Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä ystävälläni ja minulla on tällainen asetelma? Onko kellään muulla?
04.02.2009 |
Käymme paljon älyllisiä keskusteluja, ihan elämän tarkoituksesta lähtien. Olemme monista asioista eri mieltä, vaikka yhteistäkin löytyy.
Ystäväni herättää minussa halun väittää vastaan ja provosoida tahallani. Hänen kanssaan on hauskaa olla eri mieltä, ja hän itse sanoi kerran kokevansa samoin (omasta aloitteestaan, minä en sanonut silloin mitään).
Jotenkin tästä on tullut kilpailuasetelma, jossa molemmat haluavat hirveästi olla oikeassa, fiksuja ja älykkäitä.
Tämän vielä ymmärrän, mutta MIKSI juttuun kuuluu, että tunnumme myös kovasti haluavamme toistemme hyväksyntää? Ihan kuin ihailisimme toisiamme salaa, vaikka pinnalla on tätä jatkuvaa hyväntahtoista nahistelua. Toisen mielipiteet merkkaavat pelottavan paljon.
Koen siis itse näin, ja luen ystävästäni rivien välistä, että hän kokee samoin. Hän on aika "helposti luettava" persoona hyvässä ja pahassa, siksi olen aika varma asiasta.
Kommentit (5)
Juttelen monenkin kaverini kanssa yhteiskunnallisista ja filosofisista asioista. Minä en kumminkaan "hae hyväksyntää" kavereiltani, ainakaan tietoisesti.
No, teillä lienee kyse todellakin tuosta, että arvostatte toisianne ja siksi koette myös sellaisen älyllisen nokittelun palkitsevaksi. Eli tavallaan yritätte tehdä toisiinne vaikutuksen myös kiistelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetään toisitamme, mutta aina ollaan provosoimassa ja just eri mieltä, ihan vaan erimieltä olemisen takia. Minäkin olen miettinyt että miksi ihmeessä mun pitää vajota tuolle tasolle. Toisaalta, meistä se on kummastakin ihan hauskaa ja väitellään siis asioista, sotkematta toisiamme asiaa, eli pysytään hyvissä väleissä.
Ainakin meillä se on minusta ihan selvää härnäämistä, vaikka olemmekin vain kavereita. Pakko myöntää, että kyllähän se vähän kiihottaa.
Aikuiset ehkä osaa käsitellä tilanteen, mutta näille pienille tuo ärsyttäminen ja kilpaileminen ottaa lujille, mutta kitkemistä on vaan jatkuvasti.
Vai olenko ainoa av-mamma, joka vatvoo ystäviensä kanssa filosofiaa? ;)
ap