Miehen kanssa saman katon alle

Minä saan tästä vaan haukut teiltä että itseppä suostuin tähän, mutta ihan sama koska pakko avautua.
Ollaan seurusteltu yli kolme vuotta. Mies osti talon pari kk sitten ja haluaisi että muutetaan molemmat sinne. Miehen sisustus on sekalaista 90 luvun- 2000 alun huonekaluja. Pähkinää, pyökkiä ja muita kauhistuksia.
Mies sanoi että saan sisustaa omalla tyylillä koska hän ei ymmärrä eikä häntä kiinnosta sisustus asiat ja hän pitää minun tyylistä sisustaa.
Noh ollaan alettu tavaroita siirtelemään ja mies ei halua luopuakkaan oikein mistään. Hänellä on ihan luvattoman paljon tavaraa millä ei tee mitään. Hän säästää kaikki laskut, kaikki pahvilaatikot ja liput ja laput. Sillä on ainakin 100 erilaista kaappia jotka hän haluaa mukaan tavaroineen. Hänellä on kaapeissa vanhoja vaatteita joita ei käytä mutta ne pitää vaan silti säilyttää. Hän säästää ihan kaiken. Hyvä ettei käytettyjä vessa papereita.
Itse en säästä kuin oikeasti tarpeellisen. Haluan että huonekalut sopivat yhteen ja niitä ei ole liikaa eikä niitä tungeta täyteen kaikkea tarpeetonta.

Olen koittanut miehelle sanoa että meillä ei sisustus asiat kohtaa ja se ahdistaa minua koska koti ei tunnu kodilta jos se on täynnä sekalaista sotkua ja huonekaluja. Mutta mies ei oikein välitä. Yksi ilta sanoin että tämä ei nyt oikeasti tunnu hyvältä vaan stressaa niin mies vähän aikaa suostui juttelemaan asiasta ja sitten se jäi siihen. Entiedä stressaako häntäkin koska ei normaalisti ole tällainen välinpitämätön vaan osallistuu kaikkeen.
Eilen oli viimeinen pisara kun kaikki asiat kesken ja mies vaan asensi xboxin ja alkoi pelailemaan ja pelasi eilisen päivän, tänään lähdin hakemaan tavara kuormaa ja hänen isä tuli avuksi niin mies vaan kehuskeli että hän saa jäädä pelaamaan kun minä menen... Siis hän on nyt ihan eri ihminen. Olen kuullut että jotkin miehet muuttuu kun saa lapsen. (Itse en lapsia edes halua) mutta voisko tämä olla samanlaista vai onko ohimenevää stressiä, en tiedä.
Mutta hankala tästä enää peruuttaa mitään kun irtisanoin jo asunnon ja vuokranantaja löysi jo uuden asukkaan nykyiseen asuntoon joten en saa sitäkään takaisin.

Aion kuitenkin katsoa tämän pahimman stressin yli että jos kolmen vuoden jälkeen miehestä kuoritui yhtäkkiä tuollainen niin etsin uuden asunnon mutta toivon että tämä on vaan stressiä molemmin puolin.

Vinkkejä saa antaa miten kestän tätä radikaalia sisustus muutosta? En voi kuitenkaan miehen taloon mennä uhkailemaan että tavaroiden on lähdettävä vaan pitää löytää yhteinen sävel.