Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12v lapsi menee täysin tolaltaan, jos tekee missä tahansa asiassa virheen, tai ei onnistu
20.04.2020 |
Jos koulutehtävä ei onnistu, matikan lasku on väärin, pitää opetella jokin uusi asia vapaa-ajalla tai koulussa, hän menee nykyisin täysin suunniltaan, huutaa, itkee, paiskoo ovia ja kiukkuaa.
Tämä on alkanut pari vuotta sitten ja edelleen jatkuu.
Hän on koulussa ns. kympin oppilas. Koulusta ei ole tullut asiasta palautetta.
Kun kotona tuo alkaa, paras on poistua paikalta, ei auta rauhoittelut, auttamiset, eikä puhumiset kohtauksen aikana tai sen jälkeen.
Miksi käyttäytyy noin? Miksei anna auttaa itseään?
Nyt etäkoulua käydessä ei anna auttaa, ei kuuntele jos neuvoo, mutta raivoaa kun menee väärin. Koulussa ei tällaista ongelmaa.
Kommentit (32)
Kannattaisi harkita ammattilaista selvittämään mistä käytös juontaa. Tuossa iässä ei vielä edes pitäisi olla koulustressiä ja nyt jo näin pahana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole opettanut sietämään pettymyksiä.
Mulla on 7-8 oppilas mutta raivoaa koulutehtävistä. Ei siis välttämättä liity perfektionismiin hyvien numeroiden osalta. Ei millään halua apua läksyjen lukemiseen ja jos menee väärin joku niin kiljuu, alkaa itkeä, heittää jopa kirjan seinään ja rauhoittuu joskus tunnin päästä... En ole koskaan negatiivisesti arvostellut "epäonnistumisesta" tehtävissä niin en ymmärrä mistä tämä kumpuaa. Koulussa tekee rauhallisesti, vaikea niiden varmaan olisi uskoa että on tällainen... Täyttää 12 tänä vuonna.
Mun lapsella on tuollainen kaveri, siis jo 15v, on niin täydellisyyteen pyrkivä että ITKEE jos ei saa 10 kokeesta tai ei onnistu puhtaasti harrastuksissa, minusta se on tosi pelottavan näköistäkin ja huolestuttavaa.
Nykyään ei riitä, että on paras. Pitää olla täydellinen. Aivan kuin täydellisyyden vaatimusta kauppaavat eivät tietäisi, että tyytymättömyys siinä vain kasvaa ja saa ihmiset reagoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko perfektionismi tai huono itsetunto (pelkää ettei osaa oikeasti mitään ja se paljastuu muillekin kun epäonnistuu) tai molemmat yhdessä. Itselläni on molemmat yhdessä eli perfektionismi + huijarisyndrooma ja tekee kyllä elämästä melkoista helvettiä tämä kombinaatio. Olin jo lapsena samanlainen, toisn minä yritin peittää epäonnistumiseni muilta. Välillä jopa kieltäydyin tekemästä mitään, esim. läksyjä, koska pelkäsin että jos yritän tehdä ja menee väärin, niin paljastuu että olen tyhmä. Mieluummin näyttelin kapinallista laiskuria, kuin olisin yrittänyt tosissani ja sitten paljastunut etten pärjää.
Tästä asiasta kannattaa nyt ehdottomasti alkaa jutella lapsen kanssa sellaisina hetkinä, kun ei ole akuutti tilanne päällä. Tuosta voi nimittäin oikeasti tulla todella isokin ongelma.
Meillä yläkoulussa on jopa sellaisia oppilaita, joiden perfektionismi on niin hallitsematonta, että heidän on kiellettyä viedä oppikirjoja kotiin ja tehdä läksyjä, koska muuten he eivät muuta tekisikään tai oireilisivat ahdistustaan työn ääressä.
Mikäli tilanne ei kohene eikä lapsi suostu ottamaan tavoitteeksi normaalia käytöstä eikä pysty hallitsemaan itseään, kannattaa etsiä apua. Ottakaa yhteyttä vaikka kuraattoriin ensin.
Asiaan puuttuminen näin saattaa riittää, jos psyykkinen ongelma ei ole suuri. Voi olla, että lapsi kykeneekin hallitsemaan käytöstään, kun hän tajuaa, että sitä joutuu aikuisten kanssa pohtimaan ja että siinä ei ole järkeä. Tuon ikäinen älykäs varhaisnuori pystyy jo jonkin sortin itsereflektioonkin.
T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymyksen sietoa. Aina ei kaikki mene kuin haluasi. Pettymyksen käsittely kyllä vaatii taitoa. Mun opettaja on kirjoittanut mun todistukseen "kyky sietää epäonnistumisia". Ja tässä minä vieläkin olen. Vanhemmat ovat tämän taidon käsittelyssä tärkeässä asemassa. Täydellisyyden tavoittelu on juuri tätä. Kun tuntee itsensä epäonnistuneeksi, se on sietämätön tunne. Ja sitten, kun tulee se päivä ja on onnistunut. Vaatii paljon, jot voi tunnustaa olevansa epätäydellinen. Siitä voi jatkaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 7-8 oppilas mutta raivoaa koulutehtävistä. Ei siis välttämättä liity perfektionismiin hyvien numeroiden osalta. Ei millään halua apua läksyjen lukemiseen ja jos menee väärin joku niin kiljuu, alkaa itkeä, heittää jopa kirjan seinään ja rauhoittuu joskus tunnin päästä... En ole koskaan negatiivisesti arvostellut "epäonnistumisesta" tehtävissä niin en ymmärrä mistä tämä kumpuaa. Koulussa tekee rauhallisesti, vaikea niiden varmaan olisi uskoa että on tällainen... Täyttää 12 tänä vuonna.
Epäonnistumiseen liittyy negatiivinen käsitys omista kyvyistä ja turhautuminen epäonnistumisen ja uudelleen yrittämisen vaatimuksen vuoksi, vaikkei epäonnistumista kukaan olisi paikalla todistamassakaan. Negaation määrä on sidoksissa siihen kuin tärkeänä onnistumista pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressiä ei vähennä se, että on liikaa opeteltavaa, harrastuksia yms., missä kokee minäkuvaa määrittelevästi tarpeen menestyä. Samalla tavalla kiire ja asioiden sujumattomuus kiireen keskellä stressaa aikuisiakin.
95% nykynuorista käyttäytyy näin, koska heitä ei opeteta pettymään, vaan aina vaan kehutaan ja annetaan kaikki mitä halutaa. Itse olette kasvattaneet tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somen myötä lapsien käsitys epäonnistumisten seuraamuksista on sosiaalisen paineen osalta ihan eri luokkaa kuin aiemmin. Jos epäonnistuu jossakin, niin voi epäonnistua sellaisessakin mikä päätyy someen kaikkien nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko perfektionismi tai huono itsetunto (pelkää ettei osaa oikeasti mitään ja se paljastuu muillekin kun epäonnistuu) tai molemmat yhdessä. Itselläni on molemmat yhdessä eli perfektionismi + huijarisyndrooma ja tekee kyllä elämästä melkoista helvettiä tämä kombinaatio. Olin jo lapsena samanlainen, toisn minä yritin peittää epäonnistumiseni muilta. Välillä jopa kieltäydyin tekemästä mitään, esim. läksyjä, koska pelkäsin että jos yritän tehdä ja menee väärin, niin paljastuu että olen tyhmä. Mieluummin näyttelin kapinallista laiskuria, kuin olisin yrittänyt tosissani ja sitten paljastunut etten pärjää.
TÄMÄ
Surkea itsetunto. Tuossa vaiheessa vaikea korjatakkaa asiaa. Pitäis jo pienestä asti muistaa kehua eikä vaa moittia
Vierailija kirjoitti:
Joko perfektionismi tai huono itsetunto (pelkää ettei osaa oikeasti mitään ja se paljastuu muillekin kun epäonnistuu) tai molemmat yhdessä. Itselläni on molemmat yhdessä eli perfektionismi + huijarisyndrooma ja tekee kyllä elämästä melkoista helvettiä tämä kombinaatio. Olin jo lapsena samanlainen, toisn minä yritin peittää epäonnistumiseni muilta. Välillä jopa kieltäydyin tekemästä mitään, esim. läksyjä, koska pelkäsin että jos yritän tehdä ja menee väärin, niin paljastuu että olen tyhmä. Mieluummin näyttelin kapinallista laiskuria, kuin olisin yrittänyt tosissani ja sitten paljastunut etten pärjää.
Minä en pystynyt tekemään mitään laskuja tai tehtäviä koulussa (esitin tekeväni ja käänsin aina sivua, jos opettaja sattui katsomaan. Aloitin muka uuden tehtävän XD), koska en halunnut tehdä virheitä. Jouduin sitten tekemään kaikki tehtävät kotona. Arvatenkin burnout siitä seurasi.
Vierailija kirjoitti:
curling-lapsiahan nuo ovat aina.
Eivät ole aina curling-lapsia. On myös sisäsyntyistä ankaruutta.
Muulla lailla neuroottinen? Vanhemmat perfektionistejä?
Alue: Aihe vapaa
burnis