Lue keskustelun säännöt.
Myönnän: olen kateellinen taiteilijoille
02.04.2020 |
Ja tunnen mielihyvää, että korona sotki heidän bisnekset.
Olen huono-osaisesta perheestä, enkä koskaan päässyt soitto- ja laulutunneille vaikka halusin. Luokallani oli tyttö, joka oli musiikkiopistossa. Hän sai aina esittää koulun juhlissa esityksiä. Minulla ei ollut mitään annettavaa.
Myöhemmin tuo tyttö pääsi Sibelius-lukioon ja sitten vielä sibelius-akatemiaan. Minä menin yläasteen jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi ja olen sen jälkeen ollut päiväkodissa töissä monta vuotta. Perustin perheenkin.
Jotenkin olen meidän kohdalla nähnyt niin selvästi sen eriarvoisuuden. Tuota luokkakaveria tuettiin sekä koulussa, kotona ja varmaan siellä musiikkiopistossakin. Minä en saanut mistään tukea. Mun piti vaan olla tyytyväinen mun ahdistaviin vanhempiin ja jaikkeen muuhun harmauteen.
Nyt olen nähnyt facesta, että tuo tyttö on joutunut perumaan keikkojaan ja sitä valittaa somessa. Tuntuu uskomattomalta. Miten hän kehtaa valittaa kun on saanut niin paljon? Todennäköisesti palaa työhönsä tämän kriisin jälkeen.
Kommentit (49)
Omituisen tarkasti olet seurannut juuri hänen elämäntaivaltaan. Sinuna keskittyisin ihan siihen sinun omaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa kateutta. Pieni tiedonpalanen: se näkyy päälle.
Tiedääätkö mikä taiteessa on tällä hetkelllä ongelma? Aiknaaan aleksis kivet ja muuut suuret kirjallisuuden ja älyn tuojat olivaaat valtaosan kansan suosikkkeja. Nykyäään ihmiset kaipaaavat enemmmän viihdettä, estetiiikkkaa, huuumoria ja äksöniä.
Mitäpä jos ap keskittyisit oman elämäsi parantamiseen ja kehittämiseen samalla tarmolla kuin seuraat katkerana tämän toisen tytön elämää?
Tuo ”tyttö” pitää sitä luultavasti vain työnään. Ammattisoittajan uran saavuttaakseen ihmisen täytyy myös olla kurinalainen ja luopua monesta. Tiedän ihmisiä, jotka olisivat halunneet valita toisin, mutta vanhemmat ovat pakottaneet ja muutakaan ei voi oikein tehdä kun tohon ammattituubiin on jo pienenä laitettu ja kun alkaa kyseenalaistamaan vanhempien valintoja on se ihminen jo niin syvällä pelissä, ettei kannata alkaa pullikoimaan. Taiteilijoiden keskuudessa paljon mielenterveysongelmaisia etc. Että turhaan kadehdit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen huono-onnisesta perheestä. Lama kohteli perhettäni huonosti, on ollut vakavia sairauksia jne. Minulle musiikki oli henkireikä, ainut syy pysyä elossa. Minulla ei ollut lapsena mitään muita harrastuksia, en päässyt matkoille jne. Olen opiskellut siellä ihailemassasi oppilaitoksessa, siballa. Ihan tavallisia ihmisiä me ammattimuusikotkin ollaan, suruinemme ja huolinemme. Erikoista luulla ettei taiteellisella alalla olevat ihmiset kokisi köyhyyttä ja kurjuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olisithan sä sossun kautta saanut apua. Mä kävin kansalaisopiston viulutunneilla vuosia ja ne plus viulun maksoi sossu. T. Ammattivalittaja
Vahingonilo ei muuten ole iloa ollenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedääätkö mikä taiteessa on tällä hetkelllä ongelma? Aiknaaan aleksis kivet ja muuut suuret kirjallisuuden ja älyn tuojat olivaaat valtaosan kansan suosikkkeja. Nykyäään ihmiset kaipaaavat enemmmän viihdettä, estetiiikkkaa, huuumoria ja äksöniä.
Pitää tuotttaa sitä mitä ihmiset haluavat jos janoaaa rahaaa ja haluaa raapia siitä elantonsa. Populäääriä kulttuuuuria mielenkiintoisin näkökulmin.
En ymmärrä mitä kerrot. Suvussani on sekä äitini että isäni puolelta taiteellisuutta. En ole saanut kermalusikkaa. Joskus ehkä värisilmä vain natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vahingoniloinen, että hän on nähnyt vaivaa elämässään ja ehkä ollut onnea matkassa, saavuttanut jotain? Oot varmaan ihana tyyppi. Itse olen myös taiteilija. Hemmetin kivinen tie ja ei ole apuja tullut vaikka moni muuta kuvittelee, kilpailu on järjettömän kovaa. Kukaan ei tiedä mitä pinnan alla on. Kun työt häviävät, niitä ei tosiaankaan aina saa takaisin.
Ja itse olet kouluttautunut ja saanut sen perheen minkä halusit. Mikä on siis vikana? Se, että joku eli elämäänsä eri tavalla kuin sinä?
Taas niin tyypillistä lässytystä. "Minusta tuli luuseri ja se on kaikkien muiden vika". Blaa blaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olisithan sä sossun kautta saanut apua. Mä kävin kansalaisopiston viulutunneilla vuosia ja ne plus viulun maksoi sossu. T. Ammattivalittaja
Jep, monissa musaopistoissa on myös vapaaoppilaspaikkoja. Tästä samaisesta syystä myöskään musiikkiluokkia ei saisi lakkauttaa, monille ainut mahdollisuus harrastaa musiikkia.
Moni asia on ketjun avaajan kirjoituksessa pielessä. Ei esim. sinun huono-osaisuutesi ole mitenkään tuon parempiosaisen "syytä". Tuohan on jo lähtökohtaisesti tosiaankin erittäin kateenpaskaa ajattelua.
Käsittämätöntä että jotkut ihmiset vastustavat esimerkiksi musiikkiluokkia tai päiväkotimuskareita tasa-arvoon vedoten. Vaikka esimerkiksi noille musiikkiluokille haetaan yleensä pääsykokeilla, ei rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huono-onnisesta perheestä. Lama kohteli perhettäni huonosti, on ollut vakavia sairauksia jne. Minulle musiikki oli henkireikä, ainut syy pysyä elossa. Minulla ei ollut lapsena mitään muita harrastuksia, en päässyt matkoille jne. Olen opiskellut siellä ihailemassasi oppilaitoksessa, siballa. Ihan tavallisia ihmisiä me ammattimuusikotkin ollaan, suruinemme ja huolinemme. Erikoista luulla ettei taiteellisella alalla olevat ihmiset kokisi köyhyyttä ja kurjuutta.
Mitä se köyhyys Ja kurjuus on ollut sinun elämässä?
Ymmärrätkö, että sinulla oli se henkireikä, aplla ei ollut. Siinä on vissi ero.
Ei me kaikki ihmiset olla niin onnekkaita että meille siunautuu joku henkireikä. Kehitysmaissa lasten on turha haaveilla henkireiästä - työtä on aamusta iltaan.
Kateus on sairaus. Ja se rumentaa todella paljon.
Taiteellisilla aloilla menestyminen ja jo itsensä elättäminen on valtavan työn takana. Eikä sekään usein riitä.
Ehkäpä maailmassa on oikeutta