Psykoterapian toteutus etäterapiana poikkeustilanteen vuoksi. Kokemuksia?

Sinun ei ole pakko suostua etäterapiaan.

Itselläni on käytössä puhelinterapia, joka on toiminut hyvin mahdollisesti koska meillä on pitkä terapiasuhde jo takana. Maksan puhelinterapiasta vähemmän kuin normitapaamisista, hinta on ehkä kolmanneksen halvempi.

Siirryin siihen mielelläni. Säästyy matkarahat ja muutenkin varon tartuntaa.

Vaatikaa hinnanalennusta, sillä onhan se nyt eri olla etänä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei ole pakko suostua etäterapiaan.

Ei tokikaan :). Psykoterapeutilta tuli tosin ilmoitus, että jos etäterapiaan ei suostu niin hän voi ottaa tilalle uuden asiakkaan ja sitten kun kasvokkain voisi tavata niin mun terapia voisi jatkua mikäli hänellä on vielä antaa aikoja :D. Siis tämänkin mä ymmärrän, että jos kaikki ilmoittaisivat ettei suostu niin jäisi ilman tuloja.. Silti tuli vähän ikävä fiilis, että suostuttava tai sitten riskillä keskeytettävä. En nähnyt sitten itse mielekkäänä lähteä muutenkaan siirtämään/keskeyttämään kun on alle puoli vuotta Kela-terapiaa jäljellä, ennemmin lopetan sitten kokonaan kuin lähden tässä vaiheessa jotain muutaman kuukauden pätkää siirtämään hamaan tulevaisuuteen.

Onko teillä muilla muuten terapia-ajat pysyneet samana tai onko ollut haastetta löytää aikoja? Itselläni on ollut aiemmin vakioaika, mutta toki tässä on työtkin siirtynyt etätöiksi niin matkoihin ei mene aikaa.

Terapeutti on tehnyt aika iltapainotteisesti yleensä töitä, oiskohan klo 19 vai 20 viimeinen aika ja ei koskaan ole tarjonnut terapiaa keskelle päivää. Nyt etäterapian aikaan hänellä on lähinnä päiväsaikaan noita aikoja. Usein tarjoaa jotain klo 12 ja joudun joka kerta sanomaan, että olen töissä ja en voi vaan kesken työpäivän kadota ja terapian jälkeen pitäisi vielä pystyä jatkamaan työpäivää. Onneksi saan työt järjestymään niin, että voin lopettaa aiemmin ja ehdin kyllä noihin viimeisiin iltapäivän aikoihin, mutta mies joutuu jatkamaan työpäiväänsä lähes poikkeuksetta terapiani päälle. Asumme suht pienessä asunnossa niin on epämukava fiilis, että mies on palaverissa toisessa huoneessa ja minä avaudun omista asioistani toisessa huoneessa kun puhe kuuluu kyllä läpi jonkin verran. Vaikka ei se minun puhe nyt hänen työkavereilleen kuulu miehen mikrofonista, mutta pelkkä tieto toisen läsnäolosta jotenkin häiritsee.

Niin paljon tällaisia haasteita tässä etäterapian toteuttamisessa, että varmaan siksi ei sitten tule kunnolla juteltuakaan :(. Olen vähän pettynyt kyllä itseeni, että ei tämän paremmin onnistu tää etäterapia. Olin ajatellut, että jos joskus tulisi ongelmia vielä tän terapian jälkeen niin ensisijaisesti ottaisin etäterapian, koska on halvempaa (paitsi näköjään nyt) ja ei tarvitse sählätä matkojen kanssa. En kyllä tiedä eikö mulla sit vaan toimi etänä tän terapeutin kanssa. Usein ollut myös yhteysongelmia, että joutuu koko ajan toistamaan mitä sanoin/mitä se sanoi.

Ap

Olen ollut etäterapiassa yli vuoden. Todella vaikeaa.

Kaikkea on tapahtunut.

Miksi ei voisi nähdä kasvokkain kun Kelan kuntoutuksetkin pyörii kokoajan laitoksissa.

Tämä päivänä ei oikein lääkärillekään pääse kasvotusten tai vaikkapa sosiaalityöntekijälle. Miksi terapeutin pitäisi vaarantaa terveyttään ottamalla vastaan pitkiin tapaamisiin yhtään ketään fyysisesti? Opetelkaa käyttämään teamsiä, zoomia tai skypeä, kuten me muutkin käytämme nykyisin. Niillä tässä useimmat on jo toista vuotta työnsäkin tehneet.