Mikosiköhän niin moni pari eroaa pian sen jälkeen kun on ostettu oma talo?

Siks kun se talo aiheuttaa stressiä ja valtavasti työtä.

Koska siellä asiat eivät tule automaattisesti syliin. Talo ei lämpiä, ellet osta öljyä. Jos uuni hajoaa, et voi soittaa  taloyhtiön väelle  josta tuodaan ja asennetaan ilmaiseksi uusi. Pihalla pitää leikata nurmea, haravoida lehtiä  ja luoda lumia.  

Liittynee ikään enemmän kuin asumismuotoon. Me erottiin kun oltiin asuttu 3 v ok talossa. Ero olisi tullut vaikka olisimme asuneet vuokralla, kerros- tai rivitalossa.

Erosimme 40 v mikä tuntuu olevan sellainen aika että eroja tulee paljon. Pikkulapsiajan sinnittelee ja sitten selviää onko puoliso enää itselle sopiva vai ei.

Enemmän ne talottomat eroaa koska eroja on enemmän vähemmän koulutetuilla jotka eivät niin paljon taloja ostele kuin hyvätuloiset/koulutetut.

Paljon työtähän omakotitalossa on ja sen myötä jotkut ottaa stressiä ja alkaa riidellä?

Voi olla, että suhteessa on muutenkin mennyt huonosti, mutta sen idyllin, oman talon, on ajateltu ratkaisevan ongelmia.

No meillä ainakin ratkaisi, olimme hajota rivitaloasunnossamme, vaikka neliöitä oli yli 90 oli 3 makkaria ja sauna, silti kaikki oli ihme nysväämistä. Tilaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Lasten kanssa tuntui että mahdu hengittämään.

Oma talo antoi mielenrauhaa ja tilaa olla ja hengittää.

Moni pienituloinen pari tahtoo vuokralta kerrostalosta pois ja ostaa, kun parempaakaan ei ole varaa, halvan remontoitavan talon maalta tajuamatta mihin ryhtyy. Mietitään vain että jee, me päästään grillaamaan, saadaan lapsille  tramppa  ja koira voi pissiä pihalle.  Siinä sitten hiljalleen  kiristyy pinna kun  joka paikkaan on pitkä matka ja talo lahoaa ympäriltä! Viimeistään eka talvi räjäytää potin kun sisällä höyryää hengitys eikä  kuistilta pääse poistumaan kahlaamatta umpihangessa.

Varmaan samasta syystä ku vauva-aikana erotaan. Ei kestetä stressiä/toinen muuttuu/ollaan yritetty korjata jo menetettyä tilannetta tms.

Meillä taas se pelasti suhteen. Rivitalokolmio meni kun lapset olivat taapero ja vauva mutta sitten asunto alkoi käydä liian pieneksi, yhteinen huone stressasi lapsia ja keittiöönkään ei enää mahduttu tuuppimatta toisia   (semmoinen pitkä kapea keittiö). Aloimme riidellä miehen kanssa ja luulimme jo  että ero tulee. Kun ostimme talon jossa on pihaa puuhasteltavaksi ja lapsille omat huoneet, kaikkien kireys kaikkosi.

Koska ihmisillä on tavoitteita ja ihanteita joita "kuuluu" olla ja tavoitella. Jotka mukamas takaavat onnen.

Tämä varmaan niitä viimeisempiä listalla.

Mutta koska onni lähtee ihmisestä itsestään eikä talokaan sitä tuo, erotaan.

Materialismi on järjetöntä. Jos et osaa olla siitä mitä sinulla on nyt kiitollinen/onnellinen, niin kuinka osaisit olla onnellinen enemmästä?

Meillä kaikesta katosi hauskuus. Ennen kuin asuimme pienessä kerrostalokaksiossa, mies sanoi usein, että "Mennään nyt helvettiin täältä", eli menimme terassille drinksuttelemaan tai puistoon katselemaan ihmisiä ym. Talon oston jälkeen kaikki muuttui täysin. Miehestä tuli orjapiiskuri, joka oli 24h työnjohtaja. Koko ajan piti olla leikkaamassa puskia ja nyppimässä rikkaruohoja, tai nostelemassa sementtisäkkejä ym. Ennen klo 12 yöllä ei saanut istua television ääreen, ja siinä vaiheessa hermot oli jo aivan loppu. En saanut oikeastaan enää nukuttuakaan, kun olin niin henkisesti ja fyysisesti väsynyt. Mikään muu ei auttanut kun sanoa, että mä en jaksa tätä enää.

Liiallinen ponnistus resursseihin (aika, raha, työmäärä) nähden yhdistettynä todellisuuden ja haaveiden väliseen eroon.

Tarvitaanko sitä muuta?

Vierailija kirjoitti:

Moni pienituloinen pari tahtoo vuokralta kerrostalosta pois ja ostaa, kun parempaakaan ei ole varaa, halvan remontoitavan talon maalta tajuamatta mihin ryhtyy. Mietitään vain että jee, me päästään grillaamaan, saadaan lapsille  tramppa  ja koira voi pissiä pihalle.  Siinä sitten hiljalleen  kiristyy pinna kun  joka paikkaan on pitkä matka ja talo lahoaa ympäriltä! Viimeistään eka talvi räjäytää potin kun sisällä höyryää hengitys eikä  kuistilta pääse poistumaan kahlaamatta umpihangessa.

Ja piha on täynnä autonromuja koirankakkaa ja tupakantumppeja. NikoJasmine rytkyttää trampoliinia yhteen asti yöllä v""ttua kiljuen samalla, kun  isi ja äiti juo mummon, pappapuolen ja enopuolen kanssa kaljaa  ja kuuntelee ysärihittejä. Parempi onkin jos tuommoinen porukka muuttaisi keskelle metsää! 

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmisillä on tavoitteita ja ihanteita joita "kuuluu" olla ja tavoitella. Jotka mukamas takaavat onnen.

Tämä varmaan niitä viimeisempiä listalla.

Mutta koska onni lähtee ihmisestä itsestään eikä talokaan sitä tuo, erotaan.

Materialismi on järjetöntä. Jos et osaa olla siitä mitä sinulla on nyt kiitollinen/onnellinen, niin kuinka osaisit olla onnellinen enemmästä?

Siinäpä oikein ensimmäisen maailman hyväosaisen näkemys, kiitos siitä!