Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä koskaan tilanteita, jossa täytyy sanoa toiselle (puolisolle) että tuo ei ole oikein?
30.04.2020 |
Olen aika kiltti ihminen ja ajattelen paljon asioita toisten kannalta. Valitettavasti sitä on käytetty hyväksi.
Hämmästyin oikein, kun mietin että puolison ei ole koskaan tarvinnut sanoa minulle, että "tuo ei ole reilua" tms.
Itse taas joudun useinkin huomauttamaan toiselle, että ottaisi muutkin huomioon?
Nyt mietin, onko toisten suhteet "helpompia"? Toteutuuko tasa-arvo? Ymmärtääkö puolisonne itse, olla reilu vai käyttäytyy itsekkäästi tilanteessa kuin tilanteessa?
Millainen on ns. normaali suhde?
Alan epäillä, että omani ei ole sellainen. (epäilen kyllä itseänikin, entäs jos...? Puoliso osaa puhua omaksi edukseen kaiken. Vai oliko se sittenkään reilu peli?)
Kommentit (6)
Olisiko neuvoja? Välttely, toisesta korvasta ulos jne... keskittyminen muuhun?
Minullakin hitaat silmät aukenemaan.
V-tuttaa etukäteen, tiedän että vappu menee pilalle (taas).
Minä jään joko yksin kotiin tai kelpaan mukaan kuskiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko neuvoja? Välttely, toisesta korvasta ulos jne... keskittyminen muuhun?
Minullakin hitaat silmät aukenemaan.
V-tuttaa etukäteen, tiedän että vappu menee pilalle (taas).
Minä jään joko yksin kotiin tai kelpaan mukaan kuskiksi.
Kohtele häntä samoin kun hän sinua, älä yhtään paremmin. Pidä kiinni rajoistasi ja keskity liittosi ulkopuoliseen elämään ja etsi iloa sieltä, älä jää heikoksi ja riippuvaiseksi puolisostasi. Hanki tietoa narsismista ja manipuloinnista. Tsemppiä!
Hyvin, hyvin harvoin olemme toisillemme noin sanoneet. Meillä on aika samanlainen arvomaailma ja käytös.
Useinkin.
Ei osaa dokata sivistyneesti. Aina pitää vetää lärvät; myös teinien läsnäollessa.
Rasittavaa kun mihinkään ei voida mennä; esim normitilanteessa vaikka raflaan syömään ja lasilliselle viiniä ... aina on saatava se koko pullo.
Ja himassa saunakalja on vähintään se 6 tölkkiä plus viskiä päälle.
Muutaman kerran olen noin joutunut sanomaan ja pari kertaa olen miettinyt, että tämä näyttää nyt jo ulkopuolisistakin varmaan pahalta. Miehellä on tapana oman sukunsa juhlissa unohtaa kokonaan, että hänellä on vaimo ja lapset, joten minä olen se, joka huolehtii 3 alle kouluikäisen syömiset, viihdyttämisen ja vessatukset (mikä kaikki sujuu hyvin, ei tuota ongelmia), mutta miehellä ei ole mitään käsitystä siitä, että 2v:n päiväuniaika on suunnilleen samaan aikaan joka päivä (ja siirtyy hieman eteenpäin, jos matkalla juhliin on nukahtanut). Minä siis vahdin kahta leikki-ikäistä ja sylissä nukkuu hyväuninen 2v, mutta siinä vaiheessa tarvitsen tuolin/penkin/istuimen ja paikan, jossa isommatkin viihtyvät. Lapsi sylissä on hankala hakea ruokaa tai kahvia (onnistuu kyllä, mutta on hankalaa), joten on ollut muutamatkin juhlat, jolloin itse en ole syönyt lainkaan. Olen yrittänyt selittää miehelle, että hän voi olla sen hetken lasten kanssa, että saan ruokaa, mutta ei, hän viettää aikaansa suvun kanssa.
Kotimatkalla kaivan eväät esille ja mies on kauhuissaan, että miten kehtaan. Miksi ei tarjoilut kelvanneet!
Ja kyllä, osaan pyytää apua vieraltakin, mutta miehen itsekkyys noissa tilanteissa on todella omituista.
Kuulostaa tutulta. Meillä kyse oli siitä, että mies on narsisti ja minä läheisriippuvainen. Kesti kauan, että silmäni aukesivat.