Lue keskustelun säännöt.
Ootko lukenut sen Mazzarellan Illal pelataan Afrikantähteä? Onko
15.02.2009 |
se miniä oikeasti siinä vaikea vai onko vaan tää anoppi veemäinen muija?
Kommentit (11)
vaikka jenkit ovat periaatteessa hanakoita käräjöimään ja vaatimaan vahingonkorvauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jotenkin liian rakastunut poikaansa (=ainoaan lapseensa). Ihan sama kuka sillä olisi vaimona, ei kelpaisi anopille...
Tuli myös vaikutelma, että mazzarella kokee kaikki naispuoliset ihmiset vastenmielisinä. Esim. ei salaile yhtään sitä, että lapsenlapsista poika oli rakas, mutta tyttö hermoillekäypä äitinsä minikopio.
Enemmän se kirja mielestäni paljastaa Mazzarellan oman pikkusieluisuuden, kuin mitään mehevää miniästä. Sääliksi käy Mazzarella.
Muistikuva nousee että tais olla vähän molemminpuolin veemäistä käytöstä. Sitä se sit on kun on perhe sirpaleina maailmalla ja isovanhemmuuskin vaan etää.
(vrt. S. Ruusunen). Samassa jutussa sivuttiin tätä Mazzarellan kirjaa.
Minä en ihan tajua kirjoittajaa. Hän on professori ja kirjoittaja, ura siis tehty itseä ilmaisemalla, joten en ymmärrä, miksi ei ole voinut puhua ja ilmaista näitä asioita pojalleen ja ex-miniälleen, vaan hautonut niitä sisällään, kunnes kirjoittaa aiheesta valituskirjan.
Mutta oli siinä paljon meidänkin perheelle ajankohtaista. Aina joku asuu ulkomailla läihsuvusta töiden takia ja se on rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ihan tajua kirjoittajaa. Hän on professori ja kirjoittaja, ura siis tehty itseä ilmaisemalla, joten en ymmärrä, miksi ei ole voinut puhua ja ilmaista näitä asioita pojalleen ja ex-miniälleen, vaan hautonut niitä sisällään, kunnes kirjoittaa aiheesta valituskirjan.
Ihan perus anoppi-miniä -kamaa vai jtn muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ihan tajua kirjoittajaa. Hän on professori ja kirjoittaja, ura siis tehty itseä ilmaisemalla, joten en ymmärrä, miksi ei ole voinut puhua ja ilmaista näitä asioita pojalleen ja ex-miniälleen, vaan hautonut niitä sisällään, kunnes kirjoittaa aiheesta valituskirjan.
Emme tietysti tiedä, onko hän puhunut asioista pojalleen ja ex-miniälleen, mutta kirjan perusteella syntyy mielikuva, että ei. Ei ainakaan miniälle. Ymmärrän, jos kirja on aiheuttanut pahaa mieltä. Siinä on osin luettu miniän käytöstä niin kuin piru raamattua - vähän tyypilliseen suomalaiseen tapaan "mitähän sekin musta ajattelee". Vaikka varmasti miniässäkin on syytä. Mutta ahdisti jotenkin se anopin marttyyriasenne.
hienovaraista kettuilua siitä, kun toinen on niin aikaansaapa ja energinen ja ennen kaikkea amerikkalainen. Jotenkin siis hieman alempiarvoinen, yksinkertaisempi, vähemmän sofistikoitunut, kyvyttömämpi ymmärtämään elämän finessejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten miniän puoleisest isovanhemmat saavat olla enemmän lastenlasten kanssa, koska asuvat samalla mantereella ja miten pojan äiti on aina vähemmän tärkeä isovanhempi.
Sitten on siitä, miten nykylapset eivät kunnioita vanhempia. Pistää tämän amerikkalaisuuden syyksi, mutta luulen, että monista suomalaisista lapsista voisi kertoa aivan samaa joku 40-luvulla syntynyt. Miten kasvavat tosi itsevarmoiksi ja osaaviksi, mutta eivät osaa koko ajan kuulostella, miltä 60+ isoäidistä milloinkin mahtaa tuntua.
Minusta siinä kirjassa on myös hyviä pointteja, mutta en tajua, miksi vihaa nyt jo ex-miniäänsä niin paljon. Miksi ei voinut sanoa, että tuo ja tuo asia oli minusta loukkaava, silloin kun nämä asiat tapahtuivat?
Kirjassahan esitetään vain tämän anopin näkökulma, joten en menisi tekemään mitään lopullisia johtopäätöksiä tämän asian suhteen. Asioilla on aina kaksi puolta.