikkea ihan tyhmää, mm. sellaisia yksityisasioitani joiden en oikeasti haluaisi olevan yleisessä tiedossa.
Vierailija:
Vierailija:
mä alan paikata tilannetta hölisemällä kaikkea ihan tyhmää, mm. sellaisia yksityisasioitani joiden en oikeasti haluaisi olevan yleisessä tiedossa.
koitatte saada toisen tuntemaan itsensä arvostetuksi?
Ujostelen puhua kun moni kuuntelee. Mutta kahden kesken pidän keskustelua yllä vaikka yksin ;o) Ja huomaan kertoneeni yksityisasioitani ja kaikki sukulaisten ja naapureidenkin asiat samalla.
Jos toinen ei ota omaa osaansa keskustelusta hoidettavaksi, mä alan paikata tilannetta hölisemällä kaikkea ihan tyhmää, mm. sellaisia yksityisasioitani joiden en oikeasti haluaisi olevan yleisessä tiedossa.