Niin kauan kuin Suomessa on oppivelvollisuus, kuuluu opetuksen olla erinomaista ja kouluympäristön turvallinen

Koulupakkoahan Suomessa ei tietenkään ole, mutta lasten kotiopetuksen järjestäminen ei ole helppoa. Kuinka monella on varaa palkata yksityisopettaja, tai tehdä vain osa-aikatyötä tai mahdollisesti jäädä tyystin pois töistä ja itse varmistaa että lapset saavat kylliksi ohjausta itseopiskeluun? Ei kovin monella.

Suurimmalla osalla perheistä ei ole muuta mahdollisuutta kuin laskea lapset perinteiselle koulutielle. Tämä on Suomen asettama velvollisuus ja vastuu lapselle. Joten eikö se ole Suomen vastavuoroinen velvollisuus varmistaa että lapset saavat laadukasta opetusta tuvallisessa ympäristössä?

Minulla ei ole ollut luottoa Suomalaiseen perusopetukseen enää vuosiin. Tämä poikkeustila ja sen tuomat ongelmat sekä hyvätkin puolet ovat saaneet minut ajattelemaan aivan toden teolla, ja olen tajunnut että yksi suuri syy miksi olen pari vuotta alitajuisesti vitkutellut lasten tekoa on mm. se että olen huolissani koulujen nykytilanteesta. En ollut tajunnut miten paljon sitä mietin.

Siskollani on kaksi kouluikäistä lasta ja olemme läheisiä. Ongelmaa on ollut heidänkin kohdallaan suuret luokkakoot, erityisoppilaiden häiriköinti, kilttien ja tunnollisten oppilaiden työllistäminen, kiusaamiseen puuttumattomuus, tarvikkeiden puute... Lista vain jatkuu ja jatkuu. Mutta uskonpa että kaikki tietävät millaista Suomalaisissa kouluissa nykyään on, siitä on ketjuja tusinoittain.

Minusta on puistattavaa, että Suomessa ulistaan siitä miten ihmiset eivät enää hanki lapsia, kun lasten turvallista kehittymisympäristöä ja laadukasta opetusta ei ole turvattu.

Näin tunnollisesti karanteenissa kykittyäni menen nyt vapuksi siskoni luo, ja hän on kertonut positiivisesta muutoksesta lapsissaan jonka toivon näkeväni nyt itsekin.

Tällainen pieni vuodatus. Iloista vappua kaikille! 🎈🥳