Psykologia paikalla? Miehen käytökselle kaivataan selitystä!

joidenkin lasten tai äitien kanssa asiat sujuu suht vaivatta eikä ole tarvinnut mennä äärimmäisiin toimenpiteisiin mutta jos tulee vähänkin jotain kahnausta tai ongelmaa niin miehen ainoa ratkaisumalli siihen on että välit poikki heti

Vierailija:

Vähän samaa tekee muissakin ihmissuhteissa eli välien katkaisu ystävään voi olla seurausta yhdestä väärästä sanasta, eikä paluuta enää ole.

Ihmissuhteet on musta-valkoisia. Ihannointi voi hetkessä muuttua vihaksi.

F60 . 3 Emotionally Unstable (Borderline) Personality Disorder



A personality disorder in which there is a marked tendency to act impulsively without consideration of the consequences, together with affective instability. The ability to plan ahead may be minimal, and outbursts of intense anger may often lead to violence or " behavioural explosions" , these are easily precipitated when impulsive acts are criticized or thwarted by others. Two variants of this personality disorder are specified, and both share this general theme of impulsiveness and lack of self-control.



Impulsive type

The predominant characteristics are emotional instability and lack of impulse control. Outbursts of violence or threatening behaviour are common, particularly in response to criticism by others.



Includes

- explosive and aggressive personality (disorder)



Excludes

- dissocial personality disorder



Borderline type

Several of the characteristics of emotional instability are present, in addition, the patient' s own self-image, aims, and internal preferences (including sexual) are often unclear or disturbed. There are usually chronic feelings of emptiness. A liability to become involved in intense and unstable relationships may cause repeated emotional crises and may be associated with excessive efforts to avoid abandonment and a series of suicidal threats or acts of self-harm (although these may occur without obvious precipitants).



Includes

- borderline personality (disorder)

Personality Disorders



A personality disorder is a severe disturbance in the characterological constitution and behavioural tendencies of the individual, usually involving several areas of the personality, and nearly always associated with considerable personal and social disruption. Personality disorder tends to appear in late childhood or adolescence and continues to be manifest into adulthood. It is therefore unlikely that the diagnosis of personality disorder will be appropriate before the age of 16 or 17 years. General diagnostic guidelines applying to all personality disorders are presented below, supplementary descriptions are provided with each of the subtypes.



Diagnostic Guidelines



Conditions not directly attributable to gross brain damage or disease, or to another psychiatric disorder, meeting the following criteria



(a) markedly dysharmonious attitudes and behaviour, involving usually several areas of functioning, e. g. affectivity, arousal, impulse control, ways of perceiving and thinking, and style of relating to others;

(b) the abnormal behaviour pattern is enduring, of long standing, and not limited to episodes of mental illness;

(c) the abnormal behaviour pattern is pervasive and clearly maladaptive to a broad range of personal and social situations;

(d) the above manifestations always appear during childhood or adolescence and continue into adulthood;

(e) the disorder leads to considerable personal distress but this may only become apparent late in its course;

(f) the disorder is usually, but not invariably, associated with significant problems in occupational and social performance.



For different cultures it may be necessary to develop specific sets of criteria with regard to social norms, rules and obligations. For diagnosing most of the subtypes listed below, clear evidence is usually required of the presence of at least three of the traits or behaviours given in the clinical description.

Epävakaa persoonallisuus eli rajatilahäiriöinen oireyhtymä on tunnetuin vakava persoonallisuushäiriö. Häiriön syynä on psyykkisten rakenteiden puutteellinen kehittyminen, mutta myös ulkoiset tekijät, kuten ihmissuhteiden ratkaisemattomat ristiriitatilanteet, voivat laukaista sen muodostumisen.

Mahlerin teorian mukaan rajatilahäiriöisen persoonallisuus on jatkuvasti uudelleen lähentymisen vaiheessa. Itsenäisyyden ja tarvitsevuuden ristiriita ei ole kehittynyt itsenäiseksi, eheäksi minäksi. Persoonallisuuden eri osat eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, vaan toimivat irrallaan toisistaan. Epävakaan persoonallisuuden tunnusomaisin piirre on juuri identiteetin integraation puute. Persoonallisuudessa toimii monta erillistä minää, jotka eivät kykene yhteistyöhön. Toiminta on täysin asiallista yhdessä roolissa kerrallaan, mutta eri roolien yhdistäminen tuottaa ongelmia. Esim. henkilö ei pysty yhdistämään äidin ja vaimon rooleja, vaan toimii kerralla vain toisessa niistä.

Rajatilahäiriö tarkoittaa nimenomaan identiteetin repaleisuutta ja häiriöitä minäkuvassa. Psykoottisiakin oireita voi olla, mutta häiriö eroaa psykoosista selvästi siinä, että todellisuudentaju ja raja itsen ja toisten välillä säilyy tilapäisistä heilahduksista huolimatta.



Rajatilahäiriöisen psyykkiset puolustuskeinot ovat kypsymättömiä. Tunteiden käsittely ei onnistu kunnolla, joten joustava toiminta on vaikeaa. Defenssien heikkous, yhdessä minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuuden ja häiriintyneisyyden kanssa, johtaa impulsiiviseen ja oikukkaaseen käyttäytymiseen ja ajautumiseen ristiriitatilanteisiin. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia aiheuttaa usein rajatilahäiriöiselle yhteentörmäyksiä toisten ihmisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Defenssien heikkoudesta seuraa myös runsaasti neuroottisia oireita, voimakasta ahdistusta, jännittämistä ja pakkoneurooseja.

Muiden defenssien kehittymättömyyden korvaa tyypillisesti voimakkaana toimiva split-defenssi, eli halkominen. Ristiriitatilanteista selviytyäkseen rajatilahäiriöinen jakaa maailman mustavalkoisesti kärjistettyihin ääripäihin, kuten hyvään ja pahaan. Kärjistäminen helpottaa tunteiden käsittelyä, mutta aiheuttaa ongelmia erityisesti ihmissuhteissa: pienikin virhe voi siirtää läheisen ystävästä viholliseksi, ja muutoksen tapahtuminen toisin päin ei onnistu helposti. Halkomisesta johtuen rajatilahäiriöiselle tyypillisiä piirteitä ovat ehdoton jyrkkyys, kompromissikyvyn puuttuminen ja alhainen pettymyksen sietokyky. Konflikteihin on vaikea nähdä muita, kuin äärimmäisiä ratkaisuvaihtoehtoja.



Tyypillinen rajatilahäiriöisen piirre on myös krooninen tyhjyyden tunne. Yksinäisyys, toivottomuus, avuttomuus, arvottomuus ja syyllisyyden tunteet tekevät elämästä tyhjää ja tarkoituksetonta. Myös tuleva ja mennyt tuntuvat merkityksettömiltä. Kyky suunnitella asioita etukäteen voi olla varsin vähäinen eikä elämän historialla ole näennäisesti mitään merkitystä; kaikki toteutuu tässä ja nyt.

sulkeeko ne toisensa pois vai kulkeeko käsi kädessä? Jos ihminen antaa ymmärtää olevansa muiden yläpuolella ja voi tehdä muille mitä huvittaa (käyttää hyväksi tavalla tai toisella, alistaa, ei tunne myötätuntoa missään tilanteissa jne), niin voiko silloin olla kyse epävakaudesta kun käytös haiskahtaa narsisimille?

joka ei jaksa ihmisten ainaista marinaa ja valitusta. Suomalaisilla kun tuntuu olevan sellainen tapa. Opetelkaa käyttäytymään niin kuin ihmiset niin ei tarvitse niitä välejäkään katkoa.

siis että miten voi mielessään jakaa omat lapset niin eri arvoisiksi? Millainen ihminen sellaiseen kykenee?



ap

eikä ehkä niinkään ajattele sitä että he ovat minun lapsiani, mitä voin tehdä heidän hyväkseen, vaan he ovat minun lapsiani, onko heistä minulle jotain hyötyä. Jos jotain ongelmia ja riitaa tulee, tämmöinen ihminen päättelee sitten, että kas, tuo on minua vastaan, ja se on riittävä syy hylätä.

Jos siinä on monta äitiäkin kuvassa, niin osa näistä naisista on voinut saada miehestä tarpeekseen syystä tai toisesta, ja asia voikin olla niin päin, että lapsen äiti on katkaissut häneen välit ja pyrkii välttelemään tapaamisia.

äidit kyselevät enemmän tai vähemmän perään. Tunnen kaikki osapuolet hyvin... piiri kun on pieni näillä kulmilla :/



ap

Eikö narsisti juuri manipuloi ihmiset pitämään itsestään. Kohta ajattelemaan ettet osaa mitään ilman häntä?



Miten se liittyy tälläseen että pari saa lapsen, eroaa. Mies saa uuden lapsen ja entisen kumppanin kanssa saatu lapsi jää unholaan.

Ikäväähän semmonen on LAPSELLE. Mutta mää veikkaan että siihen liittyy vaikka ongelmallinen suhtautuminen just siihen että kun ne on osa entistä elämää, ehkä nykynen emäntä ei pidä entisestä naisesta?? Toisinpäin? Mies jäänyt siihen väliin ihmettelemään. Toisille saattaa olla " helpompaa" olla kylmänä lapsesta, koska ikävöi häntä ja sattuu kun tilanne nyt tämä ettei lapsi ole enää hänen luona kun eronnu..

Siis jotakuinkin puolustautumiskeino joka satuttaa tarkottamatta lasta.



Sinuna juttelisin isän käytöksestä neuvolassa. Olet kuitenkin se joku äidistä! Ei ulkopuolinen KOSKAAN tiedä kaikkea toisten suhteista.



Mutta ole lapselle turvallinen aikuinen. Parempi että lapsi saa jostain tukea ja turvaa jos isä on outo erojen tuloksena. Ihminen sekin on.

jaksaa ihimisiä juuri niin kauan kuin itsellä on kivaa. Elää niin, että voi sekä syödä kakun että säästää sen.



" Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonismi pyrkii saavuttamaan maksimimäärän nautintoa miinus tuska (tai muu vastaava nautinnon vastareaktioksi katsottava)."



Lapsellinen mies monella tapaa.