Olenko mä ainoa sinkkuihminen, jolla ei ole mitään kiirettä parisuhteeseen?
Mun mielestä on vain ihanaa toteuttaa itseään ja keskittyä kunnolla omaan lapseen ja hänen kehitykseen.
Nautin niin monista aktiviteeteista: valokuvaan, maalaan, kokkaan, opettelen soittamaan...
Onkohan mussa jotain vikaa kun en kaipaa miestä?
Välillä vain tiettyyn aikaan kuukaudesta tekee mieli seksiä, mutta siihenkin on omat keinot.
Ystävien kanssa jaetaan ilot ja surut.
Kai se miehenkipeys joskus vielä iskee. 🤔
Kommentit (17)
Mikäs siinä jos parisuhteen on jo kokenut. Kokemattomalla voi pientä ahia alkaa pukata kun 5-kymppiset lähestyy, että voisihan sitä nyt edes sen yhden kerran että saa mielenrauhan.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä jos parisuhteen on jo kokenut. Kokemattomalla voi pientä ahia alkaa pukata kun 5-kymppiset lähestyy, että voisihan sitä nyt edes sen yhden kerran että saa mielenrauhan.
Niin. Itse olen vasta 34-vuotias ja avioliitto jo takana. Hyvin ehtii vielä suhteeseen jos haluaa. 😊
Ap
Täällä yksi, joka nauttii yksinäisyydestä. Olen luonteeltani introvertti ja keskityn musiikkiin ja lukemiseen. Niiden parissa saan aikani kulumaan hujauksessa.
Miestä tekee mieli ovulaation aikoihin, mutta muuten en juurikaan kaipaa ketään vierelleni. :) Miehen täytyy olla todella erityinen, että luovun omasta rauhasta hänen takia. Parasta olisi jos löytyisi joku, jolle kelpaisi järjestely, että kummallakin olisi oma asunto. Niitä miehiä vain sattuu olemaan aika vähän. :/
Vierailija kirjoitti:
Sähän oot jo ollu suhteessa?
Olen ollut, useammassakin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka nauttii yksinäisyydestä. Olen luonteeltani introvertti ja keskityn musiikkiin ja lukemiseen. Niiden parissa saan aikani kulumaan hujauksessa.
Miestä tekee mieli ovulaation aikoihin, mutta muuten en juurikaan kaipaa ketään vierelleni. :) Miehen täytyy olla todella erityinen, että luovun omasta rauhasta hänen takia. Parasta olisi jos löytyisi joku, jolle kelpaisi järjestely, että kummallakin olisi oma asunto. Niitä miehiä vain sattuu olemaan aika vähän. :/
Niinpä. Mulla myös samat aatokset, miehen pitäisi olla todella erityinen. Mä tosin olisin jossain kohtaa varmaan valmis muuttamaan yhteen.
Jos olisit lapseton 34v sinkku niin sinulla varmaan olisi kova kiire, mikäli haluaisit lapsia jonkun kunnollisen kumppanin kanssa. Yleensä nämä hoppuilijat ovat lapsettomia ja heillä ei ole ollut mitään kovin pitkiä/kunnollisia suhteita aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka nauttii yksinäisyydestä. Olen luonteeltani introvertti ja keskityn musiikkiin ja lukemiseen. Niiden parissa saan aikani kulumaan hujauksessa.
Miestä tekee mieli ovulaation aikoihin, mutta muuten en juurikaan kaipaa ketään vierelleni. :) Miehen täytyy olla todella erityinen, että luovun omasta rauhasta hänen takia. Parasta olisi jos löytyisi joku, jolle kelpaisi järjestely, että kummallakin olisi oma asunto. Niitä miehiä vain sattuu olemaan aika vähän. :/
No yllättäen, kun miehet tuppaa olemaan mustiksia ja päivät läpeensä miettisi että siellä se muidu nyt varmasti vierasta miestä hauskuuttaa kämpässään.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit lapseton 34v sinkku niin sinulla varmaan olisi kova kiire, mikäli haluaisit lapsia jonkun kunnollisen kumppanin kanssa. Yleensä nämä hoppuilijat ovat lapsettomia ja heillä ei ole ollut mitään kovin pitkiä/kunnollisia suhteita aiemmin.
Varmasti näin.
Ap
Et Ap. ole. - Ei minulla ole myöskään toisitaiseksi lapsia. Voi olla, että joskus vielä minulla on sekä kumppani että lapsi(a) tai joko kumppani tai lapsi(a) mutta toistaiseksi ei ole. (Sen verran kaiketi sitten hieman konservatiivi olen, että en yksin alkane hankkimaan lapsIa).
Joitain kertoja olen hämmentänyt kun on syntynyt mielikuva, että on jokunen joille sinkkuuteni on isompi "ongelma" kuin minulle itselleni. Vielä enemmän hämmentää miten joillain menee sujuvasi sekaisin elää ja olla yksin vs. elää ja olla yksinäinen.
Ei sinkkuus tietenkään aina mukavaa ole, ekä ole ollut mutta tuskin se on yhtään mukavampaa alati parisuhteessakaan.
Sinkkumies
Et todellakaan ole. Nythän on trendikästä hehkuttaa miten ihanaa on olla sinkkuna, saa tehdä mitä haluaa ja olla vapaana. Seksiä saa panokavereilta.
Ei tässä enää jouda. Kun vieroitusoireet lakkasi kyhnäämisen tarpeesta, niin avautui rauhallinen ja seesteinen, täysin itsekäs elämä josta en aio ikinä luopua.
Ei ole nykyään mitenkään ihmeellistä jos ei ole suhteessa. Ehkä joskus 50-luvulla oli. Ainoastaan ahdistavaa on se jos sukulaiset tai muut läheiset alkaa painostamaan perheenperustamiseen tai suhteeseen. Siitä pitää sitten vaan päästä ylitse. Itse olen introvertti, enkä jaksa jatkuvasti olla jonkun kanssa.
Miten se parisuhde estää tekemästä nuita asioita? Jos mies kieltää maalaamasta tai kokkaamasta niin ehkä se ei ole kovin terve mies ja parisuhde muutenkaan.
Mutta eihän sitä miestä nyt väkisin kannata ottaa jos siltä tuntuu. Ja jos haluaa olla sinkkuna vaikka loppuelämän niin eikö se ole ihan jokaisen oma asia, mitä se kellekkään kuuluu. Paljon on myös sinkkuja jotka haluaisivat sen parisuhteen mutta ei vaan löydy oikeaa kumppania. Sekään kun ei ole mikään itsestäänselvyys että sitten kun sinkkuus alkaa tympimään niin se kumppani löytyy automaattisesti tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan ole. Nythän on trendikästä hehkuttaa miten ihanaa on olla sinkkuna, saa tehdä mitä haluaa ja olla vapaana. Seksiä saa panokavereilta.
Taas löydän pienen konservatiivin sisältäni, jota toisinaan hieman inhottaa kun ylläpidetään ja luodaan sinkkuna olosta, jotenkin hedonisitista mielikuvaa jossa keskeisessä asemassa on jatkuva (kerska)kuluttaminen ja vaihtuvat ihmissuhteet. - Ja kuinka sinkulle jokainen ihsmissuhde rakentuu sen perusteella miten hänestä voi hyötyä: toisen "ystävän" kanssa harrastetaan seksiä, toisen luona syödään, kolmas otetaan avekiksi sinkkukaverin kesähäihin.
- "Kääk" Pian menneen jo Sinkkuelämä televisiosarjan puolelle Tuossa sarjassahan miehet ja naiset esitetään minusta hyvinkin stereotyyppisesti, jos vertaa siihen, miten paljon sukupuolen moninaisuudesta ja perinteisten sukupuoliroolien rikkomisesta. - Mitä olen katsonut, lähes kaikki miehet kuvataan statuksen, varakkuuden, ja ulkonäön kautta.
Toki tuolla sarjalla on hyvätkin puolensa, kuten se, että naiset kuvataan itenäsinä tominanan naisina, eikä itsesääliinsä hukkuvina voihkijoina, jotka vain odottavat sitä yhtä ja oikeaa, eikä naisten päämääränä näin ollen ole vain mennä joskus vielä naimisiin ja saada lapsia.
Sinkkumies
Niillä, joilla on kiire parisuhteeseen, ovat löheisriippyvaisia