Onkohan mulla joku estynyt persoonallisuushäiriö?

Sanoisin että itsetunnon puute on se mistä kärsit. Et luota omiin kykyihisi selviytyä mistään ? Ei muuta kuin menemään vaan yksin ja tekemään niin se itseluottamus kasvaa!

Kuulostaa kuvauksesi perusteella minusta enemmän voimakkaalta sosiaalisten tilanteiden pelolta kuin persoonallisuushäiriöltä. Kuinka kauan olet kärsinyt tästä ongelmasta?

Ei estynyt persoonallisuus mikään yksin olemisen pelko ole....

Aina olen kärsinyt. En ole koskaan uskaltanut tehdä mitään yksin. ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei estynyt persoonallisuus mikään yksin olemisen pelko ole....

Ei mutta yksin tekemisen ja menemisen pelko mulla on. En ollenkaan pelkää olla yksin. Nautin siitä.

Estynyt on lähellä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, voivat olla myös päällekkäin. Miettisin ehkä sen kautta onnistuuko opiskelu, työt ja ystävyyssuhteet? Jotkut ihmiset voi olla sosiaalisia mutta epävarmoja tekemään asioita yksin, ja se nyt voi johtua vaikka mistä...

Sä voit harjoitella tuota niin, että menet vaan niihin pelkäämiisi tilanteisiin.

Sit sä huomaat, että selvisit hyvin ja ei ollut ollenkaan paha.

Meillä kaikilla ihmisillä tulee elämässä eteen asioita joista vaan pitää selviytyä. Erilaiset vaikeat kokemukset lisäävät kestävyyttä ja tuovat toivoa sekä vahvuutta itseen.

Tsemppiä💛

Estynyttä persoonallisuushäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoja voi olla vaikea erottaa. Persoonallisuushäiriössä ongelmat ovat syvemmällä, persoonallisuuden rakenteessa, ja niitä on hitaampi muuttaa. Itselläni on estyneitä piirteitä ja samantyylisiä oireita kuin sinulla, ehkä aavistuksen lievempänä tosin. Suosittelisin hakeutumaan ammatti-ihmisen vastaanotolla, sillä oireet varmasti rajoittavat elämääsi ja tuohon on mahdollista saada apua.

Minulla depressiohoitajan testaamana estyneen persoonallisuuden kriteerit täyttyi, mutta hän ei kuitenkaan ohjannut minua psykiatrille. Minulle on kaikki asiakassuhteet, virastot, puhelinmyyjät yms. helppoja, mutta tuttujen ja etenkin puolituttujen kanssa on vaikeaa. En yksinkertaisesti pysty nauttimaan "rennosta" ajanvietteestä kavereiden kanssa ja aina kun saan kutsun johonkin, niin tunnen elimistöni hylkivän sitä kutsua, mutta yleensä kuitenkin suostun. Ei ole varmaankaan terveellistä olla yksin koko ajan, vaikka sosiaalisista tilanteista ei edes nauttisi.

Wikipediassa lukee näin: "Another difference is that social phobia is the fear of social circumstances whereas AvPD is better described as an aversion to intimacy in relationships."

Tuo kuvaakin aika hyvin minua. Tutustuminen ihmisiin eli intimiteetin lisääntyminen jonkun kanssa saa minut tärisemään.

Vierailija kirjoitti:

Sä voit harjoitella tuota niin, että menet vaan niihin pelkäämiisi tilanteisiin.

Sit sä huomaat, että selvisit hyvin ja ei ollut ollenkaan paha.

Meillä kaikilla ihmisillä tulee elämässä eteen asioita joista vaan pitää selviytyä. Erilaiset vaikeat kokemukset lisäävät kestävyyttä ja tuovat toivoa sekä vahvuutta itseen.

Tsemppiä💛

Siedätyshoito on osa hoitoa, mutta noin suurien pelkojen kanssa kun painiskellaan, tarvitaan myös terapiaa ja sitä, että jäljitetään ja muutetaan niitä ajatusmalleja, jotka johtavat pelkoihin. Jokinhan siellä on aina taustalla, miksi sosiaaliset tilanteet pelottavat. Usein se on pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi, että on jollain tapaa huono ja hävettävä.

Minulla on molemmat, estynyt persoona ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Lisäksi pari muuta diagnoosia. Eläkkeellä olen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat, estynyt persoona ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Lisäksi pari muuta diagnoosia. Eläkkeellä olen.

Onneksi olkoon. Laitetaanko vielä jotain muuta kaupan päälle ?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kuusi *

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Minulla depressiohoitajan testaamana estyneen persoonallisuuden kriteerit täyttyi, mutta hän ei kuitenkaan ohjannut minua psykiatrille. Minulle on kaikki asiakassuhteet, virastot, puhelinmyyjät yms. helppoja, mutta tuttujen ja etenkin puolituttujen kanssa on vaikeaa. En yksinkertaisesti pysty nauttimaan "rennosta" ajanvietteestä kavereiden kanssa ja aina kun saan kutsun johonkin, niin tunnen elimistöni hylkivän sitä kutsua, mutta yleensä kuitenkin suostun. Ei ole varmaankaan terveellistä olla yksin koko ajan, vaikka sosiaalisista tilanteista ei edes nauttisi.

Wikipediassa lukee näin: "Another difference is that social phobia is the fear of social circumstances whereas AvPD is better described as an aversion to intimacy in relationships."

Tuo kuvaakin aika hyvin minua. Tutustuminen ihmisiin eli intimiteetin lisääntyminen jonkun kanssa saa minut tärisemään.

Itselläni on täsmälleen juuri tuo, että voin jutella ummet ja lammet virastoiden työntekijöiden kanssa, eikä esimerkiksi lääkärin tapaaminen juurikaan ahdista. Ongelmia tulee, kun kohtaaminen on henkilökohtaisempi ja siinä on jollain tapaa oma persoona pelissä.

Edellinen oli siis kasi