Kerro unelmasi! Mitä toivot ja mistä haaveilet elämässä?

Kun saisi ihan rauhassa syrjäytyä. Ja pysyisi terveenä, että ei tarvitsisi ikinä käydä suomalaisella puoskarilla hermojaan repimässä. Siinä ne onkin. Haaveet elämässä.

Miksi haluat syrjäytyä? 

Mitä haluaisit tehdä syrjäytyneenä? 

Ei ole mitään. Tuntuu, että voiko.tän ikäisenä enää edes haaveilla mistään. Olen todella aallon pohjalla juuri nyt. N47

Että paranisin, mutta se ei oikeasti ole mahdollista. Nyt olen vaikeavammainen, saa tapella oikeudestaan lakisääteisiin apuvälineisiin. Eli mitä haluaisin, haluaisin elää normaalia arkea ilman sairauksien tuomaa rajoitusta ja ihmisten tuijotusta.

Toisesta kultaisennoutajasta

Toivon terveyttä, työn jatkumista, lasten ja itseni hyvinvointia. Ihan peruasioita.

Haaveilen itsekurista laihduttamiseen, matkustamisesta, mökistä, mielenkiintoisesta työstä lyhyellä työmatkalla, ystävieni näkemisestä, koko perheen mukavasta arjesta.

Ulkomailla asuminen jossain vaiheessa ja yyöskentely siellä. Lapset nyt siinä iässä, etteivät halua muuttaa, mutta ehkä joskus.

Haluaisin päästä matkaamaan rahoituksella pariksi kuukaudeksi ympäri maailman meriä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin päästä matkaamaan rahoituksella pariksi kuukaudeksi ympäri maailman meriä.

Rahoituksella = rahtialuksella

Oma runokirja julki.

Mä kans 47. Rahaa ei ole koskaan ollut isommin, mutta en pysty näkemään sitä todellisena elämänlaadun mittana. Näillä tuloilla tai vähän pienemmillä kyllä pärjäilisin. Mietin alanvaihtoa hoitsuksi, mutta myös sitä, onko tuo ihan älytön tikki tässä iässä, suht älyllisenä ihmisenä ja introverttinä. MIeluiten lukisin ja kirjoittaisin, kävisin sen vähän nykyisissä hommissa mitä tarvitsee elämiseen.

Terveys on selviö. Outo väsymys on piinannut viime aikoina. Eniten tekemistä on ihmissuhdepuolella: uusia ystäviä haluaisin löytää. Se tuntuu paljon tärkeämmältä kuin parisuhde yksinään, koska suhdeloukuista on kokemusta ja pelkään sitä vanhaa mallia. Eli haave olisi varman kyetä luomaan ns aikuinen suhde, mikä ei perustu riippuvuudelle.

Mietin paljonkin kulunutta elämää, ja ajan rajallisuutta. Juuri sitä, mitä haluaisin uskaltaa tehdä ennen kuolemaa, tai mihin pystyä. Jotenkin se liittyy siihen, että uskaltaa olla toisin ja isommin kuin mihin on tottunut. Ulkoisesti nuo asiat eivät ole välttämättä dramaattisia.

Mä haluaisin, että meidän tulot vakiintuisivat, niin ei tarvitsisi koko ajan kitkutella. Haluaisin opiskella hevoshierojaksi, niin että minulla olisi kaksi ammattia.

Suurin haaveeni on, että ihanat lapseni saisivat onnellisen elämän, kivan puolison, lapsia jne.

Toinen haaveeni on, että saisin oman yrityksen pyörimään ja menestymään. MInulla on aika hyvä idea, ja siitä voisi tulla jotain hienoa. Tietysti haaveilen että yritys tulisi tuottamaan paljon rahaa, ja saisin palkattua omia työntekijöitä.

Kolmas haave on Afrikan safari. Haluaisin yöpyä luksus-majassa savannilla, katsella tähtiä ja kuunnella eläinten ääniä.

- 37v nainen

Turvallisesta elämästä. Rakastavasta kumppanista. Siitä että erkkalapseni ei syrjäytyisi vaan löytäisi oman polkunsa. Pysyttäis terveinä.

N44

Omakotitalo ja toinen lapsi, oma piha jossa lapset voi leikkiä ja pelata 

Lapsille onnellista elämää

Terveyttä

Että pääsisin asemaan jossa voisin pysyvästi tehdä 3-4 päivän työviikkoa työn mielekkyyden kärsimättä

Että n 50+ iässä voisi downshiftata enemmänkin, säästöjen turvin ja perustaa viimeistään silloin oma yritys, tai jos virtaa riittää tavoitella vielä pidemmälle uraa kun lapset alkavat olla isoja 

Että vanhana voisi katsoa taaksepäin ja todeta että tulipa elettyä hieno elämä - mukavaa ja mielekästä työtä, ei liikaa ylitöitä vaan nauttinut myös perhe-elämästä, lapsilla kaikki hyvin ja ehkä lapsenlapsia. 

Mä oon miettinyt viimeiset 5-10 vuotta elämääni ja mitä haluan (vielä) saavuttaa, ja mikä itselleni on tärkeää.

Olen ehkä ollut vähän ajoissa tämän pohdintani kanssa, moni tuntuu käyvän samoja läpi vasta n. 10 vuotta vanhempana. Itselläni tosin pohdiskeleva luonne ja elämänkokemukset varmaan vaikuttaneet, ero, vakavan sairauden pelko, koepalat jne sai pohtimaan mikä on tärkeää ja mikä ei. Nyt olen 39 v.

Haaveilen tavallisesta elämästä, terveydestä, siitä että ei ole jatkuvaa kiirettä, stressiä eikä oravanpyörää. Että saan nauttia vapaa-ajasta, rauhallisista päivistä, ehdin käydä lenkillä, siivota kotia ilman stressiä, istuskella mökin pihassa järveä ja luontoa katsellen.

Viettää aikaa tärkeiden ihmisten eli lasteni, mieheni, vanhempieni, sisarusteni kanssa, ja muutamaa hyvää ystävää tavata silloin tällöin.

Oppia uutta, esim. luonnontieteistä, ja soittamaan paria uutta soitinta (banjoa ja kanteletta), perustaa mökille jonkinlaista puutarhaa.

Muutamia unelmia olen jo toteuttanut, mm. irtisanouduin ja ryhdyin tekemään keikkaa, jotta saan enemmän vapaa-aikaa. Tämä on tarkoittanut nuukasti elämistä, mutta koen lisääntyneen vapaa-ajan olevan kaiken sen arvoista. Lisäksi kun haaveeni eivät sinänsä liity materiaan enkä koe saavani onnea ostelusta, en häviä mitään oleellista.

Tällaista. :)

En unelmoi enkä haaveile mistään. Viimeisten neljäntoista vuoden aikana olen oppinut ettei se kannata eikä ole järkevää. Niin elämä opettaa. Kannattaa tavoitella pieniä ja unohtaa suuret haaveet kokonaan. Et kuitenkaan koskaan ta ottaisi niitä kun haaveilet liian suuria.

Toivon vaan että terveys ja asiat nyt vaan jotenkin lutviutuis.

Luotettavasta miehestä.

Haaveilen vauvasta.

Haaveilen lapsista ja omasta pihasta. Näiden jälkeen tulee uraan liittyviä haaveita, kuten väitöskirjan kirjoittaminen.