Mitä tehdä kun mies ei tee kotona mitään?
Mies ei halua tehdä kotona YHTÄÄN mitään. Olen kyllästynyt edes pyytämään tekemään mitään, koska tiedän ettei kuitenkaan auta missään. Kun valitan siitä, että jotain pitäisi tehdä, hän vain valittaa, että ei voi tehdä mitään kun minä kuulemma määrään millä tavalla asiat pitää tehdä ja kuulemma minä en tee myöskään mitään. Meillä on siis muutto jäänyt puolitiehen niin, että mitään tavaroita ei ole laitettu paikoilleen, ainoastaan kannettu sisään. Olen itse ollut sairaana pitkään. Mies ei halua auttaa missään, ei suostu että yhdessä siivottaisiin. On kuulemma minun ongelmani tämä sotku ja minun pitäisi itse siirtää huonekalut ja tehdä ilmeisesti kaikki. Mies on myös paennut lapsuudenkotiinsa ja hänen äitinsäkin sanoo, että miehelle ei saa edes sanoa siitä kun ei tee mitään. Jos lopettaisin valittamisen, mies ei kuitenkaan tekisi millekään asialle mitään, vaikka kuluisi vuosia. Hänen mielestään ratkaisu asiaan on erota tai sitten minun pitäisi yksin tehdä kaikki.
Kommentit (31)
No hyvä ettei tavaroita ole laitettu paikalleen, helpompi muuttaa pois sieltä.
Ei tuollaiseen mieslapseen kannata tuhlata aikaa.
Sarjoita lukko uudelleen, laita ero vetämään ja kerro ukolle, että voi tulla noutamaan kamansa, kun ne ovatkin näppärästi jo valmiiksi pakattuna.
Eli sinun romusi niistä laatikoista ei löydä paikkaansa, kun makaat palstalla. Miehen vikaa.
Hei kohtalotoveri! Me kans muutettiin puolivalmiiseen taloon. Mies on riskiryhmää, mutta täysin kyvytön organisoimaan esim kaupassakäyntiä tai ruuanlaittoa, yhtään mitään. Kaikki pitää tehdä ”yhdessä”, eli minä kerron, otan selvää, mietin ja järjestän, ohjaan kuin pientä lasta. Miehen mielestä minun itsevaltiaan asema on yhdessä tekemistä. Ainoa vaan, että toivoisin parisuhteessa myös toisen oivaltavaa osallistumista.
Pyykit jää pesemättä, saippuat ostamatta, apteekissa käymättä. Koska en jaksa olla yksin vastuussa kun taloudessa on 50 v mieskin. Olkoon sitten näin, hitto vie.
Vierailija kirjoitti:
Hei kohtalotoveri! Me kans muutettiin puolivalmiiseen taloon. Mies on riskiryhmää, mutta täysin kyvytön organisoimaan esim kaupassakäyntiä tai ruuanlaittoa, yhtään mitään. Kaikki pitää tehdä ”yhdessä”, eli minä kerron, otan selvää, mietin ja järjestän, ohjaan kuin pientä lasta. Miehen mielestä minun itsevaltiaan asema on yhdessä tekemistä. Ainoa vaan, että toivoisin parisuhteessa myös toisen oivaltavaa osallistumista.
Pyykit jää pesemättä, saippuat ostamatta, apteekissa käymättä. Koska en jaksa olla yksin vastuussa kun taloudessa on 50 v mieskin. Olkoon sitten näin, hitto vie.
Helpottavaa etten sentään ole ainut tämän ongelman kanssa. Olen aivan lopen turhautunut tilanteeseen. Mieheltä ei IKINÄ tule aloitetta tehdä mitään. Ja sitten kun minä sanon että pitäisi niin kuulemma valitan. Ja kuulemma hän ei voi tehdä aloitetta koska on joskus tehnyt ja minä olin eri mieltä siitä oliko se homma fiksua tehdä juuri siinä välissä. Tällä varjolla hän ei sitten enää aloitetta tee, eikä muutenkaan mitään koska on niin masentavaa kun minä aina valitan. En tiedä onko oikeasti sellaisia naisia kenelle ok, että mies ei mitenkään osallistuisi kotiasioihin. Ja emme voi edes keskustella siitä mitä pitäisi tehdä, koska se on kuulemma määrältä ja puuttumista miten asiat tehdään. Hänen mielestään minä olen ongelma, minusta ongelma on siinä että hänellä ei ole pienintäkään kiinnostusta siivota ja ei kykene tekemään mitään yhdessä - siis minä en saisi olla kotona edes samaan aikaan kun hän sitten tekisi jotain. Mutta kun ei edes tee, käyttää vain tekosyitä. Ja sitten jos sovimme, että milloin tehdään jotain tai mennään kauppaan, mies ei pidä niistä kiinni ja on tuntikausia myöhässä. Tulee vasta illalla kun pitäisi mennä esim. Päivällä aikaisin kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Jatka nalkutusta.
En tiedä oliko tämä vitsi? Miten voi olla nalkuttamatta kun mitään ei tapahtuisi vaikka olisin 5 vuotta nalkuttamatta? Kauanko pitäisi olla nalkuttamatta että se auttaisi?
Miehet on huomanneet tekevänsä kaiken väärin. Kannattaisiko katsoa myös peiliin?
Tsemppiä vaan sulle. Just joku päivä sitten pidettiin miehen kanssa asiasta palaveri ja pyysin, että hoida nyt jo viimein oma osuutesi ja ala miettimään miten tämä homma hoidetaan niin ettei kuolla koko perhe nälkään.
Niin hän ei osaa kuulemma. Kerroin hänelle Googlesta ja että asioiden selvittäminen on nykyään hyvin helppoa, mutta ei. On liian vaikeaa.
Mä hoidan ja suunnittelen ensivkon ruuat ja ostokset, tää viikko on jo penkin alla, kun mies ei pysty mihinkään varautumaan etukäteen miettimällä. Meillä kiikastaa just kauppa ja ruuanlaitto. Muutenhan mies istuukin sohvalla ja tuijottaa netflixiä sarja toisensa jälkeen.
Mä oon aika allerginen niin mulle sopivaa ruokaa ei ole ollut tarjolla kertaakaan.
Ei mitään mistä leipoa, tai valmistaa mitään lisukkeita, muksuille välipaloja.
Mutta kun mä teen ja huomioin myös muut, niin kylläpä kelpaa ja maittaa. Vastavuoroisuutta on turha hakea, sitä ei oo eikä näytä tulevan.
En tiedä mikä häntä vaivaa, täydellinen osaamattomuus kodin ja perheen asioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatka nalkutusta.
En tiedä oliko tämä vitsi? Miten voi olla nalkuttamatta kun mitään ei tapahtuisi vaikka olisin 5 vuotta nalkuttamatta? Kauanko pitäisi olla nalkuttamatta että se auttaisi?
Taisi olla sarkasmia? Jos puhe ei auta, niin ryhdy tekoihin. Siis jätä se saamaton ukko. Ei sille muuta voi tehdä, jos haluat muutosta asioihin.
Oikeasti mies ei vain "auttele" vaan tekee kotitöitä, koska on toinen aikuinen perheessä ja asuu siinä kodissa
Tuollainen mies ansaitsee tulla jätetyksi.
Miksi pitää aina olla tekemässä jotain?
Mies
Nämä mieslapset (osin naislapsetkin) ovat yleinen ja laajalle levinnyt riesa. Harva näistä edes tietää, mitä kaikkea ja kuinka paljon asioita kotitöihin lukeutuu ja kuinka paljon toinen puoliso kaikessa hiljaisuudessa tekee. Aikuislapsi voi tosin päättää hoitaa jonkin yksittäisen homman, joka hänelle parhaiten sopii, esim. imuroida kerran viikossa tai laittaa sunnuntaisafkat, mutta silloin hän kaipaakin sitten kiitosta ja huomiota "omasta osuudestaan", jonka katsoo olevan mittaa ja määrää vailla. Sen sijaan toisen (sen nalkuttavamman) puolison näkymätön uurastus pitkin päivää jää huomaamatta ja kiitos saamatta.
Ei koskaan kannattaisi muuttaa yhteen kumppanin kanssa, ellei ole ennakoitavissa, että työnjako kotona on jotenkin reilu. Ja tähän väliin varoitus: näitä aikuislapsia tosiaan on pilvin pimein. Muussa tapauksessa romantiikka ja kodin rauha väistämättä kaikkoavat, olettaen että toinen osapuoli ei ole alistuva ja palvelijahenkinen.
Minusta ratkaisu ei ole jättäminen tai ero. Tää on niin yleinen ongelma, että olisi kiva jos tähän saisi ihan ohjeita millä ihmisen saa ymmärtämään oman vastuunsa ja velvollisuutensa perheen aikuisena jäsenenä.
Mä oon perustellut miehelle esimerkiksi sillä, että jos vaikka minulle tapahtuu jotain, niin hänellä olisi helpompaa osata jo nämä arkipäivän asiat, kuin alkaa silloin vasta opettelemaan. Kuulemma hän silloin totta kai osaa.
Hitsi mä kuitenkin opettelin remontoimaan kodin kaikki pinnat, käyttämään koneita, vaihtamaan renkaat ynnä muuta. Äijälle on liikaa opetella ottamaan muut huomioon ostosvaiheessa ja miettimään ruuat etukäteen tilanteessa, jossa kaupassa käyntiä on syytä rajoittaa varsinkin hänen takiaan.
Eilinen ruoka oli perunalastut koska perheen ateria oli valmistettu aineista, joita en voi syödä. Tänään samaa olisi ollut tarjolla, mutta kun ei kukaan poloinen ymmärtänyt laittaa jääkaappiin sitä. Ne vastuut ne vastuut.
Meilläkään mies ei tee mitään ellei erikseen käske. Silloinkin kauhea valitus, että ei tarvitse siivota kun ei ole kuulemma likaista. Mies esim on sitä mieltä, että kerran kuussa on ok imuroida ja sauna+pesuhuone tarvitsee pestä kerran vuodessa. Hän ei myöskään ikinä siivoa tasoja, esim. pyyhi pölyjä tai pyyhi muruja keittiön pöydältä. Jos hän paistaa jotain paistinpannulla, niin levy ja seinät ovat rasvan peitossa.... jne
Huoh. .__.
Aina kun hän tekee jotain, niin hän jättää jälkeensä vaan lisää siivottavaa mulle.
Ei ole yleinen ongelma missään muualla kuin av-mammojen talouksissa. Pitäkää hauskaa. Me muut elämme tavallista kivaa elämää tavallisten kivojen ihmisten kanssa tai ihan itseksemme.
Eroa niin saat tehdä asiat rauhassa yksin ilman loista.