"oon kateellinen kun sä tarvit niin vähän meikkiä" =kehu vai loukkaus?
Oon kuullut tuota tosi paljon ja aina kuvitellut sen kehuna, mutta luin tuosta toisesta ketjusta, että sellaiset kasvot joihin tarvii vähän meikkiä onkin rumat/mitäänsanomattomat. Itsetunto meni ☹️
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Se on kehu. ÄLÄ JAKSA.
Kiitos ❤️
Toisten ulkonäkö muuttuu ihan hirveästi jo kevyestä perus meikistä, toisista ei taas huomaa onko meikkiä vai ei. Riippumatta naaman viehättävyydestä.
ohis
Meikkivoide tekee ihmeitä, jos iho punoittaa tai on laikukas. Käytän aurinkopuuteria päivittäin ja meikkivoiteen lisäksi saan aurinkopuuterista väriä kasvoihin.
Ilman huulipunaa näytän melkein elottomalta. Punaiset huulet herättävät kasvot ikäänkuin eloon.
Noi nyt ainakin. Jos ehtii, niin sitten ripsaria.
Eiköhän ole kivasti sanottu. Tosin nykyään on kestovärit ja lisäkkeet ripsiin ja kulmiin, jotka ajavat silmämeikin asian. Jos iho on hyvä, niin ei tarvitse meikkiä.
Ei kukaan tarvitse meikkiä. Vaikka kauneusteollisuus haluaakin meidän niin uskovan.
Haetko oikein ongelmia? Tulkitse miten haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tarvitse meikkiä. Vaikka kauneusteollisuus haluaakin meidän niin uskovan.
Minulla on kyllä ollut iho sellaisessa kunnossa, että ilman meikkiä ei huvittanut kenellekään näyttäytyä.
Ei naiset ole koskaan olleet luonnonkauniita. Ennen vanhaan nipisteltiin poskia ja huulia ja laitettiin puolukkasurvosta poskipunaksi ja huuliin. Hiilellä värjättiin kulmat. Kyllä ennenkin osattiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tarvitse meikkiä. Vaikka kauneusteollisuus haluaakin meidän niin uskovan.
Meikkaaminen on sosiaalista. Halutaan näyttää kauniilta toisen silmissä. Tai ylipäänsä välittää, mitä muut ajattelevat. Aina on meikattu: entisaikaan piirrettiin hiilellä olemattomat kulmakarvat. Käytettiin, mitä vain keksittiin.
Mulla oli 23-vuotiaana 10 vuotta vanhempi miesystävä, joka sanoi usein, että älä laita naamaan mitään, sää et tarvii mitään. Jos sitten joskus olin laittanut meikkivoidetta ja/tai puuteria, hän saattoi ihan moittia. En ottanut kehuna. Se oli todella loukkaavaa toisen ulkomuotoon puuttumista.
Nyt olen 10 vuotta vanhempi ja nykyinen mieheni pitää minua kauniina meikillä tai ilman. Ei koskaan anna asiasta ohjeita. Antaa meikata, jos meikkaan, mutta ei koskaan pyydä sitä. Jos olen oikein laittautunut, hän kyllä kehuu kauniiksi, mutta toisaalta saattaa kehua kauniiksi myös kotioloissa, kun hiukseni vähän hapsottavat ja silmissä on aamulla vielä unihiekkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset ole koskaan olleet luonnonkauniita. Ennen vanhaan nipisteltiin poskia ja huulia ja laitettiin puolukkasurvosta poskipunaksi ja huuliin. Hiilellä värjättiin kulmat. Kyllä ennenkin osattiin.
Aivan. Ei sitä koskaan tiennyt, ketä tulee mättäillä vastaan, kun lähti lehmiä laiduntamaan. Paras laittautua huolella jo kukonlaulun aikaan.
Varmaan tarkoittaa, että iho on hyvässä kunnossa. Sellaisen voisi ehkä sanoa "tarvitsevan" meikkiä, jolla on kovin epätasainen iho. Vaikka eihän sitä kukaan oikeasti tarvitse.
Kehuksi minä tuon tulkitsisin. Miksi toinen sanoisi kadehtivansa sinua jos ei pitäisi siitä ominaisuudesta mitä kadehtii?
Vierailija kirjoitti:
Kehuksi minä tuon tulkitsisin. Miksi toinen sanoisi kadehtivansa sinua jos ei pitäisi siitä ominaisuudesta mitä kadehtii?
Siitäkin voisi päätellä jotain keiden seurassa liikkuu jos kuulee tuota "tosi paljon".
Se on kehu. ÄLÄ JAKSA.