Pakko avautua pelosta

Minua pelottaa myös. Eilen jouduin käymään terveyskeskuksessa.

Tekipä hyvää saada tämä ulos. Nyt taas jaksaa elää mahdollisimman normaalisti että lapsen arki pysyy suht saman :D

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa myös. Eilen jouduin käymään terveyskeskuksessa.

Inhottavaa kun arkisista asioista on tullut tälläsiä pelon aiheuttajia. Mutta kyllä tämä tästä

Ymmärrän sua ap. Itselläni 9 kk vauva ja pelkään joutuvani sairaalaan siten, ettei lapseni voisi nähdä minua. Ihan siis muutenkin, kuin koronan takia. Onneksi isänsä hoitaisi hyvin, mutta pahat arvet varmasti pieneen jättäisi :(

Jos jotain pelkää, niin se luultavasti myös tapahtuu. Tämä on maailmankaikkeuden tapa opettaa sinulle, ettei pelkoa ehkä olisi tarvittukaan.

Zinc

Ei se varmasti paljon lohduta, mutta meitä on monia muita samoilla ajatuksilla, jotkut jopa joutuvat turvautumaan lääkäriin. Itse yritän mennä päivän kerrallaan...

Minä olen raskaana, ja pelkään todella paljon keskenmenoa tai nyt näillä viikoilla se olisi jo kai ennenaikainen synnytys. Eikä huoli lopu, jos lapsi terveenä syntyy. Sitten saa pelätä vastasyntyneen puolesta. 😢 Pelkään myös miehen puolesta, jos hän sairastuu pahasti, jään vauvan kanssa kaksin.

Pelotti käydä labrassa, ultrassa, neuvolassa, jos sain sieltä tartunnan.

Ahdistaa miten järjestän työkuviot äitiyslomaan asti. Saanko sairaslomaa/erityisäitiysvapaata vai joudunko olemaan pari kk palkattomalla. Ensi viikolla tylterveys ja käynti työpaikalla, jos saan sieltä tartunnan. Vauva tulossa ja taloomme tuli nyt yllättäen tuetysti juuri korona-aikaan pakollinen remontti eteen. Onneksi on edes jonkin verran säästöjä, ja miehellä ainakin toistaiseksi töitä.

Jos ei olisi kesä tulossa, omaa pihaa jossa oleskella ja vauvan pikku potkuja tunnisteltavissa, varmaan sekoaisin tai vähentään masentuisin.

Kiitos että sain purkaa tämän huonon olon ja ahdistuksen.

Joku sanoi jossain ketjussa, että mieliala vaihtelee paniikista psykoosiin. Se kuullostaa aika tarkkaan omalta mielialatani. Hyvin vaikea saada nukuttua ollenkaan nyt sen jälkeen kun jouduin latistamaan itseni tartunnalta. Tunnen jo nenässä ja kurkussa selkeästi jotain.

Jos sinne sairaalaan joutuu, niin eipä sieltä viikossa tahdo päästä pois. Tehohoitoon joutuvat ovat jo pelkästään teholla sen pari viikkoa ja sen jälkeen toipuminen kestää pitkään.

Mutta ihan turha sitä on etukäteen murehtia liian kanssa. Koronaa voi yrittää vältellä sen minkä pystyy, mutta jos se siitä huolimatta tulee, niin sitten se tulee. Se pelkääminen ei estä koronatartuntaa, mutta elämä ankeutuu liikaa jos antaa pelolle liikaa sijaa. 

Eli jos pelkäämäsi asia tapahtuu, mihin menet tai lapsesi menee kuoleman jälkeen? Me keräämme kuin mitkäkin hamsterit maallista omaisuutta ja siihen turvaamme. Katoaviin asioihin, niitä ei ole kukaan saanut rajan toiselle puolelle mukaansa. Kuolema/sairaus voi tulla meille kenelle tahansa...ja oikeasti me kaikki kuollaan. Siitä ei pääse mihinkään. Tämän asian kohtaaminen on vaikeaa ja pelko ruokkii lisää pelkoa. Me olemme ikuisia olentoja piipahtamassa vain tällä maapallolla. Tässä ei ole todellakaan kaikki! Kyllä minullakin on ollut pelkoja, ja paljon. Ainoastaan Jumala/Henki pystyi auttamaan. Ja auttaa edelleen. Eikä tätä pysty ymmärtämään kuin se, joka on kokenut kanssani saman... Suurin osa ihmisistä väittää että Jumalaa ei ole ja nämä on ihan höpöjuttuja. No, kannattaisko ottaa selvää ennen kuin tekee lopulliset johtopäätökset? Sanon vaan :)