Yksinäisyyden tunne vaivaa

Ja tunnen itseni tästä johtuen todella tyhmäksi.

Parisuhdetta minulla ei tällä hetkellä ole, mutta joitakin ystäviä. Pyydän heitä usein tapaamisiIn, mutta se pyytäminen on melkein aina niin, että minä pyydän ja jos jään odottamaan, että he pyytävät sitten seuraavalla kerralla, niin sitä sitten saakin odottaa pitkään. Tästä johtuen, olen alkanut tuntea, että minun tapaamisenI on vähän kuin velvollisuus ja se saa minut tuntemaan itseni entistä yksinäisemmäksi.

Kuitenkin, uskon ystäviäni, kun he sanovat että kanssani on mukavaa ja että olen piristävää seuraa. Miksi sitten aina joudun itse kyselemään seuraa esimerkiksi vapuksi? En vain taida olla tärkeä enää kenellekään.

Miten osaisin arvostaa itseäni ja hyväksyä yksinolon?