Miten vanhempanne on pärjänneet jäädessään leskeksi?
Kommentit (11)
Isä oli 63. Eikä pärjännyt, suri vuosikymmenet, eikä osannut olla yhtään myötätuntoinen, kun toiset menetti puolisoitaan. Valitti omasta kurjuudestaan seuraavat 20 vuotta, mitkä eli. Hänellä oli kyllä välillä uusi naisystävä, mutta ei sekään sitä valittamista estänyt. Teki sen, että lapsenikaan eivät enää halunneet käydä ukin luona, kun ukki vaan istuu ja valittaa. Masennus, en tiedä, saiko siihen mitään lääkitystä. Oli jo eläkkeellä kun jäi.
79 v.
Oikein hyvin pärjäsi. Passaaminen loppui.
Anoppini jäi leskeksi 80 vuotiaana ja on pärjännyt hyvin laajan ystäväverkostonsa ansiosta. Talkootyöläisiä riittää omakotitalon kausitöihin. Itse jäin leskeksi 47 vuotiaana ja olen pystynyt jatkamaan elämää suht normaalisti lastemme kanssa. Tukiverkoista on ollut meille iso apu käytännön asioissa, kun oma jaksaminen on ollut vähissä.
Äiti jäi leskeksi 73-vuotiaana. Rahankäytössä jonkinasteisia ongelmia. Shoppaa jatkuvasti.
Molemmat kuoli, eli kumpikaan ei oikein pärjännyt omassa roolissaan.
Jahas, automaattinen korjaus tykkäsi lykätä konditionaalia tuohon kossunjuoja-viestiin. T. Kirjoittaja
Tuota olen itsekin miettinyt. Omat vanhemmat syntyneet 50-luvulla. Ovat siis elossa edelleen. Mutta ovat sen ikäisiä ihmisiä että vielä tuolloin sukupuoliroolit olivat hyvin tiukat.
Esim. Isä ei ole koskaan tehnyt ruokaa. Ei ikinä. Ehkä osaa nakit keittää, mutta se on melkein siinä. Äiti taas ei ymmärrä esim. rengaiden vaihdosta yhtään mitään. Ovat täysin riippuvaisia toisistaan.
Äitini jäi leskeksi 64-vuotiaana. Ensimmäiset kymmenen vuotta hän pärjäsi oikein hyvin, hoiti itse raha-asiat, lumityöt ja omakotitalon lämmityksen, ajokortittomana kulki mökille bussilla tai naapurien kyydissä. Sitten tuli alzheimer ja taidot katosivat yksi kerrallaan, nyt on kaupungin kotihoidon ja lapsiensa varassa, itse vielä syö ja käy vessassa mutta esim. kaupassa ei osaa käydä tai laittaa ruokaa. Lähiaikoina hän varmaan siirtyy johonkin hoitokotiin.
wrgrgr kirjoitti:
Tuota olen itsekin miettinyt. Omat vanhemmat syntyneet 50-luvulla. Ovat siis elossa edelleen. Mutta ovat sen ikäisiä ihmisiä että vielä tuolloin sukupuoliroolit olivat hyvin tiukat.
Esim. Isä ei ole koskaan tehnyt ruokaa. Ei ikinä. Ehkä osaa nakit keittää, mutta se on melkein siinä. Äiti taas ei ymmärrä esim. rengaiden vaihdosta yhtään mitään. Ovat täysin riippuvaisia toisistaan.
Tuskin tuo on kiinni siitä, millä vuosikymmenellä syntyy. Vanhempani ovat 50-luvun lapsia eikä meillä todellakaan ollut tuollaista. Äiti vastasi itse omasta autostaan, osasi ja osaa edelleen varata ajan renkaanvaihtoon ja tietää, miten "nollata" auton tietokone rengaspaineiden osalta. Isä osaa tehdä ruokaa ja huolehtia huonekasveista. Kumpikaan ei ole riippuvainen toisesta millään tavalla eikä mitkään 60 vuoden takaiset sukupuoliroolit näy mitenkään. Paitsi siinä, että isä ei pidä siivoamisesta, joten hän hankki kotisiivoojan ja maksaa tästä koituvat kulut.
Vierailija kirjoitti:
wrgrgr kirjoitti:
Tuota olen itsekin miettinyt. Omat vanhemmat syntyneet 50-luvulla. Ovat siis elossa edelleen. Mutta ovat sen ikäisiä ihmisiä että vielä tuolloin sukupuoliroolit olivat hyvin tiukat.
Esim. Isä ei ole koskaan tehnyt ruokaa. Ei ikinä. Ehkä osaa nakit keittää, mutta se on melkein siinä. Äiti taas ei ymmärrä esim. rengaiden vaihdosta yhtään mitään. Ovat täysin riippuvaisia toisistaan.
Tuskin tuo on kiinni siitä, millä vuosikymmenellä syntyy. Vanhempani ovat 50-luvun lapsia eikä meillä todellakaan ollut tuollaista. Äiti vastasi itse omasta autostaan, osasi ja osaa edelleen varata ajan renkaanvaihtoon ja tietää, miten "nollata" auton tietokone rengaspaineiden osalta. Isä osaa tehdä ruokaa ja huolehtia huonekasveista. Kumpikaan ei ole riippuvainen toisesta millään tavalla eikä mitkään 60 vuoden takaiset sukupuoliroolit näy mitenkään. Paitsi siinä, että isä ei pidä siivoamisesta, joten hän hankki kotisiivoojan ja maksaa tästä koituvat kulut.
Voi olla myös henkisesti riippuvainen, ainakin omat vanhempani eivät tule toimeen ilman toisiaan eikä kummallakaan ole toistensa lisäksi esim ystäviä vaikka on tuttuja ja ex työtovereita ja muita taitoja. Mutta tiedän että esim isäni alkaisi taas juomaan ja varmaan tekisi itsarin.
Reilu 50v:nä tuli äidistä leski. No eipä ollut enää ketään, joka hajottaisi huonekaluja, tekisi reikiä puukolla seinään, joisi 4 ploa kossua viikonlopun aikana, kun laittaisi minut, kaksikymppisen pojan ensin ostamaan ne. Huutaisi ja nälvisi muita. Työ olisi elämääkin suurempi asia, ja sitä pitäisi kaikkien, myös perheenjäsenten tehdä. Vaikka sitten keksiä jostain se päivän kotityö, muuten tulisi huutoa. No, äiti on selvinnyt ihan hyvin ilman häntäkin.