Lapsen suusta kai se totuus sitten tulee, 6v sanoi tänään "äiti sä et huomaa mua enää ollenkaan kun selaat vaan puhelinta" :(

miksi olet hankkinut lapsen jos se ei kiinnosta yhtään? Nyt puhein pois ja äkkiä!

Mitä ihmeen selailemista sieltä löytyy koko päiväksi? 

Nykyvanhemmat ovat surkeita.

Ota lapsi kainaloon ja laita kiva lastenleffa pyörimään. Pikkuisen herkkuja kehiin, hedelmää, poppareita ja hieman karkkia. Jotain mistä lapsi tykkää. Sitten voit taas hivenen lueskella sivusilmällä av palstaa. ;) Aina ei tarvitse jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen selailemista sieltä löytyy koko päiväksi? 

Esim. tämä palsta.

Ota käyttöön sellainen ohjelma, joka tilastoi sinulle kuinka monta kertaa päivässä avaat puhelimen ja kuinka monta minuuttia vietät puhelinta selaten.

Kauhistut molempia lukuja.

Hanki lapselle oma puhelin!

Oletko masentunut?

Miksi teit lapsia?

Miten legoilla leikkiminen on rankempaa kuin puhelimen selailu?

Mä mietin kans että mitä siellä puhelimessa on sellaista jota on pakko katsoa? Silloin kun oma lapseni oli pieni, ei ollut älylaitteita. Joku kämänen tietokoneenrotisko jollain ehkä. Mitähän me tehtiin silloin? En muista, varmaan luettiin lehtiä katsottiin tv:tä ja neulottiin sukkia? :p

Laita kännykkä toiseen päähän taloa ja anna lapselle jakamatonta huomiota ajoittain, vähintään 20 min/kerta. Kännykälle sitten myöhemmin oma aikansa. Mutta kun on lapsen aika, teette enimmäkseen mitä lapsi haluaa, vaikka leikitte lapsen valitsemaa leikkiä. Meillä tämä käytössä ja illalla kun jutellaan, on nämä yhteiset leikit aina listan kärkipäässä. Tärkeää erityisesti nyt, kun ikätoverien seuraa ei  etäkoulun takia niin ole. 

Niinhän se on aina ollut ei lapsia kuulu mitenkään ihmeemmin huomioida välillä ruokaa ja antaa puuhastella omiaan. Kun olin lapsi,itse sitä piti keksiä mitä teki ja aikuiset teki omiaan.

Jatka vaan somettamista se on lasten etu . Ei lapsia tehdä sen takia että niiden kanssa oltaisiin vaan siksi kun liisäntymisvietti on niin vahva.

Joko lapsesi osaa lukea? Lue hänen kanssaan edes sen verran, että oppii. Muuten hän on viiden vuoden päästä äitinsä kaltainen puhelinta tuijottava koulupudokas.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin kans että mitä siellä puhelimessa on sellaista jota on pakko katsoa? Silloin kun oma lapseni oli pieni, ei ollut älylaitteita. Joku kämänen tietokoneenrotisko jollain ehkä. Mitähän me tehtiin silloin? En muista, varmaan luettiin lehtiä katsottiin tv:tä ja neulottiin sukkia? :p

Meidän äiti ainakin aina luki Harlekiineja, Nyyrikkiä tai Perjantaita, teki sanaristikoita, ompeli tai kutoi. Leipoi kyllä välillä ja oli meidän lastenkin kanssa välillä. Tämä 80-luvulla.

90-luvulla alkoi käydä risteilyillä ja tanssiravintoloissa ystäviensä kanssa + alkoi pettää isääni.

Minä kysyin lapsena äidiltä että miksei tämä ikinä puhu minulle, kuulemma ei jaksa kun töissä pitää puhua niin paljon. Ei oltu tietokonetta nähtykään.

Surullisena olen usein seurannut, kuinka esim. rattaissa istuva lapsi toistamiseen yrittää sanoa jotain äidilleen, joka tuijottaa puhelintaan silmät soikeina ja on täysin kuuro lapsensa puheelle.

Sama toistuu lounasravintolan pöydissä, kun odotetaan ruokaa.

Sitten ihmettelette kun teinit eivät kommunikoi teidän kanssanne.

Vierailija kirjoitti:

Surullisena olen usein seurannut, kuinka esim. rattaissa istuva lapsi toistamiseen yrittää sanoa jotain äidilleen, joka tuijottaa puhelintaan silmät soikeina ja on täysin kuuro lapsensa puheelle.

Sama toistuu lounasravintolan pöydissä, kun odotetaan ruokaa.

Sitten ihmettelette kun teinit eivät kommunikoi teidän kanssanne.

Niin kun näkee 5min jotain random äitiä ja lasta niin tietää niiden elämästä kaiken. 

Voi kuinka sydäntä särkevä ap! Mutta koeta miettiä mikä olisi sellainen asia josta te molemmat nauttisitte. En mäkään jaksa leikkiä legoilla mutta lapset tietää että mä leikin koska tahansa ravintolaa niiden kanssa. Leivon ja hoidan pihaa yhdessä lasten kanssa. Ja syliin pääsee aina kuin haluaa.