Te, joilla on lapset noin 2 vuoden ikäerolla

Up

Hektistä. Ainoa fantasia on saada olla joskus yksin.

Meillä lapset oli tuon ikäisiä viime kesänä enkä muista aikaa mitenkään erikoisen raskaana 🤔 silloin alkoi pikkuhiljaa tietyt yhteisleikit sujua, ja pienempikin oli jo helpohkoa reissuseuraa mutta paljon riippuu varmasti lasten luonteista ja kiinnostuksenkohteista. Meillä molemmat on tyttöjä, ja samoista asioista kiinnostuneista. Ja esikoinen on aika rauhallinen ja helposti ohjailtava tyyppi, kuopus sitten taas ei.

Niin ja kolmonen lisää että lapset oli silloin päiväkodissa jo, sekin vaikuttaa varmasti jaksamiseen että oletteko kotina vai töissä ja kuinka kuormittava työ jne.

Lyhyesti sanottuna: aina joku itkee. Jos ei kukaan muu niin sitten äiti.

Oli raskasta aikaa. Kiireistä. Helpotti, kun esikoinen meni kouluun.

Aika vauhdikasta. Ihan vaan koska meidän esikoinen on hyvin vilkas sählä. Tuntuu kuin pyörremyrsky tulisi huoneeseen kun hän tulee.

Toinen taas on hirvittävän rauhallinen aurinkoinen viilipytty.

Eivät koskaan tappele. Nyt ovat jo teinejä.

Lapsilla eroa 2v 1 viikko.

Ovat jo nuoria aikuisia. Olihan siinä hommansa saada porukka toimimaan tiiminä, mutta jossain 5+7v ikäisinä olivat jo sellainen parivaljakko ettei äitiä enää tarvittu...

Ovat yhä toisilleen tärkeimmät ihmiset. Vaikka niitä seurustelukumppaneitakin on, niin toisilleen e niistä kertoo.