vauva syntyi ja minä aloin murehtia ihmisten julmuutta..

lähdenkin sitten paremman puutteessa katsomaan plastiikkakirurgien touhuja. hyvää yötä!

Tuolla lailla sitä just käy kun tekee lapsia. Mulla meni osaksi maku ennen niin rakastamistani katastrofileffoista. Samoin uutisten katsominen tuntuu paljon pahemmalta kuin ennen.

jälkeen entistä enemmän.

mietin vain että uskallankohan lähteä työelämään takaisin kun voin joutua tiukkoihin tilanteisiin..

jos joku aikoo puhua uutisesta joka koskee lapsen kuolemaa/pahoinpitelyä/muuta vastaavaa, pyydän lopettamaan samoin tein. en voi kuunnellakaan mitään pahaa lapsista!



en voi käsitellä tätä asiaa kun tuo kieltäminen tulee niin voimalla esiin.



ap

minä en voi enää katsoa esim. teho-osastoa, koska siellä on aina lapsijuttuja.



keltaisen lehdistön kierrän kaukaa, en kestä niitä juttuja ollenkaan.



uutisiakaan en enää katso.

Toivottavasti, sillä kaikki paha ahdistaa toden teolla. Olen ennenkin ollut tunteellinen ja ehkä hieman herkkäkin, mutta en todellakaan tässä mittakaavassa!!



Minulla kävi myös muuten Apocalypso(?) leffaa katsoessa samanlailla, kesken jäi, kun oli liian raaka. Ennen olisin katsonut sen muitta mutkitta.





Kait tähän on vaan totuteltava...



4

ei ihme että äitiyden myötä pää pehmenee.



ap

samalla tavalla huoli kaivaa pinten poikienkin äitejä :)



Minua huolestuttaa ilmastomuutoskin ihan kauheasti.

Ja esikoinen on jo neljä. Hänen syntymänsä jälkeen muhun iskenyt aivan kauhea maailmantuska, mietin lähes päivittäin maailman pahuutta ja kaltoin kohdeltuja lapsia.



Nyt meillä myös parikuukautinen tyttövauva, enkä saa mielestäni sitä amerikkalaissotilaan raiskaamaa kolmikuukautista tyttölasta, josta jokin aika sitten uutisoitiin. Itku meinaa tulla kun katselen omaa pikkuista ja mietin toisen tytön hirveää kohtaloa. Tämä asia on mulla mielessä joka päivä ja järkyttää jo lähes mun mielenterveyttä, ei taida olla ihan normaalia?

Minullakin oli monta unetonta yötä Jokelan vuoksi ja vauvani oli silloin 3 kk. Oli niin paha olo että ihan ahdisti ja oksetti. Mutta se menee ohi kunhan aikaa tapahtumista kuluu. Jos ahdistuksesi tuntuu ylitsepääsemättömältä, ota asia puheeksi neuvolassa. Tuoreiden äitien herkkyys maailman pahuudelle ei voi olla uusi tai tuntematon käsite neuvolassakaan.



Ihan samoja fiiliksiä kuin muillakin ketjun äideillä. Kaikki lasten pahoinvointi ahdistaa ja itkettää niin pirusti.

Mulla pieni poika ja saman huomannut. Äidiksi tulon jälkeen on kaikki tuollaset jutut tuntuneet erilailla kun vielä raskausaikana ja etenkin lapsiin kohdistuvat sairaudet, onnettomuudet jne. Aina miettii että kumpa minun lapseni säästyisi vaikkei sitä voikaan valita.

tunteet välillä niin pinnassa että... Yhtäkkiä saattaa tulla itku, vaikka mitään näkyvää syytä ei olisikaan, sitä kun sitten ihmettelen, niin esim. radiossa on voinut soida joku laulu mikä on herkistänyt itkuun asti.

Nykyisin en pysty katsomaan niitä. Enää ei saa olla liian jännittävä, eikä saa olla julmuuksia....

Aina jos jossai leffassa käy jotain epäreilua jollekin lapselle, niin mä itken varmasti. Esim just katoin Dinan ja itkin ihan kunnolla kun se tyttö suljettiin ullakolle ja isä suuttu kun tyttö aiheutti onnettomuuden missä sen äiti kuoli.



Oon kanssa herkistyny uutisille, aina kun uutisoidaan jotain lapsille sattunutta.

Tarkoitus on kai sekin että oppii tapahtumista ja osaa itse varoa kun ne koskettavat tunteita niin syvästi. Nykyään noita vaaroja syydetään silmille joka tuutista ihan eri tavalla kuin luolamiesaikoina ja tulee pientä ylikuormittumista meille emoille...

Mutta ehkä se on hyvä vaan. Maailmassa ei tosiaan ole liikaa empatiaa.

Vierailija:

Olen murehtinut samaa, että meneeköhän tämä ohi?

Toivottavasti, sillä kaikki paha ahdistaa toden teolla. Olen ennenkin ollut tunteellinen ja ehkä hieman herkkäkin, mutta en todellakaan tässä mittakaavassa!!

Minulla kävi myös muuten Apocalypso(?) leffaa katsoessa samanlailla, kesken jäi, kun oli liian raaka. Ennen olisin katsonut sen muitta mutkitta.

Kait tähän on vaan totuteltava...

4

ei voi katsoa mitään elokuvia tai sarjoja jossa joku kuolee, syntyy, loukkaantuu tms ilman että itku tulee vaikka kuinka koettaisi estää. Samoin jos lukee lehdestä, että joku on auttanut vaikka sairaskohtauksen saanutta-itkuhan siitä tulee. Tai jos lukee pakolaisista tai asunnottomista ihmisistä..suosiolla jätän esim nettilehdistä klikkaamatta otsikoita joista voi päätellä että uutinen on kamala.

Päiväkodissa itkin jopa lasten lauluhetkessä, kun se oli niin söpöä. :o)



Mies ihmettelee mikä mulla on, mutta itse olen sitä mieltä että maailmassa on jo ihan tarpeeksi kyynisiä ja itsensä kovettaneita ihmisiä, minun ei tarvitse olla sellainen.