Työkyvyttömyys­eläkkeelle jäi vuodessa yli 20 000 suomalaista – mielenterveyden ongelmat suurin syy

Olen yksi kyseisistä työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä. Minun sairauteni syy on pitkäaikainen työpaikkakiusaaminen, johon ei edes esimies puuttunut. Moni voisi katsoa peiliin ja miettiä, miten voisi itse vaikuttaa, ettei vastaavaa tapahtuisi. Meitä kiusattuja on varmasti paljon.

Minulla syynä on lapsena hyväksikäyttö, johon en ole saanut vieläkään apua. Henkilöt jotka tätä tekivät eivät saaneet koskaan mitään tuomiota.

Niin. Asiaa sietäisi tutkia ja epäkohdat korjata, että pysyis järki kasassa.

Minun taustani: synnyin ongelmaperheeseen, jouduin huostaanotetuksi vauvana, sitten adoptioon, joka ei mennyt kuin Strömsössä (alkoholiongelmaa, kaltoinkohtelua, ei hyväksytty sukuun). En pärjännyt koulussa pelkotilojen ja ulkopuolelle jättämisen takia.

Adoptiovanhemmat erosivat kun olin vielä alakoulussa, jäin sille vanhemmalle joka joi vähemmän, mutta ei osannut olla vanhempi. Yläkoulussa alettiin kiusata, myös fyysisesti. Etävanhempi soitteli kännissä harva se viikko, haukkui h**ranpennuksi ja uhkasi tappaa. Lähivanhempi löysi uuden rakkauden ja jäin täysin yksin.

Muutin pois kotona alaikäisenä, yritin kätdö kouluja, yritin tehdä töitä, yritin pysyä mukana. Vaikea selittää millaista se on, kun on aivan lukossa henkisesti, kun jäi koulussa jälkeen, kun ei ollut kuten muut.

Koskaan en ole ollut päihdeongelmainen, vain ärsyttävä laiska (entinen) nuori jonka diagnooseista oli niin vaikea saada selvää, että helpompaa oli päästää eläkkeelle. Koskaan ei tarjottu edes psykoterapiaa, ei mitään sellaista tukea että olisin saanut jonkun koulun käytyä. Juttelin vuosia psykiatrian sairaanhoitajan kanssa ja koin, että sen kummemman avun arvoinen ei kaltaiseni luuseri ole.

Ja niin, olen nainen. Joskus mietin, että taivas olisi ollut auki jos olisin narkkari tai alkoholisti. Mutta kun olen vain traumaperäinen "laiskiainen" niin ei ketään ole koskaan kiinnostanut auttaa.

Yhteiskunta säästää hoitoon pääsyssä ja sitten maksaa kulut moninkertaisina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla syynä on lapsena hyväksikäyttö, johon en ole saanut vieläkään apua. Henkilöt jotka tätä tekivät eivät saaneet koskaan mitään tuomiota.

Olen pahoillani lapsuuden tapahtumista, mikäli ovat totta. Mutta miksi näitä enää aikuisena märehdit? Tissit tanaan ja reippain mielin kohti uusia seikkailuja.

On vaikeaa lähteä tekemään mitään reippaana, kun näen lähes joka yö painajaisia, jotka herättävät ja jatkuvasti stressaantunut olotila. En ole saanut sitten lapsuuden hyviä yöunia. Jatkuvasti väsynyt ja voimaton olotila, eikä mitkään masennuslääkkeet ole auttanut.

Kiusaamisen kulttuuri. En ihmettele hetkeäkään. Tämä on sadististen narsistien maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla syynä on lapsena hyväksikäyttö, johon en ole saanut vieläkään apua. Henkilöt jotka tätä tekivät eivät saaneet koskaan mitään tuomiota.

Olen pahoillani lapsuuden tapahtumista, mikäli ovat totta. Mutta miksi näitä enää aikuisena märehdit? Tissit tanaan ja reippain mielin kohti uusia seikkailuja.

Emme turhaan ole maailman epäempaattisimpia maita, on kyllä kauhea kansa, toivottavasti korona veisi suomalaiset

Niin, miksi suurin osa ihmisistä on pahoja?

Miettikää sitä. Pian koittaa uusi Aika.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta säästää hoitoon pääsyssä ja sitten maksaa kulut moninkertaisina

Tämäpä juuri. Terapia maksaa vuodessa summan x. Kun ihminen on sairaslomalla vuoden se maksaa vuodessa 4 kertaa vuoden terapian kerran. Kun olin sairaslomalla Kela maksoi enemmän tuki alle 3 kuukaudessa kuin koko vuoden terapia maksoi. Vuoden tuki rahoilla olisin käynyt 4 vuotta terapiassa.

Minä yritän ja olen ollut psyykkisten ja fyysisten syiden yhdistelmällä, koska fyysiset ei riitä vaikka diagnoosit on ja oireet alentavat toimintakykyä rajusti. Masennusta ei varmaan olisi ilman sairautta ja ocd ei ole kauheasti arkea haittaava, joten en miellä että mt-syiden pitäisi olla syy eläkkeeseen. Tällainen voi vääristää tilastoja.

Mielenterveysongelmien on hoito on aivan onnettomalla tasolla. Ihmisiä ei yritettäkään kuntoututtaa, vaan lätkitään diagnooseja ja lääkkeitä ja lähetetään kotiin odottamaan seuraavaa lääkäriaikaa puolen vuoden päähän. Hyvällä tuurilla saa parin viikon välein ajan työhönsä kyllästyneelle hoitajalle, jonka kanssa käydään "hyvää päivää kirvesvartta"-keskustelua.

Työelämän koventuneet vaatimukset ja jatkuva tehostaminan aiheuttaa mt-ongelmia ihmisille.

Jos on trauma mielenterveydellisen oireilun syynä, eikä varsinainen mielenterveysongelma mitä voisi hoitaa lääkkeillä, niin eläke tulee aika helposti. Tiedän useamman, vaikeaksi luokiteltavan mielenterveysongelman omaavan, jotka on menestyksekkäästi työelämässä ja elävät täysin normaalia elämää. Heillä on sairaus mihin lääkitys auttaa. Jos sinulla on trauma, traumat ei ole mielenterveysongelmia, niin ei niihin ole lääkettäkään avuksi.  Terapiaa et saa. Sinut laitetaan näennäisen kuntoutuksen( pelkkiä pillereitä ) jälkeen eläkkeelle.

On valtava sääli, että jollakin on rankka lapsuus, mutta on lähes yhtä suuri sääli, ettei näe asian kääntöpuolta; rankoista oloista nouseminen feeniks-linnun tavoin voi olla yksi elämän hienoimpia saavutuksia.

Valtava määrä tietotaitoa tästä vanhan minän hylkäämisestä ja uuden identiteetin luomisesta on kirjattuna/tutkittuna mm. C.G.Jungin, Abraham Maslowin, Otto Rankin tai James Hollisin elämäntyöhön (kaikki em. herrat 1900-luvun suuria nimiä psykologian ja psykiatrian saralla).

Ihmisyys ei ole yksioikoista, ja ratkaisu mt-ongelmiin on aina yksilöllinen ja dynaaminen (siis uutta elämää luova, esim. uusi ideaali). Pysyvä ratkaisu ei koskaan ole joku massatuotettu pilleri.

No minä ja monet muutkin on joutunut jo alle 30 vuotiaana lopettaa työelämän ja tyytyä köyhyyteen. Työpaikkakiusaaminen ja ylipäätän tämä negatiivinen ja kova ilmapiiri työpaikoilla vievät kaiken pois.

Itse sairastuin täysin, kiireiden vuoksi tullut tapaturmia. Kaverini sai vatsahaavan siitä kun esimies pisti häntä kassalla tekemään 10h päiviä 6-7 kertaa viikossa. Toinen pyörtyi työpaikalla.

Kun kerran ei panosteta EIKÄ tunnisteta tätä massiivista pahoinvointia mitä työnantajat aiheuttavat niin minkäs sille.

Jos on vähänkin iloinen, rento ja ahkera tyyppi niin savustetaan ulos.

Mielenterveyspalveluista leikataan. Apua ei saa muutakuin pillerit kouraan, en ihmettele että ihmiset voi huonosti ja joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle. Voimia teille kaikille, ei varmaan ole itsellänikään enää kaukana että nuppi leviää lopullisesti. Jospa korona tekis selvää tästä pahoinvointivaltiosta.

Tässä 29v. Mulla kävi niin että minä vain pysähdyin. Lääkärit puhuivat kroonisesta lamaannuttavasta uupumuksesta ja traumoista. Tehtiin testejä. Olematon työmuisti, vakava hajamielisyys, ei mikään näköistä tarmoa.

Tästä on nyt 5v ja en ole enää parantunut. Jotenkin kun elimistö heikkenee niin on vaikeeta saada itsestään enää sama kun mitä olin.

Viimeinen tippa mulla oli kun tulin ihanasta lomasta mihin oltiin vuosia säästetty. Pari kolleega olivat selän takana puhunut kaikkea pahaa. Lamannuin niin ettei enää entiseen ollut paluuta.

Onko se miesten tyyli ratkaista mt-ongelmat sitten parempi? Ensin juomalla pilataan monen muunkin elämä ja lopulta päätetään päivät.