Mikä avuksi, kun vanhempani eivät pidä miehestäni

yhteistuumin niin kuin haluatte. Minusta hyvä ratkaisu ei ole jättää miestäsi ulos tapaamisista, koska hänelle saattaa tulla tunne, ettet sinäkään oikeasti hyväksy hänen toimintaansa.



Itse olen nimittäin kokenut tämän jutun toisin päin, eikä välejä yhtään parantanut se, että minä pysyttelin poissa miehen vanhempien luota. Välit paranivat vasta kun mies teki selväksi vanhemmilleen, ettei jatkuva arvostelu ole hyväksyttyä ja että minä ja mies kasvatamme omat lapsemme omalla tavallamme.

ei ole mitään oiekutta arvostella miestä siitä kuinka mies kasvattaa omia lapsiaan. tee tämä äidille selväksi. muuten äidilläsi ei ole oikeutta kuulua perheenne elämään. ei miehesi tarvitse olla varpaillaan ja joutua epäilemään kykyjään isänä, jonku mummon takia. en ikinä hyväksyisi tuollaista. lapset on teidän ja äitisi on tajuttava ettei lastenne kavatus kuulu millään tavalla hänelle.



miten te jaksatte elää tällästen mummojen kans :/ liian monella sama ongelma. miksette sano suoraan vaan

vanhempasi ovat jo omat lapsensa kasvattaneet ja eipä ollut tulos häävi. Haluaisitte yrittää traumatisoida omat lapsenne ihan itse...

Ilmeisesti seuraava vaihe on epäkohteliaisuus.

Mies ei haluaisi tietenkään olla varpaillaan, mutta ei halua, että pahoitan mieleni vanhempieni puheista. Toisaalta en haluaisi kokonaan katkoa välejä vanhempiini, sillä tukiverkko on meillä todella pieni ja edes satunnainen lastenhoitoapu (1krt/vuosi) on tärkeää ja haluaisin, että lapsilla olisi suhde isovanhempiinsa.



ap

Tapaa lapsenlapsensa kerran vuodessa jouluna lyhyesti. Ei uskonut muuten.



Minä en näe mitään arvoa ihmissuhteella, jossa ei ole arvostusta, kunnioitusta tai käytöstapoja. Saman tukiverkon saa MLL:stä, henkisesti vähemmin vaurioin ja edullisemmin.

Jätä vanhemmat hetkeksi taka-alalle, meillä ainakin asenne muuttui kun ei muutamaan viikkoon kuulunut ei näkynyt. Tai laitoin mä viestin, että kuopus oppi kävelemään. Sitten tuli varovainen yhteydenotto vanhemmilta ja seuraavalla vierailulla oli ihan eri ääni kellossa.

ettet tykkää siitä, että miestä kohdellaan näin?

Tajusivat joo. Sitä ennen tosin oltiin suht paljon tekemisissä. Usein minä kävin vanhempien luona lasten kanssa ilman miestäni, mutta kun paloi käpy, niin ei vaan menty enää. Lapsetkaan ei tajunneet kaivata kummemmin kun oli muita kyläpaikkoja, joissa käytiin.



Vanhempani tajusivat kai, että lapsenlapset oppii kävelemään ja vaikka ja mitä ja he eivät näe mitään kun ovat niin juntteja että luulevat tietävänsä kaiken kasvatuksesta paremmin.



Tsemppiä kaikille, joiden elämää isovanhemmat tyrannisoi!!



t.8

isä piti onneksi suun kiinni ja naaman peruslukemilla, mutta äiti antoi rivien välissä ja muutenkin ymmärtää että vävy ei ole toivotunlainen. sanoin hänelle kerran suoraan että en halua kuunnella mitään vinoiluja, mies on mulle huomattavasti tärkeämpi kuin äiti, ja jos mun pitää valita puoleni niin mies voittaa ihan ilman mitään harkintaa. äiti uskoi kerrasta, ja kun joutui karsimaan omia ennakkoluulojaan niin itseasiassa alkoi nähdä miehen uudessa valossa ja nykyään tykkää kuin hullu puurosta niin sanotusti.