Tottuuko yksinäisyyteen?

Yksin olemiseen vai yksinäisyyteen? Ne kun ovat eri asia. Yksinäisyys on terveydelle vaarallista, kun yksinolo taas ei, ellei se johda yksinäisyyden tunteeseen. Yksinoloon kyllä tottuu, ellei ole kovasti laumahenkinen ja muita ihmisiä ympärilleen kaipaava ihan luonteeltaan, mutta totuttelemiseen voi eri ihmisillä mennä eri mittainen aika.

Kaikkeen sopeutuu.

13 v ollut täysin yksin. Helpottunut alkuajoista (itkin yksinäisyyttäni joka päivä) ja olen tottunut tähän. Ei tää kuitenkaan sellaista elämää ole jonka itse itselleni valitsisin

Tottuu. Se alkaa sitten tuntumaan hyvältä ja normaalilta olotilalta. Saa olla rauhassa ja tehdä mitä tykkää.

Minulle yksin oleminen sopii, nautin hiljaisuudesta, rauhallisesta kodista, vapaudesta. 

Jos kuitenkin kärsit yksin olemisesta arjessa eli olet yksinäinen, kannattaa hakeutua muiden seuraan säännöllisesti, vaikka jonkin harrastuksen kautta tai jos olet kristitty, niin vaikka seurakunnan tapahtumiin. Eli on muitakin reittejä tavata ihmisiä kuin työ tai perhe.

Toisaalta sellaistakin tiedän tapahtuneen, että ihminen oli vain koko elämänsä viettänyt muiden seurassa (koulu, työ, parisuhde), että oli luullut, ettei pysty olemaan tyytyväinen yksin jäätyään, mutta ajan kuluessa alkoikin tykätä siitä.

Huomaako itse eron siinä onko tottunut yksinoloon vai syrjäytynyt?