Oletko päättänyt pysyä sinkkuna?

Ärsyttää naisten parisuhteen "hoitaminen"

Ei sitä tarvitse hoitaa, jos on palikat kunnossa. Taas tätä naisten metatyötä, joka tapahtuu miehillä aivan itsestään, kun ovat älykkäämpiä.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää naisten parisuhteen "hoitaminen"

Ei sitä tarvitse hoitaa, jos on palikat kunnossa. Taas tätä naisten metatyötä, joka tapahtuu miehillä aivan itsestään, kun ovat älykkäämpiä.

Zinc

Kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että mies pyytää jotain tai esittää toiveita. Minä toteutan näitä asioita koska se saa miehen ilahtumaan. Ja kun minä pyydän jotain tai esitän toiveita? Joko nämä asiat jätetään kokonaan huomiotta tai hoidetaan hampaat irvessä. Parisuhteen hoitaminen on mielestäni puolison huomioimista ja ilahduttamista.

AP

Miten olisi, jos et aina muuttaisi niiden miesten kanssa yhteen?

Olin lähes 10 vuotta sinkku edellisen suhteeni päätyttyä. Kokemukseni oli muun muossa tuo mistä sinäkin kirjoitit. 

Nyt olen ollut 2 vuotta suhteessa, jossa emme asu yhdessä. Mies käy luonani 1-3 yötä viikossa ja suhteemme toimii ihan hyvin. Aluksi mietin, että muuttaisimme varmaankin yhteen vuoden parin yhdessä olon jälkeen, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, etten taida halutakaan. Tarvitsen kodin, joka on vain minun koti ja johon tarvittaessa voi vetäytyä ihan yksin olemaan.

Voisitko kokeilla käytäntöä, jossa et ole 24/7 saatavilla miehelle. un aikuisilla on omat kodit, ei tule riitaa niistä kodin perusasioista, kun ne eivät jää toisen kontolle jne.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, jos et aina muuttaisi niiden miesten kanssa yhteen?

Olin lähes 10 vuotta sinkku edellisen suhteeni päätyttyä. Kokemukseni oli muun muossa tuo mistä sinäkin kirjoitit. 

Nyt olen ollut 2 vuotta suhteessa, jossa emme asu yhdessä. Mies käy luonani 1-3 yötä viikossa ja suhteemme toimii ihan hyvin. Aluksi mietin, että muuttaisimme varmaankin yhteen vuoden parin yhdessä olon jälkeen, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, etten taida halutakaan. Tarvitsen kodin, joka on vain minun koti ja johon tarvittaessa voi vetäytyä ihan yksin olemaan.

Voisitko kokeilla käytäntöä, jossa et ole 24/7 saatavilla miehelle. un aikuisilla on omat kodit, ei tule riitaa niistä kodin perusasioista, kun ne eivät jää toisen kontolle jne.

Toki, jos lapsia haluaa, voi olla ettei tämä toimi.

Itse tosin ajattelen senkin niin, että 1 lapsen kanssa voi toimiakin.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää naisten parisuhteen "hoitaminen"

Ei sitä tarvitse hoitaa, jos on palikat kunnossa. Taas tätä naisten metatyötä, joka tapahtuu miehillä aivan itsestään, kun ovat älykkäämpiä.

Zinc

Tämä miesten älykkyys on sitä ettei suhteen ja kumppanin hyväksi tehdä yhtään mitään.. Käytetään vaan hyväksi toista kaikin tavoin. Sitten yllätytään kun nainen kyllästyy ja laittaa eropapwrit vetämään.

Minä voinen näin viisikymppisenä katsella taaksepäin ja todeta, että ei ollut hullumpi ajatus viettää koko elämä sinkkuna. En varsinaisesti päättänyt sitä, vaan ajauduin pysymään omissa oloissani, koska mikään tai kukaan ei houkutellut enemmän. Yksikään mies ei ole aiheuttanut minussa suurta halua asua yhdessä - tähdennän vielä sitä, että parisuhteen olisin kyllä halunnut, mutta yhdessä asuminen eli liian tiivis yhdessäolo ei tunnu edes ajatuksena hyvältä. Toinen ihminen elämässä samassa asunnossa on tukahduttava ajatus. (Lapset samassa asunnossa on poissuljettu vaihtoehto. Minä en ole koskaan halunnut äidiksi.)

Olin nuorempana erittäin hyvännäköinen nainen, joten kiinnostuneita on ollut paljon. Kiinnostus parisuhteeseen on yleensä hiipunut siihen havaintoon, että olen monella tavalla aikamoinen jääräpää, mutta kiinnostus seksiin on siitä vain kasvanut. Erityisesti ukkomiehet ja ns. haastetta etsivät saalistajat ovat innostuneet. Tämän ilmiön seurauksena minusta on tullut kyyninen jääräpää. Ei pidä kuitenkaan käsittää väärin: minulla on kuulemma erittäin hyvä huumorintaju ja olen viihdyttävää seuraa. Parisuhteeseen löytyy kuitenkin helpompiakin ihmisiä kuin minä.

Parisuhteissa tuntuu olevan monia kompromissin paikkoja. Pitää osata nähdä, mikä on vastaantulemisen arvoista ja mistä taas ei voi tinkiä. Sekin pitää ymmärtää, että yhtä epäkohtaa ei välttämättä voi kompensoida positivisella seikalla. Mutkikas juttu. Parisuhteen hyvät puolet ovat kumppanuus, läheisyys ja seksi. Mutta kukapa takaisi sen, että niitä on ja ne pysyvät? Kannattaako ruveta veikkaamaan, kun kerran avioliitoista kariutuu puolet ja muista parisuhteista varmaan moninkertaisesti enemmän? Minun kertoimeni ovat jo lähtökohtaisesti kehnommat kuin useimmilla muilla, koska en katso tarvitsevani parisuhdetta, vaikka sellainen olisikin kiva - onnistuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä voinen näin viisikymppisenä katsella taaksepäin ja todeta, että ei ollut hullumpi ajatus viettää koko elämä sinkkuna. En varsinaisesti päättänyt sitä, vaan ajauduin pysymään omissa oloissani, koska mikään tai kukaan ei houkutellut enemmän. Yksikään mies ei ole aiheuttanut minussa suurta halua asua yhdessä - tähdennän vielä sitä, että parisuhteen olisin kyllä halunnut, mutta yhdessä asuminen eli liian tiivis yhdessäolo ei tunnu edes ajatuksena hyvältä. Toinen ihminen elämässä samassa asunnossa on tukahduttava ajatus. (Lapset samassa asunnossa on poissuljettu vaihtoehto. Minä en ole koskaan halunnut äidiksi.)

Olin nuorempana erittäin hyvännäköinen nainen, joten kiinnostuneita on ollut paljon. Kiinnostus parisuhteeseen on yleensä hiipunut siihen havaintoon, että olen monella tavalla aikamoinen jääräpää, mutta kiinnostus seksiin on siitä vain kasvanut. Erityisesti ukkomiehet ja ns. haastetta etsivät saalistajat ovat innostuneet. Tämän ilmiön seurauksena minusta on tullut kyyninen jääräpää. Ei pidä kuitenkaan käsittää väärin: minulla on kuulemma erittäin hyvä huumorintaju ja olen viihdyttävää seuraa. Parisuhteeseen löytyy kuitenkin helpompiakin ihmisiä kuin minä.

Parisuhteissa tuntuu olevan monia kompromissin paikkoja. Pitää osata nähdä, mikä on vastaantulemisen arvoista ja mistä taas ei voi tinkiä. Sekin pitää ymmärtää, että yhtä epäkohtaa ei välttämättä voi kompensoida positivisella seikalla. Mutkikas juttu. Parisuhteen hyvät puolet ovat kumppanuus, läheisyys ja seksi. Mutta kukapa takaisi sen, että niitä on ja ne pysyvät? Kannattaako ruveta veikkaamaan, kun kerran avioliitoista kariutuu puolet ja muista parisuhteista varmaan moninkertaisesti enemmän? Minun kertoimeni ovat jo lähtökohtaisesti kehnommat kuin useimmilla muilla, koska en katso tarvitsevani parisuhdetta, vaikka sellainen olisikin kiva - onnistuessaan.

Kuulostat kivalta tyypiltä!

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, jos et aina muuttaisi niiden miesten kanssa yhteen?

Olin lähes 10 vuotta sinkku edellisen suhteeni päätyttyä. Kokemukseni oli muun muossa tuo mistä sinäkin kirjoitit. 

Nyt olen ollut 2 vuotta suhteessa, jossa emme asu yhdessä. Mies käy luonani 1-3 yötä viikossa ja suhteemme toimii ihan hyvin. Aluksi mietin, että muuttaisimme varmaankin yhteen vuoden parin yhdessä olon jälkeen, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, etten taida halutakaan. Tarvitsen kodin, joka on vain minun koti ja johon tarvittaessa voi vetäytyä ihan yksin olemaan.

Voisitko kokeilla käytäntöä, jossa et ole 24/7 saatavilla miehelle. un aikuisilla on omat kodit, ei tule riitaa niistä kodin perusasioista, kun ne eivät jää toisen kontolle jne.

Tässä on silti se riski että joutuu miehelle piiaksi ja miellyttäjäksi, rahoittamaan miehen elämää ja petetyksi. Ja kaiken lisäksi omat toiveet suhteesta valuvat miehen toisesta korvasta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Minä voinen näin viisikymppisenä katsella taaksepäin ja todeta, että ei ollut hullumpi ajatus viettää koko elämä sinkkuna. En varsinaisesti päättänyt sitä, vaan ajauduin pysymään omissa oloissani, koska mikään tai kukaan ei houkutellut enemmän. Yksikään mies ei ole aiheuttanut minussa suurta halua asua yhdessä - tähdennän vielä sitä, että parisuhteen olisin kyllä halunnut, mutta yhdessä asuminen eli liian tiivis yhdessäolo ei tunnu edes ajatuksena hyvältä. Toinen ihminen elämässä samassa asunnossa on tukahduttava ajatus. (Lapset samassa asunnossa on poissuljettu vaihtoehto. Minä en ole koskaan halunnut äidiksi.)

Olin nuorempana erittäin hyvännäköinen nainen, joten kiinnostuneita on ollut paljon. Kiinnostus parisuhteeseen on yleensä hiipunut siihen havaintoon, että olen monella tavalla aikamoinen jääräpää, mutta kiinnostus seksiin on siitä vain kasvanut. Erityisesti ukkomiehet ja ns. haastetta etsivät saalistajat ovat innostuneet. Tämän ilmiön seurauksena minusta on tullut kyyninen jääräpää. Ei pidä kuitenkaan käsittää väärin: minulla on kuulemma erittäin hyvä huumorintaju ja olen viihdyttävää seuraa. Parisuhteeseen löytyy kuitenkin helpompiakin ihmisiä kuin minä.

Parisuhteissa tuntuu olevan monia kompromissin paikkoja. Pitää osata nähdä, mikä on vastaantulemisen arvoista ja mistä taas ei voi tinkiä. Sekin pitää ymmärtää, että yhtä epäkohtaa ei välttämättä voi kompensoida positivisella seikalla. Mutkikas juttu. Parisuhteen hyvät puolet ovat kumppanuus, läheisyys ja seksi. Mutta kukapa takaisi sen, että niitä on ja ne pysyvät? Kannattaako ruveta veikkaamaan, kun kerran avioliitoista kariutuu puolet ja muista parisuhteista varmaan moninkertaisesti enemmän? Minun kertoimeni ovat jo lähtökohtaisesti kehnommat kuin useimmilla muilla, koska en katso tarvitsevani parisuhdetta, vaikka sellainen olisikin kiva - onnistuessaan.

Tuntuu että meissä on paljon samaa. Toivottavasti saan samanlaista viisautta ja rauhaa elämääni kuin sinulla tuntuu olevan. Oletko joskus kuitenkin kaivannut elämänkumppania tai oletko koskaan yksinäinen?

AP

Olen pohtinut samaa... Ansaitsen hyvin enkä tarvitse miestä oikeastaan muuhun kuin seksiin. Kaikki muu hoituu aivan mainiosti yksin. Olisi varmasti ihanaa kun koti pysyisi siistinä eikä tarvisi siivota toisen jälkiä ja pestä toisen pyykkejä. Saisi käyttää vapaa-aikansa juuri niin kuin haluaa. Voisin tehdä niitä asioita joita elämässäni haluan mutta mies on ne estänyt ehdottomuudellaan. Ihaninta olisi ettei tarvisi enää riidellä, kuunnella huutoa ja syytöksiä, ja pelätä milloin riitely vihdoin menee niin pahaksi että saan nyrkistä.

Olen keski-ikää lähestyvä sinkku yh. Eronnut ja sen lisäksi yksi pitkä suhde takana. Tällä hetkellä tuntuu etten halua seurustella. Paljon on muutenkin velvollisuuksia ja vaativa työ. Siihen päälle vielä vaativa parisuhde niin uuvun. Kokemusta on. Alussa on ihanaa mutta sitten alkaa oletukset/vaatimukset/kohtuuttomat pyynnöt. Miksi ihmeessä naisen tulisi olla jokin tarpeidentäyttäjä ilman omia tarpeita ja toiveita? En kehtaisi tuollaista kaataa kenellekään rakastamalleni henkilölle ja uuvuttaa rakastani lisäämällä hänen taakkaansa. Moni mies on niin itsekäs että ei välitä oikeastaan toisesta ollenkaan vaan ajattelee ainoastaan omaa napaansa, omia tarpeitaan joiden tyydyttämiseen nainen on vain keino, apuväline. Ei kiitos minulle!