Vauva hankkiminen yksin, kun lähestyn neljääkymppiä kovaa vauhtia...

Miksi ei ole parisuhdetta? Oletko yrittänyt saada miestä? Tai eikö sulle kelpaa kukaan joka sut haluais?

Kyllä lapset kannattais tehdä parisuhteeseen eikä yksin.

Anna mennä vaan, jos taloutesi on sen verran tasapainossa että pystyt elättämään lapsen ja tarvittaessa hankkimaan kodin- ja lapsenhoitoon ulkopuolista apua. Parisuhde voi aina kariutua ja yh:ksi voi jäädä vaikka lapsi olisikin hankittu parisuhteessa. Pahimmillaan saat samalla vuosikausien huoltajuusriidat riesaksesi. Yksin lapsen hankkimalla et joudu riitelemään lapsen asioista kenenkään kanssa. Yksin voit hankkia lapsen joko jonkun miespuolisen tuttavan/ystävän avustuksella tai lapsettomuusklinikan kautta. Älä lähde mihinkään satunnaisten baari/tinderhoitojen tielle, se on varsin epäreilua sekä miestä että lasta kohtaan. Lapsella tulee olla oikeus tietää viimeistään aikuisena, kuka hänen biologinen isänsä on.

Ehdottomasti hommaan voi lähteä yksin! Paljon siinä on hyviäkin puolia.

Suosittelen kuitenkin tekemään lapsen klinikalla. Silloin ei ikinä ole tiedossa huoltajuusongelmia biologisen isän kanssa. Myös tautivapaata ja tehokasta.

Maksaa toki, mutta niin se tulee lapsi maksamaan muutenkin.

Itse jäin odotusaikana yksin kun petturimieheni löysi toisen naisen. Elämä lapsen kanssa, kaikkine kupruineenkin on ollut ihanaa, elämäni suurin saavutus ja fiksuin päätös tämä lapsi. Pärjäät kyllä, tärkeää on tukiverkot, itselläni oli vielä silloin jaksavat vanhemmat sekä ystävät. Ja aikuisella ihmisellä yleensä on ammatti ja työelämää takana, jotta taloudellisestikin ainoana elättäjänä selviää. Rohkeutta, tee niin kuin sydän sanoo.

Suosittelen yrittämään lapsen saamista yksin. Ei siitä miehestä kuitenkaan mitään apua tositilanteessa ole. Minulle kävi näin, oltiin oltu vuosikausia yhdessä, kun tulin raskaaksi saman ikäkisenä kuin sinä. Mies ilkeili koko raskausajan ja teki siitä hirveää ja lähti, kun vauva syntyi.

Olen pärjännyt lapsen kanssa hyvin. Ja harmitellut, että olisi pitänyt tehdä lapsi hedelmöityshoidoilla yksin jo aiemmin ja yrittää sitten hankkia myöhemmin toinen samalla tavalla. 

Elämä lapsen kanssa on ihanaa! Unohda se miehen etsiminen, pärjäät kyllä!

Lasten hankkiminen yksin on itsekkäimpiä ja narsistisimpia tekoja mitä voi kuvitella; riistät lapselta jo lähtökohtaisesti oikeuden isään, ja puoleen siitä perimästä mistä hänenkin maallinen majansa muodostuu. Lapsi ei saa koskaan kokea normaalia perhe-elämää, ja joutuu todennäköisesti koko elämänsä olemaan osa äidin itsekkäiden mielihalujen imagonkiillotuskampanjaa ("Eikö ollutkin Marja-Liisa hyvä ettei sinulla ollut toista vanhempaa, eikö ollutkin hyvä että kasvoit sinkkuäidin perheessä, eikö kaikki perhemallit olekin mahtavia ja muistathan että sinusta täytyy tulla astronauttikirurgilääkäri jotta voin esitellä sinua kaikille omana onnistumisenani?"). Lapsi saattaa kokea myös syvää ahdistusta omaa olemassaoloaan koskevista kysymyksistä, sekä miettiä vastauksia ihan perustavanlaatuisiin kysymyksiin mistä hänen piirteensä tulevat, mihin geneettisiin sairauksiin hänellä on alttius, jne.

Ja kasvoin itse yksinhuoltajaäidin perheessä, kylläkin avioeron seurauksena - en (onneksi) suunnitellusti, joten voitte rauhassa säästää minut raivopäiseltä näppäimistön hakkaamiseltanne kuinka en mitenkään voi tietäätuomitajaolenaivankamala. Tiedän, ja olen oikeutettu mielipiteeseeni. :-) Ne teidän geenit eivät ole niin fantastiset että niitä täytyy väkisin siirtää eteenpäin, jos sopivaa hyvää isäkandidaattia ei ole tullut vastaan, tämä on vastuuntuntoisin ratkaisu kaikkien kannalta.

Jos päädyt hankkimaan lapsen, klinikka on ainoa turvallinen ja suositeltava vaihtoehto. Tiedän useitakin itsellisiä äitejä ja kaikilla menee hyvin.

Olin samassa tilanteessa joitakin vuosia sitten, olen sinua viisi vuotta vanhempi ja yhä lapseton. Joskus kaduttaa, etten lähtenyt yrittämään lasta yksin, mutta toisaalta oli tietoinen päätös jättää se tekemättä, olisin kuitenkin halunnut kokonaisen perheen enkä pelkkää lasta. Nyt olen vihdoin parisuhteessa ja olisin itse valmis vielä yrittämään lasta, mutta mies ei halua. Vastaavia suhteita on osunut kohdalle jo ennemminkin ja silloin halusin aina jatkaa matkaa. Nyt olen tyytynyt kohtalooni, tuntuu turhalta hylätä hyvä mies, kun lisääntymishaluista tuskin onnistuisin löytämään ja olisi hyvin epätodennäköistä, että raskaus enää alkaisikaan. Sinuna yrittäisin nyt yksin, jos lapsen haluat, lähemmäs nelikymppisenä ei välttämättä ole enää helppoa löytää miestä, joka myös haluaisi lapsen.

Entäs kumppanuusvanhemmuus? Silloin lapsella olisi molemmat vanhemmat ja kun valitset lapselle hyvän isän, hänestä on sinulle itsellesikin paljon tukea.

Miksi vaadit niin kamalasti miehiltä? Helpoin ratkaisu tilanteessasi olisi ottaa mies, joka ei ole täydellinen ja jolla et saa muita naisia kateellisiksi, mutta joka olisi silti hyvä isä lapsille.

t. mies 37

Olen naimisissa ja lapsia, mutta sanoisin että tee lapsi ilman miestä ennemmin kuin luovut lapsihaaveesta. Lapsen synnyttyä se lapsi on joka tapauksessa about 1000xtärkeämpi ja muutenkin rakkaampi kuin mies. Miehiä saa uusikin, lapsi taas on aina mukana.

Vaikka velat muuta väittävätkin niin lapsen saaminen on hienointa elämässä. Olen menestynyt urallakin ja edennyt pitkälle mutta sekään ei ole mitään lapseen verrattuna.

...risteystä, jossa minulle on kärkikolmio.

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja lapsia, mutta sanoisin että tee lapsi ilman miestä ennemmin kuin luovut lapsihaaveesta. Lapsen synnyttyä se lapsi on joka tapauksessa about 1000xtärkeämpi ja muutenkin rakkaampi kuin mies. Miehiä saa uusikin, lapsi taas on aina mukana.

Vaikka velat muuta väittävätkin niin lapsen saaminen on hienointa elämässä. Olen menestynyt urallakin ja edennyt pitkälle mutta sekään ei ole mitään lapseen verrattuna.

Vai että lapsi olisi tärkeämpi kuin mies? Mies oli ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja lapsia, mutta sanoisin että tee lapsi ilman miestä ennemmin kuin luovut lapsihaaveesta. Lapsen synnyttyä se lapsi on joka tapauksessa about 1000xtärkeämpi ja muutenkin rakkaampi kuin mies. Miehiä saa uusikin, lapsi taas on aina mukana.

Vaikka velat muuta väittävätkin niin lapsen saaminen on hienointa elämässä. Olen menestynyt urallakin ja edennyt pitkälle mutta sekään ei ole mitään lapseen verrattuna.

Vai että lapsi olisi tärkeämpi kuin mies? Mies oli ensin.

Kuten sanottu, miehet tulee ja menee - lapsi pysyy.

Ei,dääli edes lasta