Siskon kanssa täysin erilainen ajatus- ja arvomaailma
Onko täällä muita, joilla on täysin erilainen ajatusmaailma sisaruksen kanssa? Miten selviätte? Oma sisko on rakas, mutta ajatusmaailmamme tuntuvat olevan niin kaukana toisistaan, että kanssakäyminen vaikeaa.
Kärjistäen toinen kannattaa perussuomalaisia, toinen vihreitä. Toinen on uskossa, toinen ateisti. Lastenkasvatuksessa korotetaan eri asioita, joten serkuksetkin erilaisia. Viimeisenä suhtautuminen koronaa. Toinen pelkää, toisesta vouhkataan turhasta ja toisesta rajoituskeinot liian rajuja tällaisessa vaarattomassa taudissa. Sisko ei luultavasti tajua ajatusmaailmojemme erilaisuutta. Hän on vahva persoona, joka tuo mielipiteensä esiin. Minä taas hiljainen nössykkä. Jos sanoisin kaikkeen oman mielipiteeni, välit menisivät todennäköisesti kokonaan.
Kommentit (14)
Sukulaisiaan ei voi valita, onneksi sentään ystävät voi.
Vierailija kirjoitti:
Arvaan kyllä, mitkä noista kannoista ovat omiasi.
Kerro, niin sanon, menikö oikein
-ap
Kyllähän tuosta ongelmia seuraa. Sinuna vähentäisin kanssakäymistä, niin ei tule sanomista ja välit säilyvät. Mitä vähemmän tapaatte, sitä paremmin pysyy kohteliaisuus voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan kyllä, mitkä noista kannoista ovat omiasi.
Kerro, niin sanon, menikö oikein
-ap
En uskalla enää. :D Käänsin mielessäni osat toisinpäin ja tajusin, että näinkin voi olla. Jyräävän persoonan perusteella kyllä tekisi mieli sanoa, että siskosi äänestää vihreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan kyllä, mitkä noista kannoista ovat omiasi.
Kerro, niin sanon, menikö oikein
-ap
En uskalla enää. :D Käänsin mielessäni osat toisinpäin ja tajusin, että näinkin voi olla. Jyräävän persoonan perusteella kyllä tekisi mieli sanoa, että siskosi äänestää vihreitä.
:-) Minä äänestän vihreitä. Jyrääviä persoonia löytyy varmasti molempien puolueiden äänestäjistä.
Minulla sama tilanne sisaruksen kanssa, olemme ”kasvaneet erillemme”. Kanssakäyminen on haastavaa ja olen rajoittanut sitä. Arvot, mielipiteet ja poliittiset kannat täysiä vastakohtia. Tapaamisista sisaruksen kanssa tulee aina paha mieli. Silti hän on mulle rakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan kyllä, mitkä noista kannoista ovat omiasi.
Kerro, niin sanon, menikö oikein
-ap
En uskalla enää. :D Käänsin mielessäni osat toisinpäin ja tajusin, että näinkin voi olla. Jyräävän persoonan perusteella kyllä tekisi mieli sanoa, että siskosi äänestää vihreitä.
:-) Minä äänestän vihreitä. Jyrääviä persoonia löytyy varmasti molempien puolueiden äänestäjistä.
Totta, niitä löytyy kaikkien puolueiden äänestäjistä.
Kun pikkuveli tuli täysikäiseksi, niin se kävi äänestämässä vihreitä. Kavereiden kanssa katsottiin sitten, että sille pitää antaa selkään, kun semmoista hunpuukipuoluetta äänesti. Sen jälkeen kun olen kysynyt, niin on kyllä aina äänestänyt perussuomalaisia, eli sanoma meni perille. En nyt sano, että selkään pitää aina antaa, mutta kyllä niistä hassuista mielipiteistä voi pareta.
Mä taas oisin sanonut, että jyräävä persoona äänestää persuja. :P
Anyway, toisaalta toi voi olla hedelmällinenkin tilanne, jos pystyisitte yhdessä sanoittamaan erilaisuutenne ja käydä keskusteluja riitelemättä. Tosin se vaatisi hurjasti, koska sisarukset kai yleensä riitelee asioista vielä helpommin.. En tiedä. Kuulostaahan tuo haastavalta. Viihdyttekö yhdessä? Jos viihdytte, miksi suotta katkaista välejä ainakaan.
Minä oletin, että sinä olet vihreä ateisti, joka pelkää koronaa. Minä ainakin olen, ja oma sisareni kokoomuslainen, uskovainen ja ei pelkää. Lisäksi minulla ei ole lapsia, sisarellani on 3.
Tulemme kuitenkin toimeen ja meillä on yhteisiäkin asioita, joista voi puhua (lähinnä vanhemmat ja lapsuus), mutta superläheisiä emme koskaan ole olleet. Minun tilanteessani ikäero (5 v) saattoi johtaa siihen, ettei isosiskoni ottanut leikkeihin mukaan etc, joten sidettä ei oikein muodostunut lapsenakaan. Minulle etäisetkin välit on ok, kun en niitä enää korjattuakaan saa. Neuvoni on siis, että joskus etäisetkin välit riittävät. Minulla on aviomies ja ystäviä, joiden kanssa välit hyvät ja jotka kuuntelevat minuakin.
Mulla monissa asioissa sama tilanne vanhemman veljeni kanssa. Mielipide-erojen lisäksi olen hänen mielessään jäänyt ikuiseksi pikkulikaksi (olen 47 v) johtuen varmaan ainakin osittain siitä, että olen lapseton ja ilman miestäkin ollut suurimman osan elämästäni. Mulla ei myöskään ole ajokorttia, enkä ole koskaan asunut omistusasunnossa ja mm. näistä asioista en halua enää millään tavalla keskustella veljen kanssa, kun hänen ajatuksensa on sellainen, että autolla ajaminen on mulle liian haastavaa (jep, olen ilmeisesti avuttomampi kuin suurin osa aikuisista suomalaisista, koska ajokortin saaminenhan on NIIN vaikeaa), enkä koskaan tule ostamaan omaa asuntoa, koska asuntolaina-asiat on sellaisia aikuisten juttuja.
Tiedostan kyllä, että elämänvalintani ovat monen minua tuntemattoman mielestä sellaisia, että mieleen tulee, onko mulla jotain elämänhallintaongelmia tms., kun tuollaiset ihan perusjutut ainakin oman sukupolveni ihmisille ovat jääneet puuttumaan. Kuitenkin, jos minua tuntee, tietää, että olen hyvin skarppi, hyvässä duunissa, hyvin ansaitseva, kivan näköinen (=miesseuraa saan, jos haluan) jne. Minulla ei ole mitään ideologiaa tms., vaan elämänvalintani ovat olleet enemmän sellaisia sattuman sanelemia juttuja. Olen ollut sitoutumiskammoinen ja mm. halunnut muuttaa usein, mistä johtuen olen kokenut vuokralla asumisen järkevämmäksi vaihtoehdoksi. En ole lapsirakas ja viihdyn yksin, mutta ei kai se minusta mitenkään tyhmempää tai avuttomampaa ihmistä.
Joka tapauksessa siis veljen kanssa keskusteleminen on aina äärimmäisen rasittavaa ja siksipä olen rajoittanut yhteydenpidon minimiin. Tiedän, että olen hänelle rakas, poikkeuksellisesti hän on sen usein minulle kertonut esim. jossain tekstarissa syntymäpäiväonnitteluissa tms., mutta en vaan jaksa olla aina puolustuskannalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas oisin sanonut, että jyräävä persoona äänestää persuja. :P
Anyway, toisaalta toi voi olla hedelmällinenkin tilanne, jos pystyisitte yhdessä sanoittamaan erilaisuutenne ja käydä keskusteluja riitelemättä. Tosin se vaatisi hurjasti, koska sisarukset kai yleensä riitelee asioista vielä helpommin.. En tiedä. Kuulostaahan tuo haastavalta. Viihdyttekö yhdessä? Jos viihdytte, miksi suotta katkaista välejä ainakaan.
Ennen viihdyttiin ihan hyvin, mutta nyt, kun kummallakin on päiväkoti-ikäisiä lapsia ja molemmilla erilaiset kasvatustavat, niin en enää viihdy vaan jännitän koko ajan varsinkin tavatessa. Siskon kanssa ei keskustelu oikein onnistu, koska on mielestään lähes aina oikeassa, tämä on iän myötä korostunut. Sitten minä nössykkänä sopeudun, ettei tulisi riitaa, mutta sisäisesti olen erimieltä.
Minulla ei sisarusteni kanssa ole häiritsevissä määrin ap:n kuvaamia eroavaisuuksia, mutta vanhempien kanssa sitten enemmän. Olemme kiistelleet niistä aikamme, mutta viime vuosina olemme yhteisymmärryksessä ottaneet taktiikaksi erimielisyyksistä puhumisen välttämisen. Ei ole hauskaa kuluttaa yhteistä aikaa riitelyyn tai toisen osapuolen sananjulistuksen kuuntelemiseen pihisten itse hiljaa kiukusta. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun keskitymme pitämään hauskaa keskenämme silloin kun näemme.
Vierailija kirjoitti:
Kun pikkuveli tuli täysikäiseksi, niin se kävi äänestämässä vihreitä. Kavereiden kanssa katsottiin sitten, että sille pitää antaa selkään, kun semmoista hunpuukipuoluetta äänesti. Sen jälkeen kun olen kysynyt, niin on kyllä aina äänestänyt perussuomalaisia, eli sanoma meni perille. En nyt sano, että selkään pitää aina antaa, mutta kyllä niistä hassuista mielipiteistä voi pareta.
Provohan tämä, mutta leikitään ettei ole. Mistä tiedät, onko veljesi oppinut äänestämään persuja vai valehtelemaan sinulle? Ehkä seuraavissa vaaleissa voisit marssia hänen kanssaan koppiin tarkastamaan, menikö ääni oikealla puolueelle? Yritä livahtaa niin ettei kukaan muu näe, koska vaalivirkailijat saattaisivat hermostua :P
Arvaan kyllä, mitkä noista kannoista ovat omiasi.