Mitä opiskella, jos ei ole intohimon kohdetta, mutta on kiinnostunut erilaisista asioista?

Niin mistä erilaisista asioista olet kiinnostunut? Oletettavasti et ole kuitenkaan ihan kaikesta kiinnostunut.

Mietin monasti ihan samaa. Tiedän, että joku tiede kiinnostaisi, mutta tuskin pärjäisin enää yliopistossa.

Lääketiede, dippainssi tai kauppakorkeakoulu. Kaikissa todella laajat mahdollisuudet.

Sama "ongelma". Luen todella paljon kaikenlaista tietokirjallisuutta, mutta vaikka melkein kaikki kiinnostaa niin ei mikään kuitenkaan niin paljon, että haluaisin pitäytyä opiskelemaan vain sitä. Ehkä joku journalistin ammatti voisi sopia, tosin heillä ei ole kovinkaan hyvä työtilanne tällä hetkellä (eikä varmaan tulevaisuudessakaan).

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede, dippainssi tai kauppakorkeakoulu. Kaikissa todella laajat mahdollisuudet.

Lääketiede? Saako siellä edes luettua sivuaineena muiden tiedekuntien juttuja?

Mulla oli aikanaan tuo sama ongelma. EI intohimoja tai lahjakkuuksia mihinkään.

No, minä lähdin siitä, että ensin blokataan pois alat jotka ei ainakaan kiinnosta. Olen aika introvertti joten heti sain suljettua pois paljon ihmisten kanssa tekemisissä oloa vaativat alat kuten opettaminen tai sairaanhoito. Samoin erilaiset taide- ja liikunta-alat jäivät pois koska niihin usein vaadittaisiin luontaista lahjakkuutta ja/tai kiinnostusta jota minulla ei ole.

Jäljelle jäi iso joukko perinteisiä akateemisia aloja. Niistä valitsin tietojenkäsittelytieteen, koska vaikutti että sieltä löytyy töitä ja palkat on hyvät. Ei kiinnostanut siis yhtään, ei ollut aiempaa harrastuneisuutta, mutta niin vaan olen koodari/it-arkkitehti hyvällä menestyksellä tänäkin päivänä. Koska vaan päätin, että valitsen tämän alan ja sitten panostin siihen. Yhtä hyvin minusta olisi voinut tulla vaikka biologi, tilastomatemaatikko tai historioitsija, jos olisin päättänyt valita niin ja sitoutunut valintaani. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan tuo sama ongelma. EI intohimoja tai lahjakkuuksia mihinkään.

No, minä lähdin siitä, että ensin blokataan pois alat jotka ei ainakaan kiinnosta. Olen aika introvertti joten heti sain suljettua pois paljon ihmisten kanssa tekemisissä oloa vaativat alat kuten opettaminen tai sairaanhoito. Samoin erilaiset taide- ja liikunta-alat jäivät pois koska niihin usein vaadittaisiin luontaista lahjakkuutta ja/tai kiinnostusta jota minulla ei ole.

Jäljelle jäi iso joukko perinteisiä akateemisia aloja. Niistä valitsin tietojenkäsittelytieteen, koska vaikutti että sieltä löytyy töitä ja palkat on hyvät. Ei kiinnostanut siis yhtään, ei ollut aiempaa harrastuneisuutta, mutta niin vaan olen koodari/it-arkkitehti hyvällä menestyksellä tänäkin päivänä. Koska vaan päätin, että valitsen tämän alan ja sitten panostin siihen. Yhtä hyvin minusta olisi voinut tulla vaikka biologi, tilastomatemaatikko tai historioitsija, jos olisin päättänyt valita niin ja sitoutunut valintaani. 

Kuulostat niin multa (olen ap)!

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä erilaisista asioista olet kiinnostunut? Oletettavasti et ole kuitenkaan ihan kaikesta kiinnostunut.

Yhteiskunnalliset asiat, arkkitehtuuri, biologia, maantiede, kielet, farmasia

Suosittelen mitä tahansa perusduunia, josta saat rahaa harrastaa mielenkiinnon kohteisiisi perehtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä erilaisista asioista olet kiinnostunut? Oletettavasti et ole kuitenkaan ihan kaikesta kiinnostunut.

Yhteiskunnalliset asiat, arkkitehtuuri, biologia, maantiede, kielet, farmasia

Valitse jokin näistä. Ei tarvitse olla jotain yhtä tiettyä intohimoa, josta tekee itselleen ammatin. Biologia ja farmasia kenties työllistävimmät, tosin myös yhteiskuntatieteistä ainakin sosiaalityö.

Kannattaa unohtaa ajatus siitä että opiskelualaan tulisi suhtautua intohimoisesti. Itse ajattelin aiemmin niin, ja se vain aiheutti masentavaa oloa, kun olen kiinnostunut lähinnä musiikista, kirjallisuudesta ja ajankohtaisista asioista. 

Helpotti ainakin itselle myöntää ettei minun tarvitse suhtautua omaan alaani (yhteiskuntatieteellisessä opiskelin siis) intohimoisesti, vaan ajatella niin, että tärkeintä on suorittaa tutkinto todisteeksi siitä, että olen kykeneväinen yliopistossa opiskelemaan ja tarpeeksi sitkeä valmistumaan.

Minusta ei kannata ylipäätään ajatella liikaa asioita pääaineen kautta. Esim. erikoistumalla sivuaineen tai ihan omien mielenkiinnon kohteiden kautta voi hahmottaa paremmin millaisiin juttuihin suuntautua työelämässä. Sitten voi tehdä harjoittelun sellaisessa paikassa joka tukee omia mielenkiinnon kohteita jne. 

Kannattaa etsiä omia kiinnostuksiaan ajan kanssa, sillä ainakin itse olin ihan eri ihminen yliopistoon tullessani kuin sieltä lähtiessäni. Ei pidä ajatella niin, että asioiden tarvitsisi olla selkeitä opintojen alkaessa. Niitä kiinnostuksia saattaa alkaa löytyä paremmin vasta opiskelujen aikana kun tulee tutustuneeksi erilaisiin asioihin. Itse ainakin kiinnostuin opiskelujen aikana asioista, jotka eivät olisi kiinnostaneet minua lainkaan aloittassani. 

Itse lähtisin miettimään ne asiat mitkä ei kiinnosta tai jos sinulla on jotain esim allergioita /sairauksia jotka rajoittavat alan valintaa.

Jos ei ole selkeää alatoivetta, kouluttautuisin alalle jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet tai koulutus antaisi laajan työllistymismahdollisuuden, esim hoitoala, kauppatieteet, oikeustieteet, diplomi-insinööri. En siis lähtisi hakemaan mitään savon perinteen tutkimusta eli alaa joka ei 99,9% varmuudella työllistä ainakaan kokopäiväisesti ellei se nyt palavasti kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä erilaisista asioista olet kiinnostunut? Oletettavasti et ole kuitenkaan ihan kaikesta kiinnostunut.

Yhteiskunnalliset asiat, arkkitehtuuri, biologia, maantiede, kielet, farmasia

Valitse jokin näistä. Ei tarvitse olla jotain yhtä tiettyä intohimoa, josta tekee itselleen ammatin. Biologia ja farmasia kenties työllistävimmät, tosin myös yhteiskuntatieteistä ainakin sosiaalityö.

Mutta toisaalta esim. sosiaalityö voi olla hyvin raskasta henkilölle, jota ala ei kiinnosta. Ei paljon auta työllistyminen, jos itse työ on pakkopullaa. Eli en suosittele sosiaalityöhön hakeutumista, jollei tunnu siltä että ala oikeasti kiinnostaa.