Lue keskustelun säännöt.
Ei pysty keskittymään mihinkään
01.04.2020 |
Kotona olo on yhtä odottamista. En pysty keskittymään mihinkään tekemiseen. Odotan vain, että tämä on ohi.
Kommentit (27)
Sama juttu. Normaalisti olen intohimoinen neuloja, mutta nyt en kykene keskittymään edes siihen. Vellon vain koronauutisia netistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona on tuhonnut hermostonne ja aivonne. Tai vähintäänkin arvostelukykynne.
Sama. Sen takia menen kävelylle tunniksi. Ainoa asia mihin voin keskittyä on aamupala ja kävely pian.
En pysty keskittymään musiikkiin esim.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Normaalisti olen intohimoinen neuloja, mutta nyt en kykene keskittymään edes siihen. Vellon vain koronauutisia netistä
Mullakin olisi käsityö kesken mutta tuntuu jotenkin ihan joutavanpäiväseltä neuloa nyt.
No uutiset ja koronahanat (heh) kiinni ja aivoja lepuuttamaan! Tätä voi kestää vielä kuukausia, ainakin viikkoja, joten kannattaa opetella myös rentoutumaan koronaa ajattelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi alkaa valmistautumaan pääsykokeisiin, mutta sekin tuntuu turhalta kun koko ajan velloo tunne takaraivossa että hukkaan tääkin menee jos kokeet peruuntuukin.
Siis tämä on aivan järkyttävää kun mies on kotona. Se soittelee puhelimella, pomppii pesemään vaatteita, ravaa keittiössä yms. Järkyttävää. Koko rauha kodista mennyt. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkuin porskuttaa.
Töllö kiinni, kuunnelkaa rauhoittavaa musiikkia ja alkakaa vaikka leipoa. Tehkää lista tehtävistä töistä ja aikatauluttakaa ne.
Säännöllinen päivärytmi ja rutiinit pitää ajatukset kurissa.
Ei jokaista uutislähetystä tarvitse katsoa. Tilanne kestää niin kauan että riittää kun joka toinen päivä vilkaisee, tai kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä on aivan järkyttävää kun mies on kotona. Se soittelee puhelimella, pomppii pesemään vaatteita, ravaa keittiössä yms. Järkyttävää. Koko rauha kodista mennyt. T. Ammattivalittaja
Aha, eli yleensä SINÄ lojut kotona etkä tee mitään. Mene lenkille, laihdut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkuin porskuttaa.
Töllö kiinni, kuunnelkaa rauhoittavaa musiikkia ja alkakaa vaikka leipoa. Tehkää lista tehtävistä töistä ja aikatauluttakaa ne.
Säännöllinen päivärytmi ja rutiinit pitää ajatukset kurissa.
Ei jokaista uutislähetystä tarvitse katsoa. Tilanne kestää niin kauan että riittää kun joka toinen päivä vilkaisee, tai kerran viikossa.
Olethan säkin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Hirveä ahdistus ja vielä fyysisiä oireita vaikka kuinka paljon. Arvon uskallanko lähteä lääkäriin. Kai se on pakko.
Minäkään en pysty, kokoajan levoton olo ja järjetön stressi. Vielä pitäisi pari viikkoa saada töitä tehtyä, sitten loppuu nekin. Pitäisi kehittää jotain toimeentuloa, mutta tilanne näyttää toivottomalta. Ahdistaa ja tulevaisuus pelottaa enemmän kuin koskaan. Ja mitään muuta ei voi tehdä kuin odottaa ja katsoa mitä maailmasta on tämän jälkeen jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama minulla ollut helmikuusta asti. En yksinkertaisesti pysty keskittymään mihinkään. En pysty tekemään niitä asioita, joista aiemmin pidin. En pysty katsomaan elokuvia tai sarjoja, en pysty pelaamaan pelejä enkä kuuntelemaan musiikkia. En ole mitään noista tehnyt yli kuukauteen. Mitään muuta en pysty katsomaan kuin koronauutisia. Koko päivä menee tietokoneen ääressä istuen lukiessa koronauutisia ja aiheeseen liittyviä keskusteluja. Youtuben coronavirus pandemic liveseuranta pyörii taustalla koko ajan. Päivän kohokohta on se kun pääsee nukkumaan.
Eniten ahdistaa oma terveydentila. En tiedä pitäisikö vaan luovuttaa sitten. Tuntuu että henki tässä menee kuitenkin mitä tahansa tekeekin.
Niin juuri, keskittymiseen tavitaan jollain tavalla positiivinen ja ahdistuksesta vapaa olotila. Jotain tulevaisuuden toivoa. Tässä tilanteessa vaan tuntuu että roikun löysässä hirressä ja odotan pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkuin porskuttaa.
Töllö kiinni, kuunnelkaa rauhoittavaa musiikkia ja alkakaa vaikka leipoa. Tehkää lista tehtävistä töistä ja aikatauluttakaa ne.
Säännöllinen päivärytmi ja rutiinit pitää ajatukset kurissa.
Ei jokaista uutislähetystä tarvitse katsoa. Tilanne kestää niin kauan että riittää kun joka toinen päivä vilkaisee, tai kerran viikossa.
Olethan säkin täällä.
Telkkarissa?
Mulla on myös hirt tänyt kiinni tämä uutisten seuranta. Olen myös palannut sosiaaliseen mediaan, että saan pidettyä yhteyksiä ihmisiin (olen eristyksissä yksin). Ongelmana on vaan se, että olen voimakkaasti addiktoituva juuri internettiin liittyen. Nyt olen siis läppäri sylissä käytännössä aamusta iltaan. Pari kertaa käyn syömässä välillä. Eipä ole mainittavasti ruokahaluakaan.
Masennukset ja muut ahdistukset olivat jo alkaneet vuosien saatossa helpottaa, mutta mielenterveyden haasteita on silti loppuelämäksi eikä niitä voi hoitaa tai lääkitä pois. Nyt tässä tilanteessa huomaan selvästi, että olo on lähtenyt rajuun laskevaan käyrään (joo, tilastot ja käppyrät ovat tulleet tutuiksi tässä viime aikoina). Itkettää ja ahdistaa puuskittain. Aloitekyky lähes olematon. Olin jo pitkälle työstänyt tätä, mutta nyt se on taas moninkertaisena mielessä miten paljon v*tuttaa ylipäänsä olla olemassa ja varsinkin olla osa tätä h*lvetin v*ttumaista, käsittämättömän saastaista ja saat*nan typerää ihmiskuntaa. Voi v*ttu että olisin mieluummin vaikka joku raatokärpänen kuin ihminen.
Minullakin hajoaa pää tähän ahdistukseen ja vi tu tukseen. Olen kamppaillut ahdistuksen ja vaikean stressin kanssa jo vuoden ja tämä kevät on ollut vaikea.
Olen katkera ja vihainen työpaikalleni, kun työt loppuivat. Lista ilmoitettiin julkisessa yleisessä SÄHKÖPOSTISSA ja kaikki muut tiesivät siitä ennen minua. Inhoan ja vihaan työpaikkaani. Ei vitt u potkuista ilmoiteta yleisessä sähköpostitiedotteessa.
Olen nyt rääkynyt kotona monta päivää aamusta iltaan. Hyppään pian jostain sillalta alas.
Olen ihan lamaantunut. Itken koko ajan. En saa mitään aikaan. Makoilen sängyssä ja selaan nettiä. Ruoka ei maistu. Ahdistaa niin että oksettaa.
En minäkään.