Lue keskustelun säännöt.
Saisinko täältä tsemppausta ja ryhditystä tähän korona-arkeen
plaah
27.04.2020 |
Teen etätöitä, periaatteessa kevyttä toimistohommaa mutta jonkin verran pitäisi jaksaa keskittyä, että saa ne tylsemmätkin ikuisuustyötehtävät rullaamaan. Ne on sakanneet koko tämän korona-ajan. Keskittyminen herpaantuu heti kun avaan sen ohjelman jolla niitä pitäisi näpytellä ja menen vaikka lukemaan sähköposteja mieluummin.
Kotona on myös päiväkoti-ikäiset lapset ja koululainen. Tänään koululainen on hoitanut hommansa ihan hyvin, päiväkoti-ikäiset ei ole olleet ulkona ja ovat oikeastaan siirtyneet ruudulta toiselle koko päivän ajan. Useimpina päivinä on saatu ulkoiltua ihan hyvin päivän aikana, mutta nyt en jaksa.
Lasten ruokailut on suht ok, einespainotteista kylläkin ja salaattia pitäisi laittaa niille enemmän. Omat syömiset on kahvi-voileipä-suklaa-linjaa. Ei ihme sinänsä, ettei oikein jaksa.
Saisinko sellasta vertaiskuria ja inspiraatiota toisilta vanhemmilta täällä, että miten saisi taas kiinni siitä tunnelmasta, joka oli ihan ensimmäiset päivät tätä erikoisaikaa, kun tuli oltua töidenkin suhteen skarpimpana ja tehtyä siitä huolimatta kaikenlaista kehittävää lasten kanssa. Pätkittyä työpäivää ulkoilutauoilla ja kotityötauoilla ja yhteisillä jumppatauoilla ja ohjattua lapsia askartelemaan ja piirtämään ja leikkimään ja mentyä illalla metsäretkelle tai pihatöihin tai...
Tämä tämänpäiväinen varsinkin päiväkoti-ikäisten hereilläoloaika on aivan hukkaan heitettyä jos vertaa päiväkotiaikaan. Ihan nääntyneinä istuvat sohvalla ja odottavat ruokaa, eikä se edes aiheuta mussa mitään häpeää huonosta vanhemmuudesta. Pitäisi saada tänne valvontakamerat, niin ehkä nolottaisi. Lykkään kohta jonkun pastaruoan heille eteen ja sen jälkeen on pakko työntää ne illaksi ulos tai ei tule nukkumaanmenosta mitään. Menenkö mukaan vai siivoanko kotona. Ulkoilu olisi hyvä itsellekin mutta jos täällä on huomenna yhtä nuhjuista niin pelkään että huominen menee samoissa pölyisissä tunnelmissa kuin tämä päivä.
Tehkää vaikka mulle huomiseksi aikataulu, kiitos!
Kommentit (8)
Oletko yksinhuoltaja kun kaikki on sinun harteillasi? Ei kai se ihme ole jos ei meinaa jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen! Meillä onneksi mies käy lasten kanssa ulkona kerran päivässä. Mä itse teen ruoat mutta aika nuhjuisena muuten olen. En saa aikaiseksi siivota esim kaappeja mitä kuvittelin tekeväni tai leikkiä lasten kanssa. Saavat kyllä rakkautta ja huomiota mutta liian vähän aktiviteettia.
Minä olen ajatellut että kyllä tämä tästä. Kai sitä aktivoituu vähitellen. Joka päivä joku siivousjuttu, esim ma pikkuvessa. Ti lakanat... jne..
Mutta tosiaan aika paljon hommaa tässä kun hoitaa lapset kotona, mutta toisaalta tämä on ihanaa kun saa olla niiden kanssa, kun tekee etätöitä.
Kohta mun etätyöt loppuu ja tätä tulee ikävä.
Joo vinkkejä siis mullekin jos jollain on! :)
Vierailija kirjoitti:
Wau, työtä ilman korvausta lomautetuille ja työttömille jne. Ajattelitpa kivasti muita vaikka sinulla on säilynyt työpaikka.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus lopettaa viestiä niin tökerösti. Uuni piipitti sitä pastavuokaa ja tuli kiire lyödä viesti pihalle. Tarkoitin että olisin kiitollinen kaikenlaisista vihjeistä, vinkeistä, vertaistuesta ja myös potkimisista parempaan suuntaan. Esim. viesti "karseeta, kyllä meillä alkaa päivä yhteisellä ruispuurohetkellä laavulla" tai ihan mitä vaan. Jollain ihan varmaan on antaa realistista aikataulua edes aamupäivän pyörittämiseen, johon voisin verrata tätä omaa vanumista. Eikä silläkään niin väliä vaikka muutaman tunnin katsoisivat lastenohjelmia jos nyt ei koko päivää :(.
Ei tämä fyysisesti rasita vaan henkisesti nyt joku lama ja välinpitämättömyys.
Itse painiskelen samojen ongelmien kanssa joinakin päivinä. Tuntuu, että mitään konkreettista ei saa aikaan vaikka tekee asioita.
Työ kyllästyttää joinakin päivinä rankasti vaikka tykkään työstäni.
Etätyö on puuduttavaa viikosta toiseen. Nyt normaali arki on muutenkin kaukainen muisto.
Tee tuntijärjestys itsellesi.
Itse een myös etätyötä ja työtä on pajon. Jotkut työt menee suht sutjakkaasti, toisia taskeja saa vatvoa pitkkään ennen kuin ne saa valmiiksi.
Itse merkitsen 3 taskia, jotka pitää hoitaa seuraavana päivänä. Sen lisäksi teen muutakin, mutta noilla pääsen alkuun.
Hieman puuduttavaa, kun etätöissä puuttuu se teamin tuki. Kun seinä tulee vastaan, niin ihan helpolla en laita Teamsviestiä kollegoille. Mailia on turha laittaa, ne hukkuu muiden mailien sekaan.
Hyvä yöuni takaa yleensä hyvän työpäivän. Lopeta työt työpäivän puitteissa älä jatka vaikka mieli tekisi. Ilta, palautuminen ja perheaika kärsii pitkistä työpäivistä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen! Meillä onneksi mies käy lasten kanssa ulkona kerran päivässä. Mä itse teen ruoat mutta aika nuhjuisena muuten olen. En saa aikaiseksi siivota esim kaappeja mitä kuvittelin tekeväni tai leikkiä lasten kanssa. Saavat kyllä rakkautta ja huomiota mutta liian vähän aktiviteettia.
Minä olen ajatellut että kyllä tämä tästä. Kai sitä aktivoituu vähitellen. Joka päivä joku siivousjuttu, esim ma pikkuvessa. Ti lakanat... jne..
Mutta tosiaan aika paljon hommaa tässä kun hoitaa lapset kotona, mutta toisaalta tämä on ihanaa kun saa olla niiden kanssa, kun tekee etätöitä.
Kohta mun etätyöt loppuu ja tätä tulee ikävä.Joo vinkkejä siis mullekin jos jollain on! :)
Joo no aika sama, jotain pientä vähän jokapäivä mutta ei mitään sellaista mikä tuntuisi jossain ja mistä tulisi aktiivinen olo. En minäkään ole yh mutta mies käy töissä ja on vain sen pari tuntia päivässä osallistumassa, eikä sekään sen aktiivisempaa ole kuin tämä minun oleminen.
Yksi asia on kyllä myös se, että kun kaikki on vähän huonosti niin ei mikään tunnu oleelliselta.
Mietin että mikä voisi olla sellainen yksi (1) minimiasia, josta aloittaisin huomenna. Joku yksi mahdollisuuksien rajoissa oleva juttu, jonka voin aloittaa ja lopettaa (että tulee se tunne että nyt se tehdään, rajallinen seurattava panostus ajassa, ei ikuisuusprojekti) ja jolla on merkitystä kaikkien jaksamisen kannalta, ja jonka voisin sitten pakottaa itseni toistamaan keskiviikkona ja torstaina jne. ja joka vähitellen alkaisi kasvattaa itse itseään. Varmaan se olisi se suunniteltu ulkoilu aamupäivään, koska se pakottaisi pukemaan vaatteet päälle kaikille ja rytmittäisi sitä aamupäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
plaaah kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen! Meillä onneksi mies käy lasten kanssa ulkona kerran päivässä. Mä itse teen ruoat mutta aika nuhjuisena muuten olen. En saa aikaiseksi siivota esim kaappeja mitä kuvittelin tekeväni tai leikkiä lasten kanssa. Saavat kyllä rakkautta ja huomiota mutta liian vähän aktiviteettia.
Minä olen ajatellut että kyllä tämä tästä. Kai sitä aktivoituu vähitellen. Joka päivä joku siivousjuttu, esim ma pikkuvessa. Ti lakanat... jne..
Mutta tosiaan aika paljon hommaa tässä kun hoitaa lapset kotona, mutta toisaalta tämä on ihanaa kun saa olla niiden kanssa, kun tekee etätöitä.
Kohta mun etätyöt loppuu ja tätä tulee ikävä.Joo vinkkejä siis mullekin jos jollain on! :)
Joo no aika sama, jotain pientä vähän jokapäivä mutta ei mitään sellaista mikä tuntuisi jossain ja mistä tulisi aktiivinen olo. En minäkään ole yh mutta mies käy töissä ja on vain sen pari tuntia päivässä osallistumassa, eikä sekään sen aktiivisempaa ole kuin tämä minun oleminen.
Yksi asia on kyllä myös se, että kun kaikki on vähän huonosti niin ei mikään tunnu oleelliselta.
Mietin että mikä voisi olla sellainen yksi (1) minimiasia, josta aloittaisin huomenna. Joku yksi mahdollisuuksien rajoissa oleva juttu, jonka voin aloittaa ja lopettaa (että tulee se tunne että nyt se tehdään, rajallinen seurattava panostus ajassa, ei ikuisuusprojekti) ja jolla on merkitystä kaikkien jaksamisen kannalta, ja jonka voisin sitten pakottaa itseni toistamaan keskiviikkona ja torstaina jne. ja joka vähitellen alkaisi kasvattaa itse itseään. Varmaan se olisi se suunniteltu ulkoilu aamupäivään, koska se pakottaisi pukemaan vaatteet päälle kaikille ja rytmittäisi sitä aamupäivää.
Omat lapseni ova jo vanhempia, joten tuo ulkoilu on meillä vasta itselläni illalla ja lapset ulkoilevat itsekseen iltapäivällä.
Itse pidän tukkikirjanpitoa eli kun saan jotain valmiiksi merkitsen sen viivalla. Tein tätä jo töissä. Tämän kirjanpidon mukaan olen yhtä tehokas toimistolla kuin kotona.
Jotkut päivät tuntuvat niin tasaisen paksuilta kuten tämäkin maanantai. Viime viikolla olin tehokas.
Itse aloitan päivän aina sillä, että pukeudun normaalisti ennen työpäivää. Juon aamukahvit aamutvtä:tä katsellen. Laitan pyykkikoneen ja astianpesukoneen päälle.
Kuuntelen kuulokkeista radiokanavia, jotta pääsen työn imuun. Tunnin välein pieni tauko haen vettä, teetä tai kahvia. Iltapäiväkahvitauolla saatan jopa pelata Unon lapsen kanssa. Tyhjennän asianpesukoneen tms.
Ruokalistat ja ostoslistat valmiina, joten lounas tulee nopeasti.
Ap täällä taas. Nyt on reilu 1,5 vuorokautta sujunut paremmin. Uskon että tänne kirjoittaminen ja teidän viestien lukeminen auttoi.
Se ulkoilu on tosin ollut yhä heikkoa, lähinnä lasten omaehtoista pihalla pyörimistä "välitunnin" ajan muutaman kerran päivässä.
Sen mitä olen saanut aikaan niin olen pystynyt heräämään aikaisemmin ja laittamaan kolme-neljä hyvää ateriaa päivässä. Vaikkei ne ihmeellisiä luomuksia ole, niin jo se että katetaan pöytä nätisti ja istutaan kaikki syömään ja annokset on sellaisia mitkä itse miellän asiallisiksi perheaterioiksi, tekee sitä ryhdikkyyttä päivään ja tuntuu vähän että jotain oystyy antamaan lapsille äitinä. Muutenkin sen vuoksi on tullut syötyä enemmän vihanneksia ja kuitua ja ei yhtään muita herkkuja, mikä varmaan jo tuntuu voinnissa. Suklaa on loppu.
Iltaan olen myös ottanut pienen hetken oman kehon muistamiselle. Ehkä tämä tästä taas, kiitos vertaistuesta ja vinkeistä! Kirjoitan tähän taas, koska jos en, niin voi olla että sitä lipsutaan hyvin pian taas.
Wau, työtä ilman korvausta lomautetuille ja työttömille jne. Ajattelitpa kivasti muita vaikka sinulla on säilynyt työpaikka.